”Ne on nyt sitten kuolleet, molemmat. Äiti oli löytynyt sängystään, haissut siinä monta viikkoa ennen kuin kylätalkkari oli poikennut pihaan tuomaan postin. Isää oli etitty vähän pitempään, poliisi ja palokunta. Se oli soutanut selälle ja lyönyt veneen pohjan kirveellä paskaksi. …
Lue koko teksti
Artus valmistautui iltaan kuten aina ennenkin. Hän kylpi suuressa ja ylellisessä kylpyammeessa, joka oli sijoitettu maisemaikkunan eteen. Ikkunasta avautui näköala Madridin kattojen ylle. Rakennus oli lyhyen kävelymatkan päässä hänen työpaikaltaan ja mikäli ikkuna olisi suunnattu vain hieman …
Lue koko tekstiPORTUGALIN RANNIKKO
Atlantin aallot löivät korkealle komeiden kalliomuodostelmien keskellä. Kuvausryhmä oli yöpynyt Albufeirassa ja matka jatkut Euroopan läntisintä pistettä Land’s Endiä kohti. Robert oli ollut vähäpuheinen koko matkan ajan. Quu epäili, että Seppo oli kertonut värikkäästi sadeyön tapahtumista.
Ken oli …
Lue koko tekstiSanna itki. Lääkäri hoivakodista oli soittanut.
– Otan osaa. Sisaresi Lissu on kuollut. Hän oli ottanut yliannoksen unilääkkeitä. Ihmettelimme, miten hän oli saanut niitä käsiinsä. Kävi ilmi, että hän oli kätkenyt iltaisin jaetut lääkkeet käsilaukkuunsa. Olemme pahoillamme, että näin pääsi …
Lue koko tekstiMirri ja Lumikukka olivat kahdestaan kotosalla. Oli lauantai ja Mirrillä vapaapäivä. Tommi oli lähtenyt ulos.
– Huhuu, Tommi oletko kotona? Minä täällä Jolanda, joku huuteli postiluukusta. Mirri meni katsomaan.
– Kuka sinä olet? vieras nuori nainen kurkisti oven raosta.
– …
Lue koko tekstiKesä jatkui kuulaana. Tuntui, että koulu alkoi turhan varhain. Noralla oli herätessään ennakkoaavistus, että tänään tapahtuisi jotain ennalta odottamatonta. Pieni lintu oli lentänyt ikkunaan ja makasi nyt pökertyneenä kukkapenkissä.
Nora pukeutui ensimmäisen koulupäivän kunniaksi värikkääseen kesämekkoon. Hän katsoi auringonpaisteessa kimaltelevaa …
Lue koko teksti
Varjoon kulkee se tie, jota rakkaus ei valoon vie.
Silmät vetäytyivät viiruiksi ja niihin syttyi keltainen hehku. Huulet kiristyivät ja viiksikarvat värisivät. Sydän hakkasi. Hänet täytti villi riemu. Tuuli humisi korvissa, kun hän loikkasi saaliin kimppuun.
Päässä suhisi, kun hän …
Lue koko teksti
Dekkari Karikukko, viides luku
Miksikö?
Koska yksikään tuomioistuin tässä maassa ei olisi langettanut tarpeeksi kovaa rangaistusta.
Koska yksikään tuomio ei olisi ollut oikeudenmukainen sellaisesta rikoksesta.
Välinpitämättömyydestä.
Koska… niin… koska Markus oli minun poikani. Hän oli avioerosta asti asunut Mairen …
Lue koko tekstiDekkarin ensimmäinen luku
Viitasella oli elinaikaa täsmälleen tunti.
Viitanen ei itse sitä tiennyt. Eikä sitä tiennyt kukaan muukaan, ei edes arvannut.
Tai yksi tiesi.
Viitanen oli keski-ikäinen, terveeltä näyttävä mies. Alkoholiongelma hänellä oli, mutta sen vakavuudesta olivat selvillä vain lähimmät …
Lue koko tekstiDekkari Karikukko, neljäs luku
He etenivät harjun lakea. Toisella puolen oli harvasti kasvavaa soistuvaa kuusikkoa, toisella tulvaniittyjä, matalaa jokirantakasvustoa. Sen seassa lymysi tie, ajourat syvään painuneina.
Joissakin kohdin he pysähtyivät katselemaan lokkien lentonäytöstä. Niitten täsmälliset lentokuviot, siipien voimakkaat iskut kuljettivat …
Lue koko teksti