Sanojen lähteillä
Tapasin Hannan, Sipin äidin, torilla eräänä alkukesän aamuna. Hän soi minulle aivan yhtä lämpimän, äidillisen halauksen kuten hänellä oli tapana silloin joskus niin kauan, kauan sitten.
Hanna ei ollut muuttunut alkuunkaan. Jokunen kilo ja muutama ryppy paljastivat sen, että vuosia …
Lue koko tekstiMarlena suorastaan liiteli. Hän oli käynyt ripustamassa Café Laurellin seinille kuusi tuoreinta akvarelliaan. Kahvilassa oli naulat valmiina vaihtuville näyttelyille. Hän kantoi kädessään leivoslaatikkoa. Kaupunki näytti elokuun auringon valossa kotoisalta. Torilla oli väkeä ja komeat kukkaistutukset toivat väriläikkiä. Hän soitti Maman …
Lue koko tekstiLähdin matkaan kauan sitten. Nyt olen hyvin väsynyt, sillä olen vanha mies eikä kulkeminen ole vähentänyt päivieni aikaa. Yhä useammat päivät ovat toistensa kaltaisia, yhä useammat kylät muistuttavat toisiaan. Tiet ja tiettömät rämeet ja …
Lue koko tekstiParahin Olli (vai sanonko Olzie)
Vuonna 1999 järjestö LÄÄKÄRIT ILMAN RAJOJA sai Rauhan Nobelin. Tietänet, että olin paikalla.
Vaikka yleensä vältän seremonioita ja vieroksun ylisanaisia puheita, istuin siististi valkoliinaisten pitkien pöytien ääressä kuuntelemassa joutavanpäiväisiä jorinoita. …
Lue koko tekstiTapasin Normieläkeläisen. Törmäsimme kärryinemme vastakkain S-marketin lihatiskin edessä. Minä arvelin mustanmakkaran ja broilerisosekeiton (lämpimiä mättöjä molemmat) välillä. Normieläkeläinen sanoi olevansa dieetillä. Oli tohtori antanut ukaasin. Tiedättehän: kolesteroliarvot, verenpaine, sokeritarkkailu.
”Aivohalvaukseen sää kyllä kuolet, niin kuin äitisikin”, tuttu kannustava …
Lue koko teksti”Ikuiset ystävät ikuiseen kaupunkiin”, ystävä Mia hehkutti, kun varasimme Finnairin lennot ja airbnb majoituksen Trasteverestä.
Taiteilijaystävällä oli hyvä syy lähteä, sillä hän oli saanut kaksi maalausta Palazzo Vellin ryhmänäyttelyyn. Avajaisiltana hän tupeerasi helmenharmaat hiuksensa pukevalle nutturalle ja pukeutui pitkään silkkimekkoon. …
Lue koko tekstiMama Maddalenan ennustukset olivat siirtyneet verkkoon. Koronaviruspandemia oli järkyttänyt maailmaa keväällä 2020. Oli vielä epävarmaa, järjestetäänkö kesällä Hämeen keskiaikafestivaali.
Mama varautui etäennustamiseen. Hän sai Hilkan avukseen. Tämä opasti Mamaa videopuheluiden saloihin. Maman tabletti laitettiin jalustan päälle niin, että kamera suuntautui …
Lue koko teksti”Liisa, ilouutinen. Voitin piirustuskilpailun ja sain matkastipendin. Se on kahdelle. Tulethan minulle aveciksi?” Hilkka hihkuu puhelimeen.
”Onnea, upeaa, minne lähdemme?”
”Olet ihana, jos oikeasti lähdet mukaan. Italiaan tietysti. Akvarellikurssille Nazzanoon. Se on pikkukylä Rooman lähellä. Opettajani Säde on kerännyt maalausryhmän. …
Lue koko tekstiSuren sitä, että rohkeus taisteluissa mitalein palkitaan.
Vaan onneksi sanat eivät kuole, jos niitä kiväärein ammutaan.
Manolo Chinato
Vihreää merenrantaheinikkoa täplittivät harmaat kivenmurikat. Jotkut kivistä olivat jokseenkin kurpitsan kokoisia, toiset näyttivät siltä kuin harmaakarvainen lammas olisi käynyt makuulle mättäiden väliin. …
Lue koko tekstiMies ja nainen, vanhat kaverukset, viettävät yhdessä iltaa. He istuvat sohvalla, kumpikin omalle puoliskolleen käpertyneenä, juovat viiniä ja kuuntelevat musiikkia. Heidän jalkansa ovat kymmenen senttimetrin päässä toisistaan. Kymmenen senttimetriä riittää: he tuntevat toistensa läsnäolon. Halu koskettaa loppuu tässä. Tai oikeammin: …
Lue koko teksti
