Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Kuiske
Kynttiläkuusien hiljainen kuoro
kuiskii shamaanien taikoja –
kenellä on taito kuulla kuiske
Lue lisää ja kommentoi
Jokea ei enää ole, ei ole ollut aikoihin, ei vuosikymmeniin. Tuskin kukaan enää muistaa, mitä oikeastaan tapahtui. Jotka myöhemmin kävivät siellä, kertoivat miten uoman harmaa savi oli halkeillut isoiksi laatoiksi, joita aika vähitellen jauhoi tomuksi, ja tuntemattomat kukat sädehtivät pitkin…
Lue lisää ja kommentoi
yksitoista kesää kuin kadonnut
kannoin itseni ulos, harteillani
kaikki mihin käteni oli koskenut
en halunnut jättää mitään
vaikkei olisi muutakaan paikkaa
ei muuta tehtävää, merkitystäkään
viimeisen kerran kuljin läpi pihan
jokainen tuuma sormilleni tuttu
jokainen ruusunpiikki ja kärhönnuppu
vielä suljin …
Lue lisää ja kommentoi
varpaiden alla kuiva mäki
sormenpäissä kissankäpälän tassukaaret
sinikellon keveys, huopakeltanon samettinukka
matalat korret pistelevät ohuen kesäpuseron läpi
aurinko silmäluomilla ja tuolla korkealla lipuvat pilvet
***
katsokaa kuuta, kuulkaa laineiden raukea liplatus
lepakko viuhahtaa rannan lepissä
kaukana kaislikossa tööttää härkälintu
älkää …
Lue lisää ja kommentoi
Paavo ajeli kirkkaansinisellä Golfillaan kohti rautakauppaa. Maaliskuun alun päivä pysyi harmaana, lumi peitti vielä maan. Kulunut talvi kaikkinensa tulisi silti jäämään aikakirjoihin normaalia leudompana.
Pysäköintiruutu pilkotti pihan pälvikohdasta, Paavo peruutti autonsa siihen arvioiden asfalttiin maalattujen viivojen välin. Hän vääntäytyi istuimeltaan …
Lue lisää ja kommentoi
Minä tunnen kuun vetovoiman vetoavampana kuin maan
Se kutsuu minut tanssiin, ilman elefanttiefektiä
Aistin vihreät hiirenkorvat paljaita jalkapohjiani vasten
ja nauran kuin en ikinä olisi oppinut sanojen sisältöä
Aurinko on kaukana ja vaikka kuu on kivinen möykky
se kuiskii minulle …
Lue lisää ja kommentoi
mummuni ei ollut koskaan vieno
hän oli kurjen huuto ja rahkasammaleen pehmeys
toisinaan hapan kuin punaiset marjat ämpärissään
toisinaan valoisan suopea tupasvilla
mutta aina vieraanvarainen
aito lotta
vielä 70 vuotta rintaman jälkeen
äiti, isoäiti, isoisoäiti
kasvoi surun ympärille kuten käppyrämännyt …
Lue lisää ja kommentoi
MESINKUT LEHDEN MATKARAPORTTI
Tervehdys Sinkut. Olen Miranda ja olen edennyt matkallani Hollantiin. Ajoin halki keväisen Saksan ja majoituin pieneen hosteliin lähelle Amsterdamia. Täällä on raikkaan vihreää ja tulppaanit kukkivat. Näin matkalla valtavia värikkäitä peltoja. Poikkesin Keukenhofin kukkapuistossa ja olin tulla …
Lue lisää ja kommentoi
MESINKUT LEHDEN MATKARAPORTTI
matkapäivä
Tervehdys merituulen tuiverruksesta. Olen Miranda ja viihdytän teitä Sinkut kertomalla, miten vuorotteluvapaa sujuu tällaiselta omatoimimatkaajalta. M/S Finnclipper on rahtilaiva ja minä olen mukana sen neitsytmatkalla Helsingistä Travemündeen. Kuvittelin, että rahtilaiva on pelkistetty versio meluisista ruotsinlaivoista. Yllätyin …
Lue lisää ja kommentoi
Ulko-ovi oli raskas työntää auki. Käytin siihen kaikki voimani ja se aukesi narahtaen. Kirpeä pakkasilma tulvahti päin kasvoja. Seisoin ovensuussa ja hengitykseni muodostama höyry esti minua näkemästä, kuinka hämärää pihalla oli. Aikani tuijotettuani eteeni silmäni alkoivat hiljalleen sopeutua illan hämäryyteen …
Lue lisää ja kommentoi
Metsän tuoksu tuntui voimakkaana sateen jälkeen. Puiden oksilla kimalteli pisaroita. Miten elävältä kaikki tuntuikaan, nyt kun vesi oli herättänyt luonnon ja sen kaikki pienet ja suuret olennot. Veden kyllästämiä hämähäkinverkkoja näkyi siellä täällä. Kasvit kiipesivät kohti taivasta, kurottivat lehtensä ylöspäin. …
Lue lisää ja kommentoi
Auringonvalo siivilöityy pehmeänä tuijien ja petäjien oksien lomasta keittiön ikkunaan pakottaen vetämään uudinta alas keskipäivällä syödessämme. Joka aamu aurinko on alempana ja osuu viistommin ikkunaan. Minä lasken päiviä siihen kun se ei enää osu ikkunaan, mies laskee päiviä siihen kun …
Lue lisää ja kommentoi
Käkikello näyttää 23.31:tä ja Amerikan Friiltä tulee kohta noloja tilanteita poliklinikalta tai Uuden mantereen kamalimpien naismurhaajien esittelyä.Hirsiseinää pitkin kuuluu kiipeävän isometsähiiri. Ulkona on plus 8.2 astetta.
