Sanojen lähteillä
Hän yrittää pakoon, mutta lyyhistyy bussipysäkin kohdalla.
Lyö päänsä katukivetyksen reunaan, silmäkulma aukeaa.
Veri on tummaa siirappia.
Väsyneissä silmissään keinuu kiiltävä asfaltti,
sen katulampun valossa kimaltava pinta.
Kuin kaikki aarteet olisivat siinä edessään,
noissa pienissä leikkitimanteissa.
Ojentaa kättään, …
Lue koko tekstiUinuisin ikuisessa ilossa Aabrahamin helmassa.
Mitään taloja ei tarvittaisi. Olisi vain kiviä.
Minä olen se, joka makaa portilla. Oikean portin oikeassa pielessä, ja minulla on haavoja.
Kissa on ainoa kosketus, johon minulla on oikeus. Kissa tulee kun se haluaa.
Sisällä …
Lue koko tekstiHerakleitos ja Ksenofanes ovat ensimmäiset kreikkalaiset ajattelijat, joilta on säilynyt omia kirjallisia katkelmia niin paljon, että jo niitten perusteella voidaan saada jonkinlainen kokonaiskuva heidän ajatusmaailmastaan. Herakleitos oli kotoisin Efesoksesta, joka Miletoksen rinnalla oli Vähä-Asian eli Anatolian mahtavin kauppakaupunki ja jonka …
Lue koko tekstiMuuan munkki kysyi Matsulta:”Millainen on buddha?”.
Matsu vastasi: ”Ei mieli, ei buddha”.
Wumen Huik’ai: Wumenkuan – Aukottoman portin puomi.
Suomentanut Kai Nieminen. 2011, 73.
Filosofisen taolaisuuden suurimman klassikon nimi 道德經 kirjoitetaan länsimaalaisittain pinyin-tarkejärjestelmän mukaan ’Dao De …
Lue koko tekstiVesi valuu kasvoilleni
peittää minut
Uppoudun veteen ja olen turvassa
Olen turvaton
Menen veteen
En hauko henkeä
On uppouduttava
Veden paine peittää jotakin minussa
En ole kokenut monsuunisadetta
En tiedä monsuunin mieltä
Kirjailijan tarinoissa joen penkere on …
Lue koko tekstiJoskus hän hymyili,
nauroikin,
oikein heleästi,
niin kuin pieni lapsi nauraa,
pienestä sydämestään,
silmilläänkin iloitsi.
Tänään totinen katseensa on syvä kaivo.
Joskus hän osasi piirtää perhosen,
sen siipien kevyet kaaret,
sielunsa silmin näki sen lentävän,
ja liikuttui sen …
Lue koko tekstiMetsän uumenissa kasvaa valtava puu,
tumma ja rungoltaan rosoinen se on,
joku voisi sanoa sitä synkäksi ja pelottavaksi.
Peikon puuksi.
Vesi valuu sen oksilta rankkasateen jälkeen,
ja imeytyy tummanvihreään sammalmattoon,
joka jalkojen alla painuu kasaan
niin kuin elämä …
Lue koko tekstiTunsin, että aikani oli viimein koittanut. Jätin jäähyväiset Annalle ja Julialle, kahdelle kaunottarelle, jotka olivat pitäneet minusta hyvää huolta viimeiset kuusi kuukautta. Aina kun he aamulla saapuivat huoneeseeni, heidän hymynsä ja iloisuutensa tarttuivat minuunkin. Jo pelkkä heidän läsnäolonsa sai oloni …
Lue koko tekstiMoottoripyörä säksätti esiin kaupungin pohjoislaidalta, yskäisi pari öljynkatkuista savupilveä sokkeloisissa kortteleissa, löysi oikean kujan ja lähti seuraamaan sitä. Vanhaa 350-kuutioista Hondaa ohjasi rähjäisiin vaatteisiin pukeutunut, nelikymppinen mies, jonka kaulasta roikkui pieni radiopuhelin. Takana satulassa istui farkkuissa ja ulkoilutakissa hieman nuorempi …
Lue koko teksti
