Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Menettämisen pelko,
en voi vastaanottaa keneltäkään mitään,
en kestäisi antaa sitä pois.
Suojelen itseni vahvaksi.
Hylkäämisen tyhjyys,
en voi antaa kenenkään hyvästellä minua,
se saisi minut murenemaan.
Suojelen itseni haavoittumattomaksi.
Yksinäisyyden tuska,
valitsen sen itse,
jotta kukaan ei …
Lue lisää ja kommentoi
Juna saapuu asemalle
jolla ei ole nimeä
siihen missä valo ja varjot
yhdistyvät
loputtomaksi janaksi
horisontissa
Ihoni vielä lämmin
kätesi kosketuksesta,
olet vierelläni
samalla viivalla
vaikka olet kulkeutunut
kovin kauas
Valo täyttää meidät
minun varjoni
ja tyhjän
siinä …
Lue lisää ja kommentoi
Sanotaan, että mielikuvitusystävä kuuluu 4-5-vuotiaan lapsen kehitykseen. Se ei välttämättä johdu yksinäisyydestä, vaan on osa lapsen kielellistä ja sosiaalista kehitystä.
Alf Wilénin mielikuvitusystävät liittyivät mitä oleellisimmin yksinäisyyteen, eikä hän ollut neljä tai viisi vuotias lapsi, vaan kuudenkymmenenkuuden. Toisinaan hänestä tuntui, …
Lue lisää ja kommentoi
Raskaat olivat askeleet,
johtivat ovelle,
jonka ihmiset ohittivat kiireisesti ja inhoten:
”Kaikenlaista roskasakkia täälläkin asuu!”
Toivottomat olivat askeleet
tuolle ovelle,
jonka kohdalla ihmiset vihaisesti supattivat:
”Saisivat häätää tuon nistin pois täältä”.
Yksinäiset olivat askeleet,
joiden mentyä
ihmiset kauhistuneena …
Lue lisää ja kommentoi
Todenpuhuja
huomasitko jo keisarin uudet vaateet
toivon ylläpidon aktiivimalliksi
voimattoman tulee täyttää joka kuukausi viisi hakemusta
psykoterapeutiksi psykiatriksi kassatädiksi ystäväksi vanhemmaksi
tai edes moikkaavaksi naapuriksi
todenpuhuja
pistitkö liitetiedoston jo kansanedustajallesi
että kelan tuilla elävät ovat yhteiskunna sitkeintä sakkaa
mutta jokaisella …
Lue lisää ja kommentoi
Musta enkeli katseli verhotuin silmin Lissun olohuonetta. Enkelin punainen tukka leimusi. Siivet olivat uhkaavasti koholla. Lissu oli ostanut akvarellin hetken mielijohteesta. Tai oikeammin, enkeli halusi tulla hänen kotiinsa. Lissu oli poikennut Galleria Paperihuoneelle. Siellä oli meneillään Marlenan näyttely. Hän oli …
Lue lisää ja kommentoi
1860-1867
1
Viattomien lasten päivän lumituisku iski vasten kasvoja, Tobiaksen posket palelivat. Hänen olkapäänsä ja kätensä tärisivät, vaikka reessä vällyn alla oli lämmintä. Hän oli käpertynyt setänsä kylkeen. Lumi painoi kuusten oksia kohti maata, ohuet koivut kaartuivat tien uoman ylle. …
Lue lisää ja kommentoi
Tunnen itseni neiti Marpleksi. Tosin matkassa ei ole kudinta eikä rikoksiakaan tiedossa. Istun tukevalla tuolilla perhehotelli Barbien allasbaarissa Rodoksella. Edessäni on lasillinen kirpeänkylmää retsinaa ja kreikkalainen salaatti. Tomaatit ovat meheviä, sipuli makeaa ja oliivit taivaallisia fetasta puhumattakaan. Lisään pinnalle kullankeltaista …
Lue lisää ja kommentoi
Nainen istuu lootusasennossa kädet rennosti polvien päällä, silmät suljettuina. Mieli on seesteinen ja ajatus kirkas. Maa väreilee päivän aikana kertynyttä lämpöä.
Naisen elämä romahti vain muutama viikko sitten. Siksi onkin uskomatonta, miten kevyeltä hänestä nyt tuntuu. Painajaisen keskellä ajatukset olivat …
Lue lisää ja kommentoi
Kapeat mustat farkut, vaaleanpunainen pikeepaita pikku alligaattoreineen, valkoiset lenkkarit kuin juuri kaupasta ulos kävellyt. Pystyyn geelattu otsatukka, tasainen hammasrivistö, virheetön iho, timmi vartalo.
