Sanojen lähteillä
Olen tamperelainen porilaispoika. Tamperelaistuin oppikoulun kolmannelle, sukuni ja juureni jäivät Porin pohjoispuolelle. Jotkut ovat sitä mieltä, että omituinen huumorintajuni johtuu porilaisesta syntyperästäni.
Opiskelin teologian maisteriksi ja tein töitä seurakunnissa ensin Helsingissä ja sitten Tampereella. Keski-iän kriisin aikoihin erosin papin virasta, työskentelin kouluttajana ja pätevöidyin lopulta psykoterapeutiksi. Kulutin paljon aikaa Tampere-Helsinki -välillä. Koti Tampereella, työ Helsingissä ja persoona Porista, siinä olivat puitteeni kunnes asetuin kokonaan Tampereelle. Aloin kirjoittaa tarinoita porilaisista ja vähän muistakin.
Löysin itsestäni kirjoittajan vasta, kun vuosia oli selvästi vähemmän edessä kuin takana. Ensimmäinen kirjani Minusta tehtiin prinssi, tamperelaisen porilaispojan tarinoita ilmestyi tammikuussa 2020. Lyhyt tarina Gentlemannipelaaja julkaistiin Sukutarinat 2020 antologiassa syksyllä 2021.
Historiallinen romaanini Anna minulle lapsuus tuli painosta kesällä 2022. Se kuvaa pientä Tobias-poikaa, jolla ei ollut äitiä eikä isää, ei kotia eikä kaveria. Huutolaisena hän ei ollut edes oikea ihminen, hän oli elätti.
Minua kiinnostavat unohdetut ihmiset, vähäiset eläjät, näkymättömät persoonat. Tutkin mielelläni mennyttä aikaa. Yritän ymmärtää ihmistä suhteessa niihin mahdollisuuksiin, mitä elämä hänelle antaa.
Aamun pimeys ei näyttänyt merkkiä päivän alkamisesta. Vähitellen heräävän tulen kajo tunki silmäluomien läpi ja havahdutti minut syvästä unesta. En liikahtanut, olin nukku-vinani ja seurasin isän puuhia. Saatuaan piisin palamaan hän avasi varovasti oven ja ka-tosi pimeään. Kylmä viima …
Lue koko tekstiPaavo ajeli kirkkaansinisellä Golfillaan kohti rautakauppaa. Maaliskuun alun päivä pysyi harmaana, lumi peitti vielä maan. Kulunut talvi kaikkinensa tulisi silti jäämään aikakirjoihin normaalia leudompana.
Pysäköintiruutu pilkotti pihan pälvikohdasta, Paavo peruutti autonsa siihen arvioiden asfalttiin maalattujen viivojen välin. Hän vääntäytyi istuimeltaan …
Lue koko tekstiSilakkaa käytettiin länsirannikolla ennen vanhaan tutin korvikkeena, kitisevälle mukulalle työnnettiin suolasilakka suuhun imeskeltäväksi. Minä olen niin nuori, että tiettävästi jouduin vauvana imemään muovituttia. Ennen vauvoilla oli paremmin.
Silakkaa rupesin syömään vasta siinä iässä, kun maitoa vahvempaa oli luvallista ihmiselle antaa. …
Lue koko tekstiAamun pimeys ei näyttänyt mitään merkkiä päivän alkamisesta. Vähitellen heräävän tulen kajo tunki silmäluomien läpi ja havahdutti minut syvästä unesta. En liikahtanut, olin nukkuvinani ja seurasin isän puuhia. Saatuaan piisin palamaan hän avasi varovasti oven ja katosi pimeään. Kylmä viima …
Lue koko teksti1872 – 1875
6
Tobias viihtyi rannassa katselemassa laivoja ja veneitä. Häntä kiehtoi meren suuruus ja ehdottomuus. Purjehtiminen näytti jännittävältä, sitä Tobias ei ollut vielä kokenut. Hän seurasi, kuinka kalastajat asettelivat pyyntivehkeitä vankkaan rääkipaattiin. Tobias laski kymmenen pitkää verkkoa, …
Lue koko teksti1860-1867
1
Viattomien lasten päivän lumituisku iski vasten kasvoja, Tobiaksen posket palelivat. Hänen olkapäänsä ja kätensä tärisivät, vaikka reessä vällyn alla oli lämmintä. Hän oli käpertynyt setänsä kylkeen. Lumi painoi kuusten oksia kohti maata, ohuet koivut kaartuivat tien uoman ylle. …
Lue koko teksti
