Sanojen lähteillä
Oli väistämätöntä, että minä ja Sipi ajauduimme erillemme. Mikään ei todellakaan ollut kuten ennen. Sipi oli muuttunut, ja niin olin varmaan minäkin.
Kesällä tapasin hänet aivan sattumalta Ruisrockissa. Hänen seurassaan oli kokonainen moottoripyöräjengi. Päättelin, että yksi näistä oli Sipin poikakaveri. …
Lue koko tekstiSuren sitä, että rohkeus taisteluissa mitalein palkitaan.
Vaan onneksi sanat eivät kuole, jos niitä kiväärein ammutaan.
Manolo Chinato
Vihreää merenrantaheinikkoa täplittivät harmaat kivenmurikat. Jotkut kivistä olivat jokseenkin kurpitsan kokoisia, toiset näyttivät siltä kuin harmaakarvainen lammas olisi käynyt makuulle mättäiden väliin. …
Lue koko tekstiettä hänellä olisi siistit hiukset ja
ajeltu parta & pörröiset ajatukset
että hän olisi luotettava ja turvallinen
villi ja riemukas
että hän tanssisi kanssani rannalla
että hän laulaisi kanssani karaokessa
autumn leavesin ranskaksi
että hän humaltuisi kanssani silkasta
runoudesta kumartuisi …
Nyt se lehahti kaiken maailman tuuliin – puin ylleni kolttavaimon puvun. Lensin ja uneksin.
Tapausseloste
En tiennyt mihin ryhdyin.
Aika monelle kävi samalla tavalla vuonna 2020. Tulevaisuus oli hämärän peitossa. Päiviin tuli monenlaista epävarmuutta. Ihmiset sekoilivat salaliittoteorioissaan. Huhut kiersivät.
Sitä …
Lue koko tekstiQUUN PÄIVÄKIRJA
Syysmasennusta, sitä tämä on. Tähti neuvoi kirjoittamaan aamuisin tuntemuksia. Hänen mukaansa ne helpottavat. Enpä tiedä, innostus puuttuu. Raahaudun velvollisuudentuntoisesti Pasilaan ja hoidan työt, mutta kaipaan muutakin.
Ystävät ovat vähissä rakastajista puhumattakaan. Ken on vältellyt minua yhteisen yömme jälkeen. …
Lue koko tekstiJuna saapuu asemalle
jolla ei ole nimeä
siihen missä valo ja varjot
yhdistyvät
loputtomaksi janaksi
horisontissa
Ihoni vielä lämmin
kätesi kosketuksesta,
olet vierelläni
samalla viivalla
vaikka olet kulkeutunut
kovin kauas
Valo täyttää meidät
minun varjoni
ja tyhjän
siinä …
Lue koko tekstiSinä jätit minut.
Minä kävelen kirkkaaksi puunattua käytävää. Molemmilta puolilta ovien takaa kuuluu ääniä. Jonkin oven kohdalla käännän päätäni, höristän korviani kuin hevonen. En sentään hirnahda.
Avaan käytävän perältä sen oven minkä joka aamu. Liitutaulu on vielä, piirtoheitin tietysti, televisio …
Lue koko tekstiMarlena suorastaan liiteli. Hän oli käynyt ripustamassa Café Laurellin seinille kuusi tuoreinta akvarelliaan. Kahvilassa oli naulat valmiina vaihtuville näyttelyille. Hän kantoi kädessään leivoslaatikkoa. Kaupunki näytti elokuun auringon valossa kotoisalta. Torilla oli väkeä ja komeat kukkaistutukset toivat väriläikkiä. Hän soitti Maman …
Lue koko tekstiMAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä – sarjasta n:o 4
Vihasin sinun käsiäsi, kivitöissä känsistyneitä, joilla tartuit minuun samalla otteella kuin talttaan. Vihasin sinussa kytkyttä, jonka rauta painoi minun lihaani puolikuun muotoisia ohuita sirppejä. Marssin sinun maailmankatsomuksesi verenpunaisia ja mustelmansinisiä teitä monta vuotta. …
Lue koko tekstiKesä oli kääntynyt syksyn puolelle ja koulu oli alkanut. Sannan asuntokaupat eivät olleet vieläkään toteutuneet. He olivat tavannut Taunon kanssa muutaman kerran. He olivat käyneet illallisella Piparkakkutalossa ja istuneet sen jälkeen Voudin kellarissa yömyssyillä. Tauno kertoi laittaneensa asuntonsa myyntiin. Hän …
Lue koko teksti
