Sanojen lähteillä
Äiti astuu huoneeseen
koputtamatta
ryntää sisään valloittaa huoneen ottaa omakseen ajan
Sytyttää lampun
sammuttaa kynttilän
jotta en näkisi lintujen siipiä
Päättäväisin askelin astuu ikkunalle
sulkee viileän illan
jotta en kuulisi tähtiä
Tyttö on käyttänyt …
Lue koko tekstiDekkari Karikukko, viides luku
Miksikö?
Koska yksikään tuomioistuin tässä maassa ei olisi langettanut tarpeeksi kovaa rangaistusta.
Koska yksikään tuomio ei olisi ollut oikeudenmukainen sellaisesta rikoksesta.
Välinpitämättömyydestä.
Koska… niin… koska Markus oli minun poikani. Hän oli avioerosta asti asunut Mairen …
Lue koko tekstiHautausmaalla vierii kivi
barokkiset jalkalamput seisovat haravoiduilla käytävillä
ja valvontakamerat seuraavat sininiskoja jotka vetävät fiskarsilla viivaa hietikkoon
kuljeskelen kalliolla tapulin takana
se on luja jalkapohjia vasten, se kestää kyllä
vedän salaa tupakan, yskin
kuin junassa jyristävät ohi kylän kasvot ja …
Viitasella oli elinaikaa täsmälleen tunti.
Viitanen ei itse sitä tiennyt. Eikä sitä tiennyt kukaan muukaan, ei edes arvannut.
Tai yksi tiesi.
Viitanen oli keski-ikäinen, terveeltä näyttävä mies. Alkoholiongelma hänellä oli, mutta sen vakavuudesta olivat selvillä vain lähimmät …
Lue koko tekstiDekkari Karikukko, neljäs luku
He etenivät harjun lakea. Toisella puolen oli harvasti kasvavaa soistuvaa kuusikkoa, toisella tulvaniittyjä, matalaa jokirantakasvustoa. Sen seassa lymysi tie, ajourat syvään painuneina.
Joissakin kohdin he pysähtyivät katselemaan lokkien lentonäytöstä. Niitten täsmälliset lentokuviot, siipien voimakkaat iskut kuljettivat …
Lue koko tekstiDekkari Karikukko, kolmas luku
”Tiedätkö, että linnut voivat oppia vaikka iskelmiä?”
Sinipukuinen seisoi mäen harjalla. Hiki kimpoili kasvoilla kovan nousun jälkeen, eniten nenänpielistä. Hän joutui odottamaan toista, kuten yleensä nousuissa.
Ikäkö se oli vai innostus?
Nuorempi oli juossut …
Lue koko tekstiDekkari Karikukko, toinen luku
Kaikki oli suunniteltu valmiiksi kevätkuukausien aikana.
Ei siis ihme, ettei kumpikaan tuntenut vähäisintäkään uupumusta. Molemmilla oli tarpeellinen peruskunto. Varusteet olivat tarkoituksenmukaiset ja reitti oli toiselle monilta vuosilta tuttu.
Maasto oli aluksi noussut loivasti. He kulkivat …
Lue koko tekstiEi pihkakyyneleitä
emme kuole koskaan
Leppälintuja ja liito-oravia
tikkoja ja tiaisia
kolo
koti ja ruoka
munia, toukkia, poikasia
Tervetuloa
Kalvaskeräpallokas Agathidium Pallidum
Rosopehkiäinen Calitys Scabra
Jurokuoriainen Zavaljus Brunneus
Tippahaprakääpä Postia Guttulata
ja monet muut
Pidot on teille …
Lue koko teksti
