Jossain itkee lapsi
jossain huudetaan, paiskotaan ovia
joku kajauttaa trumpetistaan Uralin pihlajaa
toinen hakkaa patteria
kaduilla ambulanssien ujellukset
leikkaavat ristiin
aurinko tuskin raottaa uutimiaan.
Silloin putoaa eksynyt tähti
keskelle hämärtyvää pihaa
kivitalojen kehässä
ja asfalttiin aukeaa valkea kukka,
joka ei …
Lue koko teksti
Joulun kerrassaan taianomainen aika oli jälleen koittanut! Kirkkaat tähtöset tuikkivat talvisen kaupungin syvänsinisellä taivaalla, lämpimät kynttilät loistivat ikkunoissa, ja lumi pölähteli oksilta lasten riemuitessa torilla töröttävän kuusen ympärillä. Tontuille joulun saapuminen tiesi vallan kiireistä aikaa. Oli tehtävä tarkastuskierroksia ympäri kaupunkia, …
Lue koko teksti
Alman kaikki kolme lasta olivat saapuneet kukin taholtaan viettämään viimeisen joulun kotitalossaan yhdessä äitinsä kanssa. Tämä joulu oli viimeinen siksi, että joulun jälkeen Alma siirrettäisiin hoivakotiin ja hänen omistamansa omakotitalo tultaisiin myymään.
Se ei suinkaan ollut Alman tahto. Itse asiassa …
Aamun pimeys ei näyttänyt merkkiä päivän alkamisesta. Vähitellen heräävän tulen kajo tunki silmäluomien läpi ja havahdutti minut syvästä unesta. En liikahtanut, olin nukku-vinani ja seurasin isän puuhia. Saatuaan piisin palamaan hän avasi varovasti oven ja ka-tosi pimeään. Kylmä viima …
Lue koko teksti
Olen aina inhonnut joulunpyhiä.
Kun ihmisellä kerrankin olisi muutama päivä aikaa laiskana vain lepäillä kotona, joka tuutista iskee mallinetta, miten kallisarvoinen vuoden pimein aika olisi oikealla tavalla vietettävä. Kauho kaupasta kassit täyteen tavaraa. Siivoa huusholli katosta lattiaan. Muista lähettää kortit …
”Nyt kyllä juksaat”, olivat Saaran ensimmäiset sanat, kun Lennart oli kertonut Tuike-tädin osallistumisesta joulujuhlaan.
”Taidat erehtyä päivästä! Aprillipäivä on vasta huhtikuussa.”
”Hän ilmoitti siitä viestillä, joten kyllä hän varmaan tulee.”
”Kuulittehan kaikki. Lennart on kutsunut Tuike-tädin.”
”Onko se totta Lennart?” …
Lue koko teksti
Aamun pimeys ei näyttänyt mitään merkkiä päivän alkamisesta. Vähitellen heräävän tulen kajo tunki silmäluomien läpi ja havahdutti minut syvästä unesta. En liikahtanut, olin nukkuvinani ja seurasin isän puuhia. Saatuaan piisin palamaan hän avasi varovasti oven ja katosi pimeään. Kylmä viima …
Lue koko teksti
Kun jouluaattoilta alkoi hämärtyä, joku nuorista kiinnitti huomionsa siihen, että vaikka me yhä edelleen olimme ilman sähköä, niin naapuritalo oli kirkkaasti valaistu sekä sisältä että ulkoa.
Pari vuotta sitten viereisestä metsäpalstasta oli lohkaistu tontti, ja sille oli noussut rakennus, joka …
Lue koko teksti
Joulun Mirjami vietti kotonaan Helsingissä vanhempiensa luona. Hänellä ei ollut sisaria eikä veljiä, mutta isänpuolelta oli pari samanikäistä tyttöserkkua, joten tytöt kävivät bilettämässä kaupungilla ja ostoksilla ja joskus sattui, että Mirjami tunnistettiin ja häneltä pyydettiin jopa nimikirjoituksia. Se oli hänestä …
Lue koko teksti
Minulla oli hyvä äiti. Hän oli kiltti ja myötätuntoinen ihminen. Hänelle ei koskaan ollut oma suu lähempänä kuin kontin suu. Sillä hän ei ollut ahne muulle kuin kauneudelle. Omat tarpeensa hän unohti, jos joku muu tarvitsi hänen taitojaan tai empaattisuuttaan. …
Lue koko teksti