Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Ote PAKKOMUUTTO-käsikirjoituksesta
sivut 382 – 383
En ollut käynyt kertaakaan katsomassa Antea. Ja mahdotontakin se olisi ollut. Sairaalan potilas ei noin vain voinut mennä toiselle osastolle vierailemaan. Eikä teho-osastolle ollut menemistä senkään vertaa.
Yhtenä päivänä Eerikki kysyi, halusinko käydä kirurgisella …
Lue lisää ja kommentoi
Käsikirjoituksen sivut 404 – 405
Melko tarkalleen puolen päivän tienoilla saapui Ante sairaalan avustavan hoitajan kanssa. Mukana oli kokoon taittuva kevyt pyörätuoli ja neliskulmainen sairaalavälineiden laukku.
”Ihan vain varmuuden vuoksi”, hoitaja selitteli ja ojensi minulle kätensä. Nimi oli Jukka, hän …
Lue lisää ja kommentoi
Kaupunki valui vuorten laidalta pitkin peltomaita, jotka levittäytyivät tilkkuina ja läiskinä maaseudulle, joka vuorostaan venyttäytyi maan reunoille ja horjahti siellä, viimeisillä kallioisilla töyräillä mereen. Kaupunkia ruokki suonisto, joka levisi sen harsuisten rajojen läpi, se toi asukkaita, vei asukkaita, kuljetti kotieläimiä, …
Lue lisää ja kommentoi
Olga laskeutui metroon, käsissään kaksi pientä paperikassia. Mustassa kassissa oli muotiliikkeen nimi valkoisilla kirjasimilla, jotka toivat mieleen 40-luvun. Toinen oli hillityn lila valkoisin kulmaraidoin, siinä ei ollut lainkaan tekstiä vaan ainoastaan logo, jota graafinen suunnittelija oli muotoillut neljä pitkää kuukautta. …
Lue lisää ja kommentoi
Oli tavallinen maanantaiaamu, elokuu. Kaksimoottorinen potkurikone valmistautui nousemaan Rovaniemen lentokentältä kohti Helsinkiä. Taivas oli harmaa ja tuuli lännestä. Joukko pohjoissuomalaisia yrittäjiä, kauppiaita ja myyntiedustajia astui ulos lentoasemalta ja käveli kentän poikki konelle. Heidän joukossaan asteli murheellinen Armas Halme.
Armas Halmeen …
Lue lisää ja kommentoi
Katkelma Lapin-aiheisesta romaanista jota parasta aikaa työstän
Sinä syksynä päivät olivat pitkiä ja kuulaita. Paikalliset puhuivat intiaanikesästä ja painuivat hillasoille ja tunturikoivikkoihin keräämään loput marjat talteen. Miehet istuivat suon silmäkkeiden reunoilla ja varoivat maastoutumasta virran hulpiolle. Se oli kevättulvien …
Lue lisää ja kommentoi
Eerikki syöksyi suin päin ulos. Koijan sivustalla hän kompastui lumensohjon peitossa piilottelevaan kelopuun runkoon. Siitä hän pystyi puoliksi kontaten ja puoliksi köyryssä vauhtia ottaen heittäytymään vatsalleen lumenpysymän kuurasammalikkoon.
Lumi oli lampareen ympäriltä sulanut, iltapäivällä siihen paahtoi loppukevään aurinko. Eerikki upotti …
Lue lisää ja kommentoi
Kasvi oli seitsemän metriä korkea, tukevarunkoinen, sen kaarna hilseili. Ei mitään tietoa siitä, mistä se oli siihen ilmestynyt. Maassa makasi yksi sen siemenistä. Se oli pienen auton kokoinen ja painoi 2400 kg. Se oli niin painava, että tuuli ei voinut …
Lue lisää ja kommentoi
Istuimme savuntuoksuisen mökin kahvipöydässä. Kiemurtelin äidin sylissä. Mies nimeltä Ahti nousi ylös ja kurottui ottamaan jotakin hyllystä.
– Minä annan sinulle tämän variksen, hän sanoi ja ojensi minulle puista lintua joka seisoi jalustalla.
– Kiitos, äiti sanoi, kun minä en …
Lue lisää ja kommentoi
Aukio voisi olla Venetsiasta, tuo kuuluisa Pyhän Markuksen tori kauniine koristeellisine pylväineen ja houkuttelevine kahviloineen, joiden suojaan turistit kesän kuumimpina päivinä pakenevat paahtavaa aurinkoa. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä tori ei kylve auringonpaisteessa, vaan se on sateen kastelema, harmaa ja …
Lue lisää ja kommentoi
Vatanen istui kahvilassa ryystämässä hivenaineita mustasta kahvista neljällä palalla sokeria. Edellisyö lipsahti pienen nousuhumalan ja luovasti valittujen mielialalääkkeiden inspiroimana lain katvealueille, minkä tuloksena hänellä oli nyt muovikassissa röökikartonki ja hillopurkki, jossa oli lippakioskin myyjäringin tippirahat.Kytät olivat hekin olleet varpaisillaan, ja …
Lue lisää ja kommentoi
Tuolla Hrimnir pitää päiväunia, alapihalla, seisten, takapuoli tuuleen päin, toinen takajalka koholla. Hevoset osaavat nukkua seisten. Ne ovat pakenevia eläimiä, nukkuessaankin lähtövalmiita. Nyt Hrimnirin ja ikkunani väliin ilmestyy hahmo. Sillä on vaaleanharmaa takki ja huppu päässä. Se näyttää minua pienemmältä. …
Lue lisää ja kommentoi
Shakkihevonen oli tuhat kolmesataa metriä korkea. Se seisoi lahden rannalla ja katseli viistosti länteen. Kaste tiivistyi sen pinnalle aamuisin, iltaisin sen korvissa soi pilvien kohina. Lentokoneet joutuivat väistelemään sitä ennen ja jälkeen kentän. Sade pyyhki sen korvia, vesi valui noroina …
Lue lisää ja kommentoi
Yöllä nukuin levottomasti. Ulkona oli kuulakka pakkasilma, revontulet välkkyivät ikkunassa kuin liekehtivä satumetsä. Aamuyön unenhorteen läpi kuulin pari kertaa talon nurkissa kolahtavan, pakkanen saattoi kiristyä. Kääriydyin Anten villapaitaan ja annoin Petruksen nukkua vieressäni sängyn toisella puoliskolla.
Niila käynnisti koulun autoa …
Lue lisää ja kommentoi