Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Runot ovat kaikkea mahdollista mieterunoista (aforismeista) proosarunoon.
Muisto tarkoittaa, että on tapahtunut joku ero
Ja samalla erotusta tai erotetusta luopumattomuutta 
Mieli kiistelee näiden kahden voiman välillä, eron ja eroamattomuuden, se ahdistuu, etsii ratkaisua tai pakoa, ja löytää jonkun keinon – tavanmukaisen, irrallisen, oudon, massaa etsivän, äänekkään tai …
Lue lisää ja kommentoi
Hymyilevää naamiota kantava minäni
yrittää kaikkensa,
että raivo sisälläni tukahtuisi,
etten menettäisi rakkauttasi,
etten hajoaisi olemattomiin,
sillä en kestäisi erota sinusta,
etkä sinä kestäisi erota minusta,
sillä silloin tyhjyys sisällämme
laajenisi niin suureksi,
että lakkaisimme olemasta ja
harhakuva onnellisuudestamme rikkoutuisi …
Lue lisää ja kommentoi
kun kaislojen rahina ahdistaa
veneen laidat valittaa
anna airojen levätä
kuka laskee kuikan huudot ja silkkiuikun poikaset
mistä tiedät ettei
loputonta ruovikkoa tarvitse pelätä
mistä tiedät ettei
aurinko erehdy suunnasta
saaressa salainen paikka
unet nuotiotulista ja sateesta teltan kattoon
ehkä …
Lue lisää ja kommentoi
Siberië. Onze kraakhuis.
Vallattu talomme, queer-kommuuni josta sähköt oli katkaistu. Komea panoraamanäkymä parvekkeeltani Amsterdamin sataman ylle.
Mummun tekemät villasukat olivat taas nukkuessa jäätyneet, samoin saippualla pystyyn nostettu pörrötukkani. Tyynyliina nousi pään mukana. Vaikka hallussani oli kokonainen kerrostalon kerros, ylös kannatti …
Lue lisää ja kommentoi
Heleys hersyy
Hetket ilman huolta
Hetket kaikkien yhteydessä
kukaan jakoi
heti siinä
ihmeenä tahto jäädä yksin
Yhteisyyden kuohussa
Mistä hän pulpahtaa näkyville
Merkityksiin
Jonkun muistiin jollekin äänekkyyttä
kenties sinä, kenties
Liian lyhyet housunpuntit
Ei tulevaisuutta
Käsi kädessä on käveltävä
Ei …
Lue lisää ja kommentoi
Käännähdin.
Ulkopuolisuuden tuntu teki oudon kiemuraisuuden. Yläpuolelle asettuminen ja täysi epävarmuus omista kyvyistä tuottivat tilanteen, jossa oli kiire saada esiin etydisiä aihioita. Näkemys jäätyi armeijan muurahaisten saappaankorkojen alle.
Peloissa. Todellisuudessa on joku puoli.
Muurahainen, murhalainen, ideoiden tihutyöläinen.
Kumpi on tarmokkaampi, …
Lue lisää ja kommentoi
Hiljaa seisot siinä
öisen tähtitaivaan alla ja
katselet loputonta avaruutta,
tummin silmin katselet ja
silmiisi putoaa tähdenlento, joka
jää tuikkimaan niin,
että muistat ikuisesti tuon yön,
jolloin lupasit minulle,
itsellesi lupasit,
ettet koskaan petä itseäsi
vain sen takia, että…
Lue lisää ja kommentoi
Ajankantaja,
lintu tummanpuhuva,
tulit kai jostain kaukaa,
minua tapaamaan,
mutta miksihän juuri nyt, mietin,
kun kylmä vesi valuu pitkin selkääni
kadoten lopulta lattian alle,
sinun hiljaisen raksuttavan äänesi kuulen,
kun minun mieleni läpi käy koillistuuli,
enkä vielä myönnä,
että on …
Lue lisää ja kommentoi
Kevättuuli lauloi joka kadunkulmassa yhteisten päiviemme keveydestä, luulin että voimistuvat duurisoinnut kantaisivat kuohuna vuosien harjalla, vaan syksyllä sammuivat soinnut kun lausumaton lähtösi jätti katkenneen melodian repaleisiin öihin. Valottomien kuukausien loputtomat tunnit pyörittivät samaa kertosäettä, oli sitten päivä tai yö aina…
Lue lisää ja kommentoi
Näen sun kasvos on haurasta lasia,
ja säröillä on suljettu suu,
etkö muista sä lasienkeli vaaraa varoa,
tiedätkö kuinka helposti voit rikkoutuu,
on katuun särkynyt ennenkin monta,
kaltaistas kristallityttöä tunnotonta,
mustissa kuljet sä pimeyttä päin,
varjosiko se vain olikin minkä …
Lue lisää ja kommentoi
maaliskuu ei pysy kasassa
repeilee joka suuntaan
katse likaista lunta täynnä
hiekoitushiekkaa, jäätä ja rapaa kujien varsilla
pilvet roikkuvat matalalla
kunnes valon mahti avaa luukut
herättää
prinsessan tornikamarissaan
laitapuolen kulkijan puistonpenkillä
saa tähyämään yli loskan
kohti toivoa tai turhaa odotusta
…
Lue lisää ja kommentoi
Sinitiainen laulaa keskeneräistä kevättä
olen maaliskuun ajelehtiva ajatus
lähdössä, joku pitelee minulle ovea avoimena.
Huhuilen, eikä tuuli ole kiinnostunut
lehti leijailee, kyllästyy tanssimaan
löydän, vaikken etsi.
Paikalle juoksee lapsi, pysähtyy
hunajaa, silkkiä
hetkessä haukkaan rakkauden omenaa
enkä katso muualle.
Runoantologiasta …
Lue lisää ja kommentoi
Kun kaikki kuolleet romanovit makaavat sinkkiarkuissa lähekkäin
Sydän mustaksi kaameasta energiasta
Hirmuisia
Jatkavat energiansa
Heidän hirmuiset energiansa 
Sydämessä kun astut ulos aurinkoon
Käyskentelet muurin viertä Nevan rantaa, kydet
Katsot miten kauniit pietarilaiset kylpevät auringossa
Katsot miten kaunis …
Lue lisää ja kommentoi
Kun sumuisena pakkasaamuna helmikuussa tutun kävelyreitin varrella puiden ja pensaiden puhtaaksi riisutut oksat jopa hiljaa surisevat suurjännitejohdot, kun ne huurteen kuorruttamina eivät näytä kylmiltä, vaan tuntuu kuin aika odottaisi ja voisin kietoutua hiljaisuuteen, ohueen ja painottomaan.
Lue lisää ja kommentoi
Mannaharja menee kouluun ja oppi: jii oo uu jou äl uu lu.
Nyt opetan miten Yellow kirjoitetaan, sanoo englanninopettaja.
Minä tiedän minä tiedän ei tarvitse opettaa, viittoo Mannaharja: jii ee je äl oo uu lou.
Mannaharja menee taululle ja kirjoittaa …
Lue lisää ja kommentoi
silloin kun vielä olin joku muu halusin kulkea läpi toisenlaisen elämän ja kaikki kysyivät mitä ihmettä tarkoitan en tiedä vielä vastasin katsotaan kun pääsen alkuun onko se seula vai suppilo vaiko kulmikas kärrynpyörä lähtöruutu piti valita pakkaanko Samsoniten ja arvon…
Lue lisää ja kommentoi
Menettämisen pelko,
en voi vastaanottaa keneltäkään mitään,
en kestäisi antaa sitä pois.
Suojelen itseni vahvaksi.
Hylkäämisen tyhjyys,
en voi antaa kenenkään hyvästellä minua,
se saisi minut murenemaan.
Suojelen itseni haavoittumattomaksi.
Yksinäisyyden tuska,
valitsen sen itse,
jotta kukaan ei …
Lue lisää ja kommentoi
Juna saapuu asemalle
jolla ei ole nimeä
siihen missä valo ja varjot
yhdistyvät
loputtomaksi janaksi
horisontissa
Ihoni vielä lämmin
kätesi kosketuksesta,
olet vierelläni
samalla viivalla
vaikka olet kulkeutunut
kovin kauas
Valo täyttää meidät
minun varjoni
ja tyhjän
siinä …
Lue lisää ja kommentoi
Niin monesti itselleen
lupasi perhonen,
lähtisi pois,
mut katse pedon lukitsi kahleeseen,
sattui niin kovin perhoseen,
haavansa hiljaa kätkien itkee
Uhriksi jäi perhonen,
kaunis ja hauras oli se niin,
kaikki ruhjeet, mustelmat,
pelot kaikkein kauheimmat,
kärsi hiljaa perhonen,
jalat …
Lue lisää ja kommentoi
Ajatukset rahisevat katkeilevat ja juuttuvat erota siinä sitten kirkasta sameasta. Voiteluöljy taisi valua tyhjiin kuka potkaisi kumoon kanisterin kuka pelkäsi, vastusti riippumatonta käsittelyä, onhan se työlästä joka debatin jälkeen voidella liitokset ja saranat koota kesken jääneet kolhiintuneet kitisevät aihiot.
Lue lisää ja kommentoi