Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Romaanit -kategoriassa on otteita romaaneista, lajityypistä riippumatta.
NEULAKÄSI
Mummo opetteli leikkimään neuloilla. Joku voi tietysti sanoa, etteivät vanhat opi, mutta tuli selväksi, ettei se ole totta. Ainakin mummo oppi koko ajan. Aluksi hän vain leikitteli ajatuksella, pyöritteli neulaa kädessään, yritti saada …
Lue lisää ja kommentoi
Artus valmistautui iltaan kuten aina ennenkin. Hän kylpi suuressa ja ylellisessä kylpyammeessa, joka oli sijoitettu maisemaikkunan eteen. Ikkunasta avautui näköala Madridin kattojen ylle. Rakennus oli lyhyen kävelymatkan päässä hänen työpaikaltaan ja mikäli ikkuna olisi suunnattu vain hieman enemmän itään, Artus …
Lue lisää ja kommentoi
PAKKOMUUTTO
Ote romaanikäsikirjoituksen viimeisen luvun alusta
Ulkona näytti tuulevan mereltä päin. Ilma olisi kevyt hengittää. Katselin olohuoneen leveästä ikkunasta pihalle. Rouva Tuhkanen selkäni takana rupesi juttelemaan eteiseen juosseiden poikien kanssa.
Vanha pariskunta kulki kauempana hiekkatiellä kaljujen puiden takana. Miehellä …
Lue lisää ja kommentoi
PASURIN TYTTÄRET
OTE ROMAANISTANI
Suomalaisen Allidan ja hänen miehensä Vasilin eli Willyn keskustelu Karjalanmaan kommuunin keittiössä 30-luvulla. Allida ihmettelee, ettei systeemi takaakaan kaikille yhtä paljon hyvää.
– Minä kotona kuulin saarnoja samanarvoisuudesta. Äiti Forssan käynyt. Täällä syön paremmin, asun paremmin. …
Lue lisää ja kommentoi
Ote PAKKOMUUTTO-käsikirjoituksesta
sivut 382 – 383
En ollut käynyt kertaakaan katsomassa Antea. Ja mahdotontakin se olisi ollut. Sairaalan potilas ei noin vain voinut mennä toiselle osastolle vierailemaan. Eikä teho-osastolle ollut menemistä senkään vertaa.
Yhtenä päivänä Eerikki kysyi, halusinko käydä kirurgisella …
Lue lisää ja kommentoi
Käsikirjoituksen sivut 404 – 405
Melko tarkalleen puolen päivän tienoilla saapui Ante sairaalan avustavan hoitajan kanssa. Mukana oli kokoon taittuva kevyt pyörätuoli ja neliskulmainen sairaalavälineiden laukku.
”Ihan vain varmuuden vuoksi”, hoitaja selitteli ja ojensi minulle kätensä. Nimi oli Jukka, hän …
Lue lisää ja kommentoi
Jeremias seurasi isoveljeään Aronia Tyrskyluodolle, kuten he nimittivät laakeaa kumparetta, jonka toisella puolen meri syveni niin, että kalliolta saattoi hypätä pää edellä aaltoihin.
Aron ja hänen kaverinsa tekivät toinen toistaan hurjempia pellehyppyjä, mutta Jeremias ei vielä uskaltanut. Hän oli talvella …
Lue lisää ja kommentoi
Uuden romaanin luku 46
NAINEN JA KAKSI MIESTÄ
”Et ole käynyt.”
”En uskaltanut tulla. Pelkäsin kumpaakin vaihtoehtoa.”
Puheeseen tuli tauko, aukesi syvä nielu. Molemmat miettivät, miten etenisivät vai olisivatko hiljaa.
”Se Taka-Lapin matka…”, aloitin. ” Taisitte mukiloida toisenne vuorotellen henkihieveriin?”…
Lue lisää ja kommentoi
Näin Pilin ensimmäisen kerran, kun olin kahdeksan. Oli syksy ja olin kadulla pelaamassa jalkapalloa oppituntien jälkeen muutaman naapurin pojan kanssa. Asfalttiin oli piirretty väