Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Lauri polkee pienellä punaisella polkupyörällä jalkakäytävällä lähellä kotia. Hän näkee kadun puolella olevan viemäriristikon kaltereiden päällä, hiekan ja roskien seassa monta veden siihen kuljettamaa jäätelötikkua. Hän astuu nopeasti pyörältä, joka ilman apupyöriä rämähtää katuun.
Märät tikut haisevat samalta kuin kaislat …
Lue lisää ja kommentoi
Linja-autossa oli melko paljon ihmisiä. Ei kuitenkaan niin paljon, että vieressäni olisi istunut ketään. Minä istuin ikkunanpuoleisella penkillä ja katselin illan hämärässä ikkunasta heijastuvaa kuvaani. Näytin aika pieneltä, mutta myssyni tupsu näytti suurelta. Se oli hieman kallellaan ja heilautin päätäni …
Lue lisää ja kommentoi
Aamun pimeys ei näyttänyt merkkiä päivän alkamisesta. Vähitellen heräävän tulen kajo tunki silmäluomien läpi ja havahdutti minut syvästä unesta. En liikahtanut, olin nukku-vinani ja seurasin isän puuhia. Saatuaan piisin palamaan hän avasi varovasti oven ja ka-tosi pimeään. Kylmä viima …
Lue lisää ja kommentoi
Äkkiä äkkiä ennen kuin aurinko laskee
lapset aamyön eteisissä tanakasti puettuna
ei jäädä yöksi /isä huutaa/ porintie
muista tämä sanoo lapsi itselleen
mikä sana mutta muista tämä.
*** 
Muista tämä oli mieleesi piirretty
ei ole vaeltamista valtavan öisen olohuoneen läpi …
Lue lisää ja kommentoi
Äiti astuu huoneeseen
koputtamatta
ryntää sisään valloittaa huoneen ottaa omakseen ajan
Sytyttää lampun
sammuttaa kynttilän
jotta en näkisi lintujen siipiä
Päättäväisin askelin astuu ikkunalle
sulkee viileän illan
jotta en kuulisi tähtiä
Tyttö on käyttänyt …
Lue lisää ja kommentoi
Näin Pilin ensimmäisen kerran, kun olin kahdeksan. Oli syksy ja olin kadulla pelaamassa jalkapalloa oppituntien jälkeen muutaman naapurin pojan kanssa. Asfalttiin oli piirretty väriliidulla kentän rajat ja tyhjät maalipurkit toimittivat maalitolppien virkaa. Minut oli pestattu maalivahdiksi, kun en ollut …
Lue lisää ja kommentoi
Sun kans ei kukaan pärjää snadisti liian villi oot
Siks lastenkodin oveen koputetaan kop kop
Motivointia aktivointia aikooko ne aivot pestä
Vai miten ne muka aikoo sua estää elämästä
Sossutäti suu vaahdossa jälkihuollosta jauhaa
Sä istut siinä vastapäätä purkasta vedät …
Lue lisää ja kommentoi
Ei perkeleitä ole olemassa, eihän?
Lapsuutta en kaipaa takaisin. En nuoruuttakaan. Elin ne jo. Perusteellisesti. Onko mennyt aika edes muistelemiseen kummoinenkaan?
Ideologisen Idän ja Lännen sapelienkalistelu oli hermoja raastavaa. Nopeasti piti käydä koulu, vielä nopeammin saada ammatti. Sitten juoksujalkaa repimään …
Lue lisää ja kommentoi
Sara eteni hitaasti betoniaidan sivua. Hän olisi juossut, mutta haava oli vielä tuore ja joka askel kivisti jalkaa. Autot kohahtelivat ohitse, oli ilta, kaupunki, ja ilmassa tuntui viileä tuulahdus. Hän ohitti Länsimaan ja Liikekeskustan väliset kerrostalot ja rantaan kasvaneet uudet …
Lue lisää ja kommentoi
Syksyn pimeitä öitä minä pelkään ja odotan eniten. Pitkiä tuulisia yön tunteja kammoksun ja kaipaan, mustaan samettiin kätkettyjä viiltäviä teriä, jotka avaavat muistojani yhä uudestaan. En tahdo arpien haalistuvan ja katoavan, sillä ne ovat kalleinta, mitä minulla on. Minua sattuu …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSUUS n:o 5 ( kiltti ja kuuliainen)
Lauantaiaamuna meidän parvekkeen alla palloili kolme mustiin pukuihin ja muutenkin siistiin sotisopaan pukeutunutta parikymppistä miestä.
– HIENOT KOLMOSET! ilmoitti toinen Kakkoslikoista meille sisähuoneisiin. – Miehiä!
– En välitä! kailotti toinen kantanaan. Tarkensi …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:o 4 (pohdinta)
– Mummu, millainen on valistunut ihminen?
Sinikellonen oli jonkin aikaa tuijotellut porilaisen Olavi Jalkasen maalaamaa isänsä pikkulapsikuvaa meidän seinällä ja laukaisi sitten tämän monimielisen kysymyksen.
– Jaa … valistunut … ootas nyt vähän…
Kävin kaivelemassa …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:o 3: seikkailujen satumaa
Sini hyppeli keittiössä matolta toiselle. Aurinko oli pilvessä eikä paistaisi koko päivänä. Oli pitkäperjantai. Jumala oli komentanut, ettei aurinko saanut kurkistella verhojen rakosista. Ja Jumala oli sanonut myös, etteivät lapset saaneet mennä ulos …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:0 2: mielikuvitus
Koomassa on paljon hiekkaa ja aita ympärillä. Se on niin kuin iso hiekkalaatikko ja siihen kaivetaan paljon syviä kuoppia. Eniten kaivetaan heti kun lumi sulaa ja sitten taas kun tulee joulu.
Jarmolla on hiekkaa varten …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:o 1: julmuus
Koko ajan metsässä sai juosta kuin silmukan läpi. Jokainen houkutteleva mätäs, johon lenkkarinsa upotti, saattoi olla maa-ansa, joka laukoi ilkeästi sääreen pikkuruisia tikkoja. Poolin tekemiä paukkupanoksia posahteli varpaitten alla vielä seuraavana kesänä. Syvemmällä metsässä meillä …
Lue lisää ja kommentoi
Ulko-ovi oli raskas työntää auki. Käytin siihen kaikki voimani ja se aukesi narahtaen. Kirpeä pakkasilma tulvahti päin kasvoja. Seisoin ovensuussa ja hengitykseni muodostama höyry esti minua näkemästä, kuinka hämärää pihalla oli. Aikani tuijotettuani eteeni silmäni alkoivat hiljalleen sopeutua illan hämäryyteen …
Lue lisää ja kommentoi
1872 – 1875
6
Tobias viihtyi rannassa katselemassa laivoja ja veneitä. Häntä kiehtoi meren suuruus ja ehdottomuus. Purjehtiminen näytti jännittävältä, sitä Tobias ei ollut vielä kokenut. Hän seurasi, kuinka kalastajat asettelivat pyyntivehkeitä vankkaan rääkipaattiin. Tobias laski kymmenen pitkää verkkoa, …
Lue lisää ja kommentoi
Tuuli oli voimistunut iltaa kohden. Se riepotteli syksyn paljastamia puiden oksia ja sai rannan kitukasvuiset koivut taipumaan kaarelle. Kuin merta paeten ne yrittivät kurkottaa kohti maata, mutta niiden juuret sitoivat ne tiukasti paikoilleen. Kauempana olevat märät ja tummat kivet olivat …
Lue lisää ja kommentoi
1860-1867
1
Viattomien lasten päivän lumituisku iski vasten kasvoja, Tobiaksen posket palelivat. Hänen olkapäänsä ja kätensä tärisivät, vaikka reessä vällyn alla oli lämmintä. Hän oli käpertynyt setänsä kylkeen. Lumi painoi kuusten oksia kohti maata, ohuet koivut kaartuivat tien uoman ylle. …
Lue lisää ja kommentoi
Kun äiti päätti rakastaa
tätä poikaa
hän muotoili savesta
tämän kaksoisolennon.
Hän vaivasi siihen
auringon valon, sen hiuksiin.
– Loista, äiti sanoi, sillä nuoret
pojat liian nopeasti
lipuvat valosta pimeyteen.
Lopulta hän kuitenkin päätti
tutustuttaa pojan yöhön.…
Lue lisää ja kommentoi