Tekijä: Pau Valent

Nimeni on Pau Valent. Olen syntyjäni suomalainen, mutta vakaumukseltani eurooppalainen. Olen asunut monissa eri paikoissa ja matkustellut paljon. Innostukseni kirjoittamiseen syttyi jo kansakoulussa voitettuani kirjoituskilpailun. Silloin päätin vakaasti, että minusta tulisi isona kirjailija. Ensimmäisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen kuitenkin huomasin, että ensin olisi elettävä asiat joista haluaa kirjoittaa. Tämä suunnitelmani kehittyä kirjailijaksi oli sinänsä hyvä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että olisi myös alettava kirjoittaa, mikäli haluaisi saada jotakin julkaistua. Tämän prosessin tuloksena syntyi esikoisteokseni: Viimeinen syksy. Julkaistu 2017. Vuonna 2019 julkaisin toisen teoksen: Eväsretki matonkudeniitylle. Marraskuussa 2021 ilmestyi kolmas teos Bonsaipuun juurella. Kukin näistä kirjoista on itsenäinen kertomus, vaikkakin ne liittyvät väljästi toisiinsa. Viimeinen syksy on tavallaan jatkoa myöhemmin julkaistulle kertomukselle. Bonsaipuun juurella sijoittuu kahden aiemmin julkaistun kirjan väliin. Näiden tarinoiden johtavana teemana on ihmisen käyttäytyminen seksuaalisina olentoina. Toisinaan se ilmenee rakkautena, vaikka jotkin sen muodot saattavat johtaa rikollisiin tekoihin. Ja usein seksuaaliset halumme johdattavat meidät tilanteisiin, joista on vaikeaa tai jopa mahdotonta selviytyä omin avuin. Mikään, mikä tavalla tai toisella liittyy seksuaaliseen kanssakäymiseen, ei ole tasa-arvoista. Vallankäyttö, uskonnollinen johtajuus, vahvemman oikeus ja kyky manipuloida toista osapuolta ovat usein välineitä, joiden avulla heikompi osapuoli saadaan vasten tahtoaan suostumaan johonkin sellaiseen, jota tämä ei itse pidä hyväksyttävänä tai edes normaalina. Tarinoissani paha saa kuitenkin aina palkkansa, ja hyvät ihmiset saavat jatkaa tavallista, arkipäiväistä elämäänsä.
Jatkokertomukset

Sipi, osa 1

Tapasin Hannan, Sipin äidin, torilla eräänä alkukesän aamuna. Hän soi minulle aivan yhtä lämpimän, äidillisen halauksen kuten hänellä oli tapana silloin joskus niin kauan, kauan sitten.

Hanna ei ollut muuttunut alkuunkaan. Jokunen kilo ja muutama ryppy paljastivat sen, että vuosia …

Lue koko teksti
Jatkokertomukset

Ne kaikki muistot 12

Aurinko, joka iltapäivällä oli tullut esiin pilvipeitteen takaa, kultasi taivaan raatihuoneen takana kävellessäni saunalta yläpihalle. Puutarha oli aina ollut niin äitini kuin isoäitinikin silmäterä. Mitä tahansa sinne istuttikin, saattoi olla varma siitä, että se kasvoi, kukki ja tuotti satoa.

Vielä …

Lue koko teksti
Jatkokertomukset

Ne kaikki muistot 11

Päätin käydä hyvästelemässä myös saunarakennuksen, vaikka en alun perin ollut aikonut mennä. En ollut käynyt siellä vuosiin. Nyt kun kävelen villiintyneen pihamaan poikki, mieleeni tulvii mukavia muistoja.

Raivasin tieni omenien painosta kaatuneen omenapuun ohi ja villiintyneiden viinimarjapensastojen lävitse alapihalle. Näin …

Lue koko teksti
Jatkokertomukset

Ne kaikki muistot 9

Sade oli alkanut iltapäivällä. Illalla se yltyi rankkasateeksi. Jalavanoksat piiskasivat tuulenpuuskissa talon seinää. Kuulosti aivan siltä kuin jokin eläin kiipeäisi seinää pitkin ylös katolle.

Muistan kuulleeni ainakin kello kahden ja kolmen lyönnit. Viimein kuitenkin nukahdin hetkeksi herätäkseni uudelleen kello viiden …

Lue koko teksti
Novellit

Arvon naisia – Malmin tapaus

Luettuaan Iltasanomien uutisen Malmin sairaalatapauksesta, Arvo ei voinut kuin olla samaa mieltä artikkelin kirjoittajan kanssa siitä, että Suomen oikeuslaitoksessa on jotain todella pahoin pielessä.
Hän läväytti lehden pöydälle niin, että Marilyn säpsähti ja katsoi Arvoa pelästyneesti ja korvat luimussa.
”En …

Lue koko teksti
Jatkokertomukset

Ne kaikki muistot 8

Raatihuoneen kellon lyödessä yhdeksän kertaa istahdin ruskealle nahkasohvalle. Minusta tuntui, etten ollut saanut mitään hyödyllistä aikaiseksi, mutta silti tunsin itseni perin pohjin uupuneeksi.

Olin laittanut eteeni Alvar Aalto-sohvapöydälle aivan liian korkean pinon äitini kirjoja mukaani otettaviksi. Kirjapinoa pitäisi siis vielä …

Lue koko teksti
Jatkokertomukset

Ne kaikki muistot 7

Olin suunnitellut nauttivani iltapäiväkahvin terassilla, mutta päivän mittaan pilvet peittivät taivaan, ilma kylmeni ja alkoi sataa. Valitsin Nuuskamuikkusen äitini muumimukikokoelmasta ja istuin ruokasalin pöydän ääreen.

Mäellä, raatihuoneen takana, on rivi erivärisiä töllejä, jotka ikkunanlasi vääristää värien ja muotojen sekamelskaksi. Se …

Lue koko teksti
Jatkokertomukset

Ne kaikki muistot 6

Käytyäni suihkussa ja vaihdettuani puhtaat vaatteet ylleni, havahduin siihen, että raatihuoneen kello löi kaksi kertaa. Tunnit kahdentoista ja kahden välillä olivat taas hävinneet jonnekin. Minulle tuli kiire lähteä lounaalle.

Palatessani takaisin, huomioni kiinnittyi verannan kappaverhoon. Se kulkee koko seinän mittaisen …

Lue koko teksti
Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
error: Sisältö on kopiosuojattu