En pitänyt miehestä.
Se oli istunut kahvilan leivostiskin taakse jäävässä nurkkauksessa iltapäivisin jo toista viikkoa ja kyylännyt …
Lue lisää ja kommentoi
Radon-kissa kellarissa
Erzgebirgen uumenissa.
Silmät säihkyy sieverteissä
malmivuoren syövereissä.
Punajuuripurkkirivi
seisoo jäykkänä kuin kivi.
Sitä mirri vahtii salaa,
miettii, jospa saisi kalaa.
Kyllästyttää toimi vahdin,
alkaa tahtoisi jo jahdin.
Mutta vankina on kissa
kaivosmiehen kellarissa.
Säteilyä saanut …
Lue lisää ja kommentoi
Kännykkä pirisee. Näytöllä on sarja numeroita. En vastaa.
Kymmenen minuuttia myöhemmin kännykkä pirisee taas. Nyt minulla on jo päässä silmälasit ja edessä mukillinen kahvia. Kahviin kuuluu aika loraus punaista maitoa ja kolme palaa sokeria.
Annan puhelimen soida. Hörppään mukista. Lisään …
Lue lisää ja kommentoi
Leevi katseli pilvien tuhrimaa syystaivasta ja hajanaisissa valonsäteissä keinuvia lehmuksia. Hän puhdisti silmälasinsa ja asetti ne takaisin nenälleen, mutta näkymä ei kirkastunut. Oli tiistai, viikon tympein silmäke. Betoninen, perspektiiviharjoitteelta näyttävä kaupunginosa kohosi ympärillä, ja sen lomassa törrötti Saneeraus- ja Maalaustyö …
Lue lisää ja kommentoi
Mimosa siivosi ullakkoa. Pöly sai silmät vuotamaan ja kurkku tuntui karhealta. Hän tarvitsi säilytystilaa, sillä alakerran asunto oli pieni. Nurkassa oli vanha arkku. Edelliset asukkaat olivat hylänneet sen. Aarrearkku, mitähän sieltä löytyy?
Mimosa avasi kannen varovasti. Arkku oli lähes tyhjä. …
Lue lisää ja kommentoi
– Miehenne kunto ei tule palautumaan leikkauksia edeltävälle tasolle. Nyt on aika valmistautua palveluasumiseen, nuori tukevasti raskaana oleva lääkäri katsoo minua sinisillä silmillä. Olen näkevinäni niissä myötätuntoa. Ehkä sääliäkin.
Vedän henkeä ja yritän pidätellä kurkkuun noussutta palaa.
– Jos miehenne …
Lue lisää ja kommentoi
Olipa yksi mies semmoinen ei mikään niin kovin iso, poika se oli melkein ja poppamiehet olivat sen kironneet niin ettei se osannut koskaan levätä vaan se mies vaelsi pitkin katuja pitkin koivin, varsin pitkin ja ehti kiertää monet kylät niin …
Lue lisää ja kommentoi
25.9.2016 Saara istui samassa junassa John Steinbeckin kanssa. Hän tiesi päivän tarkasti, sillä hän teki siitä päivityksen samana iltana Facebookiin. Niin ihmeelliseltä asia tuntui, että siitä oli pakko kertoa kavereille, jotka nostivat päivitykselle peukkua tai painoivat sydämen tai nauruhymiön, vaikkei …
Lue lisää ja kommentoi
Koko syksyn tuuli on paiskonut merta vasten niljakkaita rantakallioita. Olen kärsivällisesti
odottanut sen tyyntymistä, vaikka tiedän, ettei niin kävisi hetkessä, tuuli on armoton. Lopulta
meri antaisi periksi niin tuulelle kuin pakkasellekin ja alkaisi hiljalleen jäätyä. Myös tuuli
rauhoittuisi, kyllästyisi moiseen …
Lue lisää ja kommentoi
Tyttö nostaa uudestaan katseensa minuun, vaaleanpunainen hiuspehko heilahtaa kevyesti ja silmiin ilmestyy kummallinen ilme. Ei, tänään on perjantai, lottoa ei ole vielä arvottu. Hän taputtelee kasvojani hymyllään, silmät tipluttavat läikkiä poskilleni. Vähämielinen, vanhus, tollo.
Käännyn kioskin ovesta ulos, kirkonkello soi, …
Lue lisää ja kommentoi