Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Uneni talossa
on valoisia ja pimeitä huoneita,
joissa on piilotettuja toiveita,
mustapuusta veistettyjä uskomuksia,
ihmisten ajatusten jäännöksiä,
ajat sitten lahonneita
toisia taloja.
Uneni talossa
kuljetaan loputtomiin jatkuvilla käytävillä
palavien tuohusten valossa,
peläten korkeinta huonetta,
jonka pimeys heijastaa kaiken valon …
Lue lisää ja kommentoi
Kesä jatkui kuulaana. Tuntui, että koulu alkoi turhan varhain. Noralla oli herätessään ennakkoaavistus, että tänään tapahtuisi jotain ennalta odottamatonta. Pieni lintu oli lentänyt ikkunaan ja makasi nyt pökertyneenä kukkapenkissä.
Nora pukeutui ensimmäisen koulupäivän kunniaksi värikkääseen kesämekkoon. Hän katsoi auringonpaisteessa kimaltelevaa …
Lue lisää ja kommentoi
Aidan vierustalla seisoskeli muutamia ihmisiä. Koska kaikki olivat pukeutuneet mustiin, tiesin, että vainajan omaiset siinä jo odottivat. Saattoväki vitkasteli lopullisen askeleen ottamista portin toiselle puolelle.
Milloin olin tavannut nämä seutulaiset? Nuoremman väen ehkä 25 vuotta sitten äitini hautajaisissa. Omaa ikäluokkaa …
Lue lisää ja kommentoi
Sure
niin minäkin surisin
jos aikamme olisivat kääntyneet toisin
muista myös välillä pitää kyyneltauko ja
Elää
sillä niin minäkin eläisin
vaikka aikamme olisivat kääntyneet toisin
Sillä, kuten yhdessä opettelimme,
mikään ei ole tärkeämpää kuin nyt
mutta hyvin lähellä, ei edes …
Lue lisää ja kommentoi
tulitikkuja,
hautausmaan laidalla aina tuulee
Yrität poistaa ruostuneesta lyhdystä
sen lämmön herättämän perhosen
pienen, valkoisen, hopeasiipisen
pelastaa yhden hengen
Mutta se pelästyy, lentää valoon.
Kuuluu räsähdys, ja sen henki
ulkonee arkusta, nousee tuulen mukana
kevääseen, tähän jossa
hautausmaa on uusi …
Lue lisää ja kommentoi
Annan ystävistä suurin osa oli hänen työtovereitaan. Monet heistä olivat tunteneet Annan jo vuosikymmeniä, ja jotkut olivat jopa hänen opiskelutovereitaan. Ari tunsi monet heistä henkilökohtaisesti. Hän oli osallistunut yhteisiin illanviettoihin, ja samoille seminaarimatkoille Annan seuralaisena.
Joku heistä alkoi levittää huhua, …
Lue lisää ja kommentoi
Isänsä kuoleman jälkeen Anna muuttui. Hän kärsi lähes jatkuvasta masennuksesta. Hänen surulliset silmänsä kuvastivat päivä päivältä yhä syvempää surua, eikä Ari pystynyt häntä lohduttamaan millään tavoin.
Ari pyrki käymään useammin kotona, vaikka se merkitsi sitä, että hän joutui laiminlyömään tehtäviään …
Lue lisää ja kommentoi
Ari ja Anna olivat olleet onnellisia tässä asunnossa, mutta ajan kuluessa he olivat vain jotenkin ajautuneet erilleen, kumpikin oman työnsä ja omien harrastustensa vieminä. Arista oli usein tuntunut, että Anna suorastaan asui sairaalassa. Hän oli usein saanut viettää iltoja yksin, …
Lue lisää ja kommentoi
Ari katseli ympärilleen olohuoneessa. Hän näki nyt huoneen sellaisena kuin se oli ollut, ilman kaikkea sitä tavaraa, jota sinne oli kertynyt vuosikymmenten kuluessa.
Hän ja Anna olivat ihastuneet asuntoon heti ensisilmäyksellä. Siihen olivat huvenneet Annan isoäidiltään saama perintö, kaikki Arin …
Lue lisää ja kommentoi
Tuuli oli voimistunut iltaa kohden. Se riepotteli syksyn paljastamia puiden oksia ja sai rannan kitukasvuiset koivut taipumaan kaarelle. Kuin merta paeten ne yrittivät kurkottaa kohti maata, mutta niiden juuret sitoivat ne tiukasti paikoilleen. Kauempana olevat märät ja tummat kivet olivat …
Lue lisää ja kommentoi
Nainen olisi halunnut tehdä virginiat
Sherwoodin lammessa
jäädä nimettömäksi kuin jää
usein jää
Vesi ei ollut tarpeeksi syvää
Hän olisi halunnut kiertää
konservatorion
kiinni
muttei se suostunut
Hän olisi halunnut soittaa takaperin
klarinettikonserton, pianossa
mutta …
Lue lisää ja kommentoi
Pään irrotus miekalla ei ole julmaa,
vaan surullista. Hyvin surullista.