Nojaan kylkeäni Pihtiputaan kyhmykiilleliuskekivistä ladottuun lämpimään uuninkönikkään. Ei ole elämä hassumpaa!
Jo aamu osoitti, …
Lue lisää ja kommentoi
Kalat, sammakkoeläimet, matelijat;
kaikki heidän
vihreytensä, niljakkuutensa,
kirjaston lattioilla
täyteen ahdettujen hyllyjen välissä
Tänään ahtaajat ovat lakossa
kaikissa satamissa
vaativat lisää palkkaa
parempia työehtoja
Tänään kalat saavat lainehtia lattioilla
liskot kävellä vapaasti
kahdella jalalla, lakki kourassa
Matelijat katsastavat …
Lue lisää ja kommentoi
Halusin tanssia, karistaa jaloistani tuhat
nimeä; heilutin edessäsi valkeaa tablettia
– Nyt on syksy, sanoit, älä viuhkaa,
pukeuduin ponchoon ja hypähtelin
ja tanssin puistoon
ja tanssin korkeammalle kuin muut
ja tanssin korkeammalle kuin puut
kuin lapsena riemusta …
Lue lisää ja kommentoi
Matkalla kotiin.
(Eläkeläisen kouluaine aiheena kotipaikan ylistys)
Jäätyneen joen rannalla, korkeassa peltikattoisessa talossa, rakennettu vuonna 1924, vanhassa tukinuittokylässä Taalainmaan joen rannalla tuulet puhaltavat maalta merelle tuoden sadepilviä ja mereltä maalle tuoden tuiskuttavaa lunta, joka tupruttaa joka suunnasta kuin mytologisen Fimbulvinterin …
Lue lisää ja kommentoi
Kapeat mustat farkut, vaaleanpunainen pikeepaita pikku alligaattoreineen, valkoiset lenkkarit kuin juuri kaupasta ulos kävellyt. Pystyyn geelattu otsatukka, tasainen hammasrivistö, virheetön iho, timmi vartalo.
En pitänyt miehestä.
Se oli istunut kahvilan leivostiskin taakse jäävässä nurkkauksessa iltapäivisin jo toista viikkoa ja kyylännyt …
Lue lisää ja kommentoi
Elokuun hämärtyvää iltaa leikannut taskulampun valokeila oli kiinnittänyt vielä yhden liikkujan huomion. Hän oli tottunut varomaan metsäneläimiä, mutta ei ollut varautunut kohtaamaan muita ihmisiä tällä syrjäisellä suolla, varsinkaan tähän aikaan illasta. Niinpä hän tuumikin itsekseen, että onpas täällä tänään vilkasta, …
Lue lisää ja kommentoi
Kasvi oli seitsemän metriä korkea, tukevarunkoinen, sen kaarna hilseili. Ei mitään tietoa siitä, mistä se oli siihen ilmestynyt. Maassa makasi yksi sen siemenistä. Se oli pienen auton kokoinen ja painoi 2400 kg. Se oli niin painava, että tuuli ei voinut …
Lue lisää ja kommentoi
Kisu nukkuu pois
nämä pimeät päivät
kehrää kevättä
Pulleat pajunkissat pyöristyvät
pyöristymistään ja pukeutuvat
keltaiseen huntuun
Aurinko hivuttaa talven hengiltä
sulattaa jäät ja nietokset
vetiseksi soitoksi
Perhonen pudottaa kuivan kotelonsa
sukii siipensä sileiksi ja viuhahtaa
vapauteen – suomusiipi sininen
Lue lisää ja kommentoi