astelen poikki kuusikon
poikki hämärän huoneen
väistelen juuria, kiviä
juuret vaihtavat paikkaa
kivet varjoja täynnä
kätkössä etäinen taivas
kuusten latvojen taivas
juurilla hämärän halkoma maa
poljetut neulaset ja
kivien rauhattomuus
kuka itkeä nyyhkii illan laskoksissa
sekö sadun prinsessa,
joka noiduttiin …
Lue koko teksti
Arnau ei uskonut kummituksiin, haamuihin, aaveisiin eikä muihinkaan henkimaailman olentoihin. Jos niitä olisi, niin olisihan hän nähnyt sellaisen.
Hän oli niin rohkea, että uskalsi kurkistaa yöllä sänkynsä alle siinä toivossa, että näkisi edes yhden pikkuruisen aaveen. Mutta joululahjaksi saamansa taskulampun …
Lue koko tekstiKasvi oli seitsemän metriä korkea, tukevarunkoinen, sen kaarna hilseili. Ei mitään tietoa siitä, mistä se oli siihen ilmestynyt. Maassa makasi yksi sen siemenistä. Se oli pienen auton kokoinen ja painoi 2400 kg. Se oli niin painava, että tuuli ei voinut …
Lue koko tekstiSisustuskaupan ovella
kutsuu kaanon,
Pachelbelin heleät sävelet.
Öisin on hiljaista,
soittorasiahahmot
näkevät unia
murisevista kissoista
jotka muuttuvat leijoniksi
kun kellot lyövät kolme.
Aamukävelyllä pysähdyn,
odotan, että ovet avataan,
että Pachelbel aloittaa taas
ja leijonat ryövimät koloihinsa
lasten sänkyjen
KUOLEMA HÄMEEN KESKIAIKAFESTIVAALILLA
Mama Maddalena oikaisi selkäänsä. Perjantai-ilta Hämeen keskiaikafestivaalilla oli ollut vilkas. Hänen ennustusteltassaan oli käynyt uteliaita vieraita jonoksi asti. Mama lupasi kaikille vain hyviä ennustuksia. Suurin osa uskomattoman kauniin pakan korteista oli heleän värisiä ja myönteisiä. Muutamat tummasävyiset …
Lue koko tekstiVehreän niityn laidassa, lähellä kaunista metsää, asusteli aikoinaan nuori rupikonna, Sapoksi kutsuttu. Sapolla oli pitkät, jäntevät takaraajat, käsissä vahvat sormet, ja sen mudanväristä selkää koristi joukko pahkuroita ja muhkuroita. Sapon suuret silmät möllöttivät pään molemmin puolin ja sen leveä suu, …
Lue koko tekstiNiilon silmät tuikkivat enimmäkseen iloisesti, joskus hän rallattelikin leikkiessään: – Olen Niilo iloinen, melkein satakiloinen. Satakiloinen Niilo ei kyllä ollut, vaan pieni ja vikkelä pojannappula, jonka jalat joutuivat nopeasti sinne, minne hän halusi. Niilo piti erityisesti piirtämisestä. Hänen mieleensä tuli …
Lue koko tekstiTaiga ja Jöriläs
Jos sinulla on edessäsi metsä,
Johon et saisi mennä,
Kysy tuulelta,
Onko siellä yksinäisiä.
Jussi Leppälä
Kello soi. Koulupäivä oli päättynyt. Taiga heitti punaisen repun hartioilleen ja suuntasi punakukkaiset tennarinsa kohti kotia, tai oikeammin kohti tätinsä kotia.…
Lue koko tekstiOlipa kerran kuningas, jolla oli kaksi poikaa. Ikäeroa pojilla oli yli kymmenen vuotta. Kuningattarelle he molemmat olivat rakkaita. Kuningaskin piti pojistaan, mutta enemmän kuitenkin vanhemmasta. Vanhempi poika oli karski, voimakas ja ulospäinsuuntautunut niin että osasi lohkoa hyviä sutkauksia ja naiset …
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuninkaan kaksi poikaa
Lue koko teksti