Ei kenenkään suonissa virtaa puhdas lähdevesi
eivätkä Baabelin tornit
kurotu katsomaan mestattua
Kyljissä kuumottaa kosto
miekan vingahdus
ruosteviiru naisen lavassa,
äidin helmassa haavat.
Mikä oli hyökkäys, mikä puolustus,…
Lue lisää ja kommentoi
Hautausmaalla vierii kivi
barokkiset jalkalamput seisovat haravoiduilla käytävillä
ja valvontakamerat seuraavat sininiskoja jotka vetävät fiskarsilla viivaa hietikkoon
kuljeskelen kalliolla tapulin takana
se on luja jalkapohjia vasten, se kestää kyllä
vedän salaa tupakan, yskin
kuin junassa jyristävät ohi kylän kasvot ja …
Lue lisää ja kommentoi
Yksi Mirandan oppilasta oli kadonnut. Hän huolestui, kun Essiä ei kuulunut kouluun. Miranda soitti tämän kotiin, mutta kukaan ei vastannut.
Parasta mennä käymään, hän pohti.
Essin äiti avasi oven. Hän oli itkettyneen näköinen.
”Tyttö on karannut. En ole kuullut hänestä …
Lue lisää ja kommentoi
Maire oli liittynyt marttoihin. Hän katseli printattua ohjelmaa. Tiedossa oli lauluilta, kortinpeluuta, taidenäyttelykierros, kokkausta, lukupiiri ja kevätretki.
Näyttää kiinnostavalta. Miten en ole keksinyt tätä aikaisemmin? Hänen kampaajansa oli suositellut ryhmään liittymistä, kun Maire oli valitellut harrastusten vähyyttä.
”Parasta perunasta” …
Lue lisää ja kommentoi
”Minulla on tänään aamun vieraana kuvataiteilija Marlena. Ajamme parhaillaan Iittalan puukoululle. Hänellä ja kurssitovereilla on siellä taidekoulun lopputyönäyttely”, Radio Suomen aamureportteri kertoo.
”Kiitos Martti. Palaamme kuulolle heti kahdeksan jälkeen”, kollega Tilda kuittaa.
Marlena on innoissaan. Hämeen Sanomat on …
Lue lisää ja kommentoi
”Marlena, kerro litografiakivistä. Tehän esittelitte Hämeen keskiaikafestivaalilla jotain ikivanhaa tekniikkaa?”
Mama Maddalena oli poikennut Galleriaan. Marlena päivysti. Hän tarjosi Mamalle kupillisen kahvia.
”Se on vanha menetelmä. Kivipaino toiselta nimeltä. Kuva piirretään hiotulle kalkkikivelle rasvaliidulla tai tussilla. Se syövytetään typpihapolla. Painoväri …
Lue lisää ja kommentoi
Hilkka ja Liisa olivat saaneet kutsun Maman ystävän Allin kesähuvilalle. Alli oli ollut salaperäinen soittaessaan Hilkalle.
”Minulla on uusi miesystävä. Haluan että tapaatte hänet. Vietämme viikonloppuna kihlajaisia. Olen kutsunut vain muutaman luottoystävän. Lahjaksi toivon illanviettoon sopivia esityksiä. Laulua, tanssia …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta MAANISIA MONOLOGEJA 1
Minä olin tässä seurakunnassa pappina viisikymmentä vuotta.
Ensin kelpasin seurakuntalaisilleni tulisieluisena rukoilijana ja kanttoria parempana virrenveisuun johtajana. Eikä kukaan kysynyt, olinko uskossa tai elinkö lain ja evankeliumin mukaan.
Kelpasin kastamaan lapsia seurakunnan yhteyteen ja siunaamaan haudan …
Lue lisää ja kommentoi
Kun äiti päätti rakastaa
tätä poikaa
hän muotoili savesta
tämän kaksoisolennon.
Hän vaivasi siihen
auringon valon, sen hiuksiin.
– Loista, äiti sanoi, sillä nuoret
pojat liian nopeasti
lipuvat valosta pimeyteen.
Lopulta hän kuitenkin päätti
tutustuttaa pojan yöhön.…
Lue lisää ja kommentoi