Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Nimeni on Pau Valent. Olen syntyjäni suomalainen, mutta vakaumukseltani eurooppalainen. Olen asunut monissa eri paikoissa ja matkustellut paljon.
Innostukseni kirjoittamiseen syttyi jo kansakoulussa voitettuani kirjoituskilpailun. Silloin päätin vakaasti, että minusta tulisi isona kirjailija. Ensimmäisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen kuitenkin huomasin, että ensin olisi elettävä asiat joista haluaa kirjoittaa.
Tämä suunnitelmani kehittyä kirjailijaksi oli sinänsä hyvä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että olisi myös alettava kirjoittaa, mikäli haluaisi saada jotakin julkaistua.
Tämän prosessin tuloksena syntyi esikoisteokseni: Viimeinen syksy. Julkaistu 2017. Vuonna 2019 julkaisin toisen teoksen: Eväsretki matonkudeniitylle. Marraskuussa 2021 ilmestyi kolmas teos Bonsaipuun juurella.
Kukin näistä kirjoista on itsenäinen kertomus, vaikkakin ne liittyvät väljästi toisiinsa. Viimeinen syksy on tavallaan jatkoa myöhemmin julkaistulle kertomukselle. Bonsaipuun juurella sijoittuu kahden aiemmin julkaistun kirjan väliin.
Näiden tarinoiden johtavana teemana on ihmisen käyttäytyminen seksuaalisina olentoina. Toisinaan se ilmenee rakkautena, vaikka jotkin sen muodot saattavat johtaa rikollisiin tekoihin. Ja usein seksuaaliset halumme johdattavat meidät tilanteisiin, joista on vaikeaa tai jopa mahdotonta selviytyä omin avuin.
Mikään, mikä tavalla tai toisella liittyy seksuaaliseen kanssakäymiseen, ei ole tasa-arvoista. Vallankäyttö, uskonnollinen johtajuus, vahvemman oikeus ja kyky manipuloida toista osapuolta ovat usein välineitä, joiden avulla heikompi osapuoli saadaan vasten tahtoaan suostumaan johonkin sellaiseen, jota tämä ei itse pidä hyväksyttävänä tai edes normaalina.
Tarinoissani paha saa kuitenkin aina palkkansa, ja hyvät ihmiset saavat jatkaa tavallista, arkipäiväistä elämäänsä.
Artus valmistautui iltaan kuten aina ennenkin. Hän kylpi suuressa ja ylellisessä kylpyammeessa, joka oli sijoitettu maisemaikkunan eteen. Ikkunasta avautui näköala Madridin kattojen ylle. Rakennus oli lyhyen kävelymatkan päässä hänen työpaikaltaan ja mikäli ikkuna olisi suunnattu vain hieman enemmän itään, Artus …
Lue lisää ja kommentoi
Joidenkin katujen nimet jäävät mieleen helpostikin, mutta toisten ei sitten millään. Sitä tiesi missä kaverit asuivat, ja miten sinne mentiin, mutta kadun nimeä olikin jo vaikeampi muistaa, jos joku sattui sitä kysymään.
Perjantai iltana olimme kaveriporukalla Panemassa, ja kerroin kuulumisia …
Lue lisää ja kommentoi
Leo oikaisin metsikön läpi ja puoliksi liukui alas jyrkkää rinnettä. Hän käveli autojen välitse Sepen grillille. Se oli tupaten täynnä kuten aina. Piti livahtaa työmaalta hieman etuajassa saadakseen istumapaikan.
Leo osti kahvin possumunkilla ja istui ikkunan viereen. Edellinen asiakas oli …
Lue lisää ja kommentoi
Sanotaan, että mielikuvitusystävä kuuluu 4-5-vuotiaan lapsen kehitykseen. Se ei välttämättä johdu yksinäisyydestä, vaan on osa lapsen kielellistä ja sosiaalista kehitystä.
Alf Wilénin mielikuvitusystävät liittyivät mitä oleellisimmin yksinäisyyteen, eikä hän ollut neljä tai viisi vuotias lapsi, vaan kuudenkymmenenkuuden. Toisinaan hänestä tuntui, …
Lue lisää ja kommentoi
“Nyt kyllä juksaat”, olivat Saaran ensimmäiset sanat, kun Lennart oli kertonut Tuike-tädin osallistumisesta joulujuhlaan.
“Taidat erehtyä päivästä! Aprillipäivä on vasta huhtikuussa.”
“Hän ilmoitti siitä viestillä, joten kyllä hän varmaan tulee.”
“Kuulittehan kaikki. Lennart on kutsunut Tuike-tädin.”
“Onko se totta Lennart?” …
Lue lisää ja kommentoi
Jeremias seurasi isoveljeään Aronia Tyrskyluodolle, kuten he nimittivät laakeaa kumparetta, jonka toisella puolen meri syveni niin, että kalliolta saattoi hypätä pää edellä aaltoihin.
Aron ja hänen kaverinsa tekivät toinen toistaan hurjempia pellehyppyjä, mutta Jeremias ei vielä uskaltanut. Hän oli talvella …
Lue lisää ja kommentoi
Korhosen Pertti kulki rantalepikön poikki Koulunrantaan missä Kiljusen Matti jo odotti.
Hänellä oli mukanaan kalavehkeet, lenkkimakkarapaketti sekä kaksi pulloa Mustaa hevosta T-valinta Kipparin muovikassissa.
