Kumeat askelet katukivillä
ensilumen haituvat
kuin nuoren pojan arkaileva parta
glissando
äänestä toiseen
askeleesta toiseen
miten en ole sitä aiemmin kuullut
Lue koko teksti
Kun sumuisena pakkasaamuna helmikuussa tutun kävelyreitin varrella puiden ja pensaiden puhtaaksi riisutut oksat jopa hiljaa surisevat suurjännitejohdot, kun ne huurteen kuorruttamina eivät näytä kylmiltä, vaan tuntuu kuin aika odottaisi ja voisin kietoutua hiljaisuuteen, ohueen ja painottomaan.Lue koko teksti
Kuiske
Kynttiläkuusien hiljainen kuoro
kuiskii shamaanien taikoja –
kenellä on taito kuulla kuiske
Lue koko teksti
Tuuli ottaa ämpärin parvekkeelta,
kolistaa kaidetta; pelti,
astia, sinkitty, ei ruostu
ennen aikojaan
ennen minun aikaani
Raotan verhoa,
jokin räyhähenki
on valloillaan, vallassa
kietoo jouluvalot kiipeilytelineeseen
Se onko sisällä talossa turvallista
jää myöhemmin ratkaistavaksi
paitsi perheissä joissa asiat ratkeavat
liitoksistaan…
Lue koko teksti
Ulko-ovi oli raskas työntää auki. Käytin siihen kaikki voimani ja se aukesi narahtaen. Kirpeä pakkasilma tulvahti päin kasvoja. Seisoin ovensuussa ja hengitykseni muodostama höyry esti minua näkemästä, kuinka hämärää pihalla oli. Aikani tuijotettuani eteeni silmäni alkoivat hiljalleen sopeutua illan hämäryyteen …
Lue koko teksti
Tuuheine oksineen, kaatunut puu muodosti ikään kuin kuusiaidan tien poikki. Sitä oli mahdoton kiertää autolla, ja hyvin vaikeaa päästä kulkemaan jalan sen läpi. Jotenkin kuitenkin onnistuimme ryömimään ali.
Milla yritti kaikin tavoin suojella uutta valkoista talvitakkiaan kiroillen äänekkäästi, ja Kirkin …
Lue koko tekstiSisustuskaupan ovella
kutsuu kaanon,
Pachelbelin heleät sävelet.
Öisin on hiljaista,
soittorasiahahmot
näkevät unia
murisevista kissoista
jotka muuttuvat leijoniksi
kun kellot lyövät kolme.
Aamukävelyllä pysähdyn,
odotan, että ovet avataan,
että Pachelbel aloittaa taas
ja leijonat ryövimät koloihinsa
lasten sänkyjen
Marraskuinen torstaiaamu oli samanlainen kuin aiemmatkin, kylmä, pilvinen ja harmaa. Maa oli kokonaan valkoinen. Sodan alkamista oli pelätty, mutta toisaalta ei uskottu sen syttyvän. Opettaja puhui sodasta tunnilla ja aina kun hän mainitsi sanan ryssä, kääntyi luokassa katse minuun ja …
Lue koko tekstikesän kaipuusta
syksyn hyiseen viimaan
minne katosit
pakkanen paukkui
piilosilla tammikuus
kissako naukui
ensiaskelin
tanssivat kuin arkaillen
lumiperhoset
Lue koko tekstiKoko syksyn tuuli on paiskonut merta vasten niljakkaita rantakallioita. Olen kärsivällisesti
odottanut sen tyyntymistä, vaikka tiedän, ettei niin kävisi hetkessä, tuuli on armoton. Lopulta
meri antaisi periksi niin tuulelle kuin pakkasellekin ja alkaisi hiljalleen jäätyä. Myös tuuli
rauhoittuisi, kyllästyisi moiseen …