Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Lauri polkee pienellä punaisella polkupyörällä jalkakäytävällä lähellä kotia. Hän näkee kadun puolella olevan viemäriristikon kaltereiden päällä, hiekan ja roskien seassa monta veden siihen kuljettamaa jäätelötikkua. Hän astuu nopeasti pyörältä, joka ilman apupyöriä rämähtää katuun.
Märät tikut haisevat samalta kuin kaislat …
Lue lisää ja kommentoi
Juna saapuu asemalle
jolla ei ole nimeä
siihen missä valo ja varjot
yhdistyvät
loputtomaksi janaksi
horisontissa
Ihoni vielä lämmin
kätesi kosketuksesta,
olet vierelläni
samalla viivalla
vaikka olet kulkeutunut
kovin kauas
Valo täyttää meidät
minun varjoni
ja tyhjän
siinä …
Lue lisää ja kommentoi
Sinä jätit minut.
Minä kävelen kirkkaaksi puunattua käytävää. Molemmilta puolilta ovien takaa kuuluu ääniä. Jonkin oven kohdalla käännän päätäni, höristän korviani kuin hevonen. En sentään hirnahda.
Avaan käytävän perältä sen oven minkä joka aamu. Liitutaulu on vielä, piirtoheitin tietysti, televisio …
Lue lisää ja kommentoi
Marlena suorastaan liiteli. Hän oli käynyt ripustamassa Café Laurellin seinille kuusi tuoreinta akvarelliaan. Kahvilassa oli naulat valmiina vaihtuville näyttelyille. Hän kantoi kädessään leivoslaatikkoa. Kaupunki näytti elokuun auringon valossa kotoisalta. Torilla oli väkeä ja komeat kukkaistutukset toivat väriläikkiä. Hän soitti Maman …
Lue lisää ja kommentoi
MAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä – sarjasta n:o 4
Vihasin sinun käsiäsi, kivitöissä känsistyneitä, joilla tartuit minuun samalla otteella kuin talttaan. Vihasin sinussa kytkyttä, jonka rauta painoi minun lihaani puolikuun muotoisia ohuita sirppejä. Marssin sinun maailmankatsomuksesi verenpunaisia ja mustelmansinisiä teitä monta vuotta. …
Lue lisää ja kommentoi
Kesä oli kääntynyt syksyn puolelle ja koulu oli alkanut. Sannan asuntokaupat eivät olleet vieläkään toteutuneet. He olivat tavannut Taunon kanssa muutaman kerran. He olivat käyneet illallisella Piparkakkutalossa ja istuneet sen jälkeen Voudin kellarissa yömyssyillä. Tauno kertoi laittaneensa asuntonsa myyntiin. Hän …
Lue lisää ja kommentoi
Ote PAKKOMUUTTO-käsikirjoituksesta
sivut 382 – 383
En ollut käynyt kertaakaan katsomassa Antea. Ja mahdotontakin se olisi ollut. Sairaalan potilas ei noin vain voinut mennä toiselle osastolle vierailemaan. Eikä teho-osastolle ollut menemistä senkään vertaa.
Yhtenä päivänä Eerikki kysyi, halusinko käydä kirurgisella …
Lue lisää ja kommentoi
Käsikirjoituksen sivut 404 – 405
Melko tarkalleen puolen päivän tienoilla saapui Ante sairaalan avustavan hoitajan kanssa. Mukana oli kokoon taittuva kevyt pyörätuoli ja neliskulmainen sairaalavälineiden laukku.
”Ihan vain varmuuden vuoksi”, hoitaja selitteli ja ojensi minulle kätensä. Nimi oli Jukka, hän …
Lue lisää ja kommentoi
Uuden romaanin luku 46
NAINEN JA KAKSI MIESTÄ
”Et ole käynyt.”
”En uskaltanut tulla. Pelkäsin kumpaakin vaihtoehtoa.”
Puheeseen tuli tauko, aukesi syvä nielu. Molemmat miettivät, miten etenisivät vai olisivatko hiljaa.
”Se Taka-Lapin matka…”, aloitin. ” Taisitte mukiloida toisenne vuorotellen henkihieveriin?”…
Lue lisää ja kommentoi
Ylioppilaskirjoitukset olivat ohi. Mirri ja Roosa olivat lukeneet yhdessä. Molemmat läpäisivät kirkkaasti. Roosa sai äidinkielen kokeesta laudaturin. Hän lähetti kiitollisia ajatuksia entiselle opettajalleen Noralle, joka oli kannustanut häntä kirjoittamaan tarinoita. Hän oli ihastunut Sinin kevyeen tapaan innostaa heitä lukemisen ja …
Lue lisää ja kommentoi
Sinistä ei näkynyt pariin viikkoon jälkeäkään. Tauno istui ilta toisensa jälkeen Voudin kellarissa ja odotti turhaan näkevänsä tytön.
Puhelin pirahti eräänä lauantaiaamuna.
– Nyt panettaa, oletko kotona? Sini kysyi mutkattomasti.
Tauno siivosi hätäisesti makuuhuoneen. Hän ehti hädin tuskin vaihtaa lakanat, …
Lue lisää ja kommentoi
Peter kertoi ettei häntä ollut milloinkaan jännittänyt yhtä paljon ylittäessään valtion rajaa, kuin hänen saapuessaan tänne Prahaan. Oli se kevät, jolloin Itä-Euroopan rajat olivat alkaneet yksi toisensa jälkeen avautua länsimaisille turisteille. Mutta junaan noustessaan Peter ei ollut tullut pohtineeksi, oliko …
Lue lisää ja kommentoi
Keittiön seinäkello tikitti. Se ei ollut ennen vaivannut, mutta nykyään koti oli liian hiljainen. Rolf oli viettänyt poikamieselämää vaimonsa lähdettyä. Siihen alkoi tottua, vaikka elämä tuntui tyhjältä. Iltakävely Vanajaveden rantareitillä ja yömyssy Vaakunassa olivat rauhoittaneet häntä. Yöuni oli kuitenkin katkonaista. …
Lue lisää ja kommentoi
Jatkoa tarinalle PIKKUKAUPUNGIN KOULU
Torni. Puhdistava ja kaiken hävittävä tuli tuhoaa vanhan. Menetykset ja tuskalliset pettymykset muuttuvat arvokkaiksi lahjoiksi ja kasvun mahdollisuudeksi. Torni on myös yksi korkeimmista parantamisen korteista. Horuksen silmä kuvaa herännyttä tietoisuutta. Olet keskellä muutostapahtumaa. Anna sen tapahtua.…
Lue lisää ja kommentoi
Tasangon kalpea ruusu,
tasangon tuulihaukka,
tasangon laukkaava raudikko,
tasangon valkoiset haikarat,
iibikset verenpunaisine siipineen,
kurjet, ankat, sorsat, ja sukeltajat,
Amazonian jättilumme,
jonka alla väijyy Orinoquian
musta kaimaani.
…
Lue lisää ja kommentoi
Kahdenkymmenen vuoden jälkeen
alkavat liitokset ratkeilla
huivi hukkuu lentokentän parkkihalliin
häälahjalautaset säröilevät
sormus ei mahdu turvonneeseen sormeen
Saan selville
että Beethoven on keksinyt kadenssin
Mozartin konserttoon
tämän asian ajankohta
siitä nyt-hetkeen kulunut aika
tavoittaa sellaiset mittasuhteet
ettei yksi pudonnut …
Lue lisää ja kommentoi
Maire katseli ympärilleen Galleria Paperihuoneella. ”Kaikki nämä kuolleet silmät – Alla dessa döda ögon”, hän luki näyttelyjulisteesta. Esillä oli mustavalkoisia kuvia kaksikielisestä runokirjasta. Roosa oli tullut mukaan, vaikka ei martta ollutkaan. Hän oli ystävystynyt Marlenan kanssa. Tämä oli kehottanut …
Lue lisää ja kommentoi
MESINKUT LEHDEN MATKARAPORTTI
Tervehdys Mirandalta. Olen nykyään ammattitaitoinen tarjoilija vuoristohotellissa Vierwaldstetter järven rannalla. Elämä yllättää. Niin kuin edellisessä raportissani kerroin, olen täällä kesätyöntekijänä. Pestini päättyy kohta. Mutta ei siinä kaikki. Jään tänne. Se oli yllätys itsellenikin. Ystäväni, rakastettuni Leopold kosi …
Lue lisää ja kommentoi
– Ihanaa toit lempihajuvettäni, kiitos. Vilma ei raaskinut kertoa, että olisi saanut sitä työpaikalta henkilökuntahintaan. Tauno oli tullut väsyneen näköisenä lääkäripäiviltä.
– Tuoksut itsekin vähän hajuvedelle.
– Myyjä suihkautti sitä näytteeksi, Tauno selitti vähän turhankin nopeasti.
– Minulla on kahvi …
Lue lisää ja kommentoi
Hän kirjoittaa sentimentaalista runoa
tuuman etäisyydellä
ymmärtämättä sen
(timentin) täyttä merkitystä
Se hetki kun ei koske
kun vastasyntynyt ajatus kosketuksesta
hellän hipaisun idea
oikeuksiaan huutava rääpäle
oikeastaan vielä pelkkää ilmaa
Ajatus hetkestä
jolloin tuuma supistuu sentiksi
jolloin …
Lue lisää ja kommentoi