Oli toukokuinen tiistaiaamu. Ruotsintunti alkaisi juuri niillä hetkillä, ja tämä olikin se syy, miksi kaverukset olivat …
Lue lisää ja kommentoi
Peter kertoi ettei häntä ollut milloinkaan jännittänyt yhtä paljon ylittäessään valtion rajaa, kuin hänen saapuessaan tänne Prahaan. Oli se kevät, jolloin Itä-Euroopan rajat olivat alkaneet yksi toisensa jälkeen avautua länsimaisille turisteille. Mutta junaan noustessaan Peter ei ollut tullut pohtineeksi, oliko …
Lue lisää ja kommentoi
Näin Pilin ensimmäisen kerran, kun olin kahdeksan. Oli syksy ja olin kadulla pelaamassa jalkapalloa oppituntien jälkeen muutaman naapurin pojan kanssa. Asfalttiin oli piirretty väriliidulla kentän rajat ja tyhjät maalipurkit toimittivat maalitolppien virkaa. Minut oli pestattu maalivahdiksi, kun en ollut …
Lue lisää ja kommentoi
Rallikuskiksi pääsystä toiveita elätän
Turha on äitien sankaripoikia neuvoa
Eihän rallia voiteta jos siellä pelätään
Maalissa juhlitaan voittajapoikaamme Teuvoa.
Gosta Erik Sundqvist
José kertoi kahvipöydässä seuranneensa vuosikausia suomalaista liikennekulttuuria. Siinä oli hänen mielestään jokin pielessä. Hän oikein osannut selittää, mikä …
Lue lisää ja kommentoi
Heräsin siihen, että oveen kolkutettiin. Tulija oli sisareni Martina. Hänellä oli kädessään suuri, ruskea kirjekuori, jossa luki punaisin kirjaimin: Résultats ADN. Kirjekuoren ylälaidassa oli teksti: Institut de Génétique de Paris.
“Et sinä ole Julian velipuoli. Suuri Bernat Almogávar …
Lue lisää ja kommentoi
”No nyt se sitten tuli voimaan”, Jukka sanoi ja kopautti kuppinsa kahvihuoneen pöytään, niin että sokeriastian lusikka kilisi.
”Mikä niin?” Paavo kysyi ja nosti katseensa puhelimestaan.
”Kieltolaki.”
”Kieltolaki? Mikä niin kieltolaki?”
”No rahapelaamisen kieltävä laki tietenkin. Tänään on viidestoista toukokuuta …
Lue lisää ja kommentoi
Annan ystävistä suurin osa oli hänen työtovereitaan. Monet heistä olivat tunteneet Annan jo vuosikymmeniä, ja jotkut olivat jopa hänen opiskelutovereitaan. Ari tunsi monet heistä henkilökohtaisesti. Hän oli osallistunut yhteisiin illanviettoihin, ja samoille seminaarimatkoille Annan seuralaisena.
Joku heistä alkoi levittää huhua, …
Lue lisää ja kommentoi
Isänsä kuoleman jälkeen Anna muuttui. Hän kärsi lähes jatkuvasta masennuksesta. Hänen surulliset silmänsä kuvastivat päivä päivältä yhä syvempää surua, eikä Ari pystynyt häntä lohduttamaan millään tavoin.
Ari pyrki käymään useammin kotona, vaikka se merkitsi sitä, että hän joutui laiminlyömään tehtäviään …
Lue lisää ja kommentoi
Ari ja Anna olivat olleet onnellisia tässä asunnossa, mutta ajan kuluessa he olivat vain jotenkin ajautuneet erilleen, kumpikin oman työnsä ja omien harrastustensa vieminä. Arista oli usein tuntunut, että Anna suorastaan asui sairaalassa. Hän oli usein saanut viettää iltoja yksin, …
Lue lisää ja kommentoi
Ari katseli ympärilleen olohuoneessa. Hän näki nyt huoneen sellaisena kuin se oli ollut, ilman kaikkea sitä tavaraa, jota sinne oli kertynyt vuosikymmenten kuluessa.
Hän ja Anna olivat ihastuneet asuntoon heti ensisilmäyksellä. Siihen olivat huvenneet Annan isoäidiltään saama perintö, kaikki Arin …
Lue lisää ja kommentoi
”Voit viedä kaiken sen, mitä haluat, niin minä roudaan loput kierrätyskeskukseen”, Oscar huikkasi ennen lähtöään. Hänellä oli kiire kuten aina.
Auton ääneen vaiettua, taloon laskeutui hiljaisuus, jollaista Nuria ei muistanut siellä milloinkaan aiemmin kokeneensa. Hänen muistoissaan talo oli ollut aina …
Lue lisää ja kommentoi
Sitä voisi kuvitella, että tavatessaan sukulaisensa ensimmäisen kerran, tilanne olisi edes jossain määrin tunteellinen. Tästä tapaamisesta, sen sijaan, kaikki tunteellisuus oli kaukana.
Niin pian kun isotätimme sai tietää, keitä me olimme, hänen jo ennestään katkeroitunut ilmeensä synkkeni entisestään.
Soletat oli …
Lue lisää ja kommentoi
Mats oli myynyt kirjahyllynsä paikallisessa kirpputoriryhmässä, ja nyt kirjoja oli kasoittain pitkin ja poikin huonetta ja käytävää. Niitä oli paljon enemmän, kuin mitä hän oli luullut omistavansa. Kirjat olivat Matsin intohimo, mutta nyt, kun muutto oli edessään, kirjoista tuli rasite, …
Lue lisää ja kommentoi
Kun jouluaattoilta alkoi hämärtyä, joku nuorista kiinnitti huomionsa siihen, että vaikka me yhä edelleen olimme ilman sähköä, niin naapuritalo oli kirkkaasti valaistu sekä sisältä että ulkoa.
Pari vuotta sitten viereisestä metsäpalstasta oli lohkaistu tontti, ja sille oli noussut rakennus, joka …
Lue lisää ja kommentoi