20.1.2024

Kyllä, odota, kyllä, hiljaisuutenikin on elossaoloa

Jaloista pistely kohoaa ylöspäin

Mieleen heijastuvat levottomina lovina

Vajoamisen varjoisuus

***

Näin enkelien kasvot, varjoisatkin, heleät ja kovat, varjoista viipyvät

Kyllä,  miksi nyt

Saat tulla, uuvuin, tuolla en saata

***

Odota! Minne vajoan

Näen vain sen kohdan joka asettuu valoon…

©Antu Sorainen
Lue lisää ja kommentoi
15.2.2024

Askeleet

Raskaat olivat askeleet,

johtivat ovelle,

jonka ihmiset ohittivat kiireisesti ja inhoten:

”Kaikenlaista roskasakkia täälläkin asuu!”

 

Toivottomat olivat askeleet

tuolle ovelle,

jonka kohdalla ihmiset vihaisesti supattivat:

”Saisivat häätää tuon nistin pois täältä”.

 

Yksinäiset olivat askeleet,

joiden mentyä

ihmiset kauhistuneena …

©Anniina Holma-Suutari
2
Lue lisää ja kommentoi
11.1.2024

”Vaikeneminen on vallankäyttöä”

Ote PAKKOMUUTTO-käsikirjoituksesta

sivut 382 – 383

En ollut käynyt kertaakaan katsomassa Antea. Ja mahdotontakin se olisi ollut. Sairaalan potilas ei noin vain voinut mennä toiselle osastolle vierailemaan. Eikä teho-osastolle ollut menemistä senkään vertaa.

Yhtenä päivänä Eerikki kysyi, halusinko käydä kirurgisella …

©Liisa Keitaanpää
Lue lisää ja kommentoi
1.5.2024

Pelkistynyt

joitakin aikoja sitten      onneton
		huusin keuhkoni pihalle 
			   eikä kukaan ottanut koppia
	putosivat kuralätäkköön 
	saivat kuumetaudin
		mutta siitä en tiennyt mitään
		
olin perhosenkevyinen 		
		leijuin ulos ikkunasta 
			   pakahduin painottomuudesta

				   kunnes
sydän alkoi tuntua raskaalta ja vetää kohti maata 
	revin sen esiin	   meilasin 
©Riitta Komppa
2
Lue lisää ja kommentoi
6.6.2024

Gabriel

Gabriel huomasi virheen nähdessään yhteistilan television. Työtoverit olivat kokoontuneet katsomaan sitä, ja hän liittyi seuraan. Yleensä hänen tekemiensä virheiden ei pitänyt näkyä televisiossa.
Hän luuli ensin, että lähetys tuli jostakin Kaspianmeren ympäristön kriisipesäkkeistä, sitten hän näki tuttuja rakennuksia. Hän otti …

©Jouko Kivinen
Lue lisää ja kommentoi
27.12.2023

Joen kansa

Jokea ei enää ole,	 
ei ole ollut aikoihin, 
ei vuosikymmeniin.
Tuskin kukaan enää muistaa, 
mitä oikeastaan tapahtui.

Jotka myöhemmin kävivät siellä, 
kertoivat miten uoman harmaa savi 
oli halkeillut isoiksi laatoiksi, 
joita aika vähitellen jauhoi tomuksi, 
ja tuntemattomat kukat 
sädehtivät pitkin 
©Riitta Komppa
2
Lue lisää ja kommentoi
20.12.2023

Joulun valot

”Nyt kyllä juksaat”, olivat Saaran ensimmäiset sanat, kun Lennart oli kertonut Tuike-tädin osallistumisesta joulujuhlaan.

”Taidat erehtyä päivästä! Aprillipäivä on vasta huhtikuussa.”

”Hän ilmoitti siitä viestillä, joten kyllä hän varmaan tulee.”

”Kuulittehan kaikki. Lennart on kutsunut Tuike-tädin.”

”Onko se totta Lennart?” …

©Pau Valent
Lue lisää ja kommentoi