Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Ajatukset rahisevat katkeilevat ja juuttuvat erota siinä sitten kirkasta sameasta. Voiteluöljy taisi valua tyhjiin kuka potkaisi kumoon kanisterin kuka pelkäsi, vastusti riippumatonta käsittelyä, onhan se työlästä joka debatin jälkeen voidella liitokset ja saranat koota kesken jääneet kolhiintuneet kitisevät aihiot.
Lue lisää ja kommentoi
Kaksitoista vuotta loin nahkaani uudelleen kokeilin eri malleja etsin sopivaa kuosia lopulta luotin sattumaan ja annoin mennä tiimalasin hiekka valuu hiljalleen katselen murusten liikettä kuuntelen äänetöntä rapinaa aikaa on rajattomasti ja liian vähän kirjoitan sanoja ne tekevät minusta olevan Nahka…
Lue lisää ja kommentoi
Äiti astuu huoneeseen
koputtamatta
ryntää sisään valloittaa huoneen ottaa omakseen ajan
Sytyttää lampun
sammuttaa kynttilän
jotta en näkisi lintujen siipiä
Päättäväisin askelin astuu ikkunalle
sulkee viileän illan
jotta en kuulisi tähtiä
Tyttö on käyttänyt …
Lue lisää ja kommentoi
Etsitkö apurahaa kirjaprojektillesi tai työskentelyapurahaa tietylle ajalle? Olemme koonneet tähän listan rahastoista ja säätiöistä, jotka myöntävät kirjailijoille apurahoja. Tarkemmat tiedot hakuajoista ja -tavoista löydät kunkin rahaston/säätiön verkkosivulta. Ajankohtaista tietoa hauista löydät myös apurahakalenterista Kirjailijaliiton sivuilta.
…
Lue lisää ja kommentoi
Sami Syysmetsä on viimeisin Tarinavirran esittelemä runoilija
(katso kirjailijahaastattelu 1.2.)
En tarkalleen muista, missä ensimmäisen kerran tapasimme. Saattoi olla Hyviksen tilaisuudessa (Mielenterveyden keskusliiton jäsenyhdistys). Voi olla kirjallisen yhdistyksen Manuscript – 63:n lukijaisissa, jossa esiinnyimme samana iltana.
Tai sitten …
Lue lisää ja kommentoi
Erään romaanini ruumiinavaus
Kun rupesin vuosia sitten kokoamaan aineksia romaaniin Pasurin tyttäret, minä olin erilainen ja maailman tilanne oli erilainen kuin nyt. Olin laiduntamassa sanoja, joilla oli ohuenohut linkki todellisuuteeni – sekä menneeseen että nykyhetkeen. Suurieleisesti tuumin, että kerran …
Lue lisää ja kommentoi
Samuli Paronen: Maailma on sana
Ata Hautamäki kysyi Kirjailijanlopuissa: Saako fiktiossa n-sanaa käyttää 1950-luvusta kirjoittaessaan?
Keskustelun aloitti Emilia, joka sanoi, että elämme ja kirjoitamme vuonna 2022: EI SAA!
Seuraava tekstini on yritystä ymmärtää, onko myös sana maailma.
Poimintoja pitkästä keskustelusta:…
Lue lisää ja kommentoi
Tämä tarina alkaa siitä, kun keski-ikäinen nainen astuu Katajanokan satamaterminaalista Suomen valtion kamaralle. Naisen nimi voi olla Hanna, Henna tai Senni, sillä ei ole merkitystä. Kutsuttakoon häntä sittenkin …
Lue lisää ja kommentoi
Meillä Suomessa arvostetaan kirjailijuutta. Kirjailija-titteli koetaan kunnialliseksi, jopa ihmisarvoa korottavaksi. Kirjailijoita kuvataan, heistä tehdään henkilökuvia (mieluummin henkilökuva kuin kirjan arvio), heitä palkitaan (meillä lienee satakunta kirjallisuuspalkintoa); meillä on kirjastot ja apurahat.
Näin ei aina ole ollut. Kirjailija on aiemmin ollut …
Lue lisää ja kommentoi
Perjantaina 15.07.1988, vähän ennen puolta yötä, tilaan oluen lentokonehalliin rakennetulla baaritiskillä laskuvarjohyppyjen SM -kilpailuiden päättäjäisissä. Vieressäni seisoo pitkä mies, emme tunne toisiamme, tiedän hänen nimensä. Mies on kirjailija “Raimo Raju”. Olen kuullut nimen ensimmäistä kertaa Tikkakosken lentokentällä heinäkuussa 1984, samalla …
Lue lisää ja kommentoi
25.9.2016 Saara istui samassa junassa John Steinbeckin kanssa. Hän tiesi päivän tarkasti, sillä hän teki siitä päivityksen samana iltana Facebookiin. Niin ihmeelliseltä asia tuntui, että siitä oli pakko kertoa kavereille, jotka nostivat päivitykselle peukkua tai painoivat sydämen tai nauruhymiön, vaikkei …
Lue lisää ja kommentoi