Uinuisin ikuisessa ilossa Aabrahamin helmassa.
Mitään taloja ei tarvittaisi. Olisi vain kiviä.
Minä olen se, joka makaa portilla. Oikean portin oikeassa pielessä, ja minulla on haavoja.
Kissa on ainoa kosketus, johon minulla on oikeus. Kissa tulee kun se haluaa.
Sisällä …
Lue koko tekstiVesi valuu kasvoilleni
peittää minut
Uppoudun veteen ja olen turvassa
Olen turvaton
Menen veteen
En hauko henkeä
On uppouduttava
Veden paine peittää jotakin minussa
En ole kokenut monsuunisadetta
En tiedä monsuunin mieltä
Kirjailijan tarinoissa joen penkere on …
Lue koko tekstiOn olemassa erojen demokratia,
surullinen ja lempeä
kuin iltapäivän varjo kuistilla.
Laki ei kysy,
kuka puhui ja kuka vaikeni,
se avaa oven ja sanoo:
te olette vapaita menemään.
Se katsoo kaikenlaisia ihmisiä,
niitäkin jotka asuvat sen syrjässä,
ja …
Lue koko tekstiTämä on psyyken sisäinen teatteri, jossa abstraktit voimat ja esiintymishaluinen ihmisyys marssivat Allas Sea Poolin pohjalle vajonneessa Hakaniemen hallissa. Se osoittelee ystävyyttä muinaismuistona, jota kukaan ei osaa lukea.
LAVASTUS Keskellä pieni gluteeniton kahvikoju: tiski, kaksi kahvikuppia, käsin kirjoitettu kyltti: “VEGAANINEN …
Lue koko tekstiTuon poloisen pää meni kotosalla äkkiä niin pyörälle, että kun hattyhyllyt ja tiskiharjat lähtivät tanssimaan hänen silmissään, tunsi hän lopulta roikkuvansa uuninreunasta.
Nainen oli melko pitkä, hieman ujon mutta älykkään oloinen ja herkkäsilmäinen. Hänellä oli tuuhea ruskea tukka joka pörrätti …
Lue koko tekstiOdotimme selleissämme, että he tulevat noutamaan.
Olimme idealisteja ja aktivisteja.
Koska olen Claude Cahun, queer-surrealisti, kuvasin kaiken mitä näin natsivankilassa. Piirsin sellimme tupakka-askin kanteen. Kuvasin, miten vankien kirjeenvaihto tapahtui. Kirjoitin tarkoin, miten natsit kohtelivat omia vankejaan. Kuvasin myös sen, miten …
Lue koko tekstiSisäinen Aalto (Kohti Sitä, Mikä Olen)- kunnianosoitus Goethelle:
Kuljen mutkikkaita polkuja suljettujen silmieni takana.
Mielen tyyneys, jota vuolee ihmisen levottomuus.
Olen mikä olen, olin mikä olin; olenko näiden välissä jotakin.
Aalto sortuu rantaan, ja minä olen siinä aallossa.
Kuulen tyrskyt, …
Lue koko tekstiKunnianosoitus runoilija Helvi Juvoselle
***
Minä siirtolohkare
emokalliosta lohjennut
(hän kirjoitti)
jään kauas kantama
jään jättämä
olen metsässä yksin,
olen outo.
***
Surun äkkinäisyys, loukkaukset ulkoa, yksin .
Minä jolla ei näemmä ole aikaa toipua, mutta jossa on kaikki aika.…
Aallot huuhtoivat tukkipölkkyjä, toinen kokonaan jo kuivalla maalla, toinen vielä merenpuoleisesta päästä hiekan ja mudan peitossa.
Irtoamaisillaan veden voimista.
Aallot vyöryivät vetäytyen, aurinko helotti mereltä kirjavien hohtavien kivien takaa.
Herkeämätön leppeä tuuli huojutti kaislikoitunutta rantaa tukkien tällä puolen.
Eivät ne …
Lue koko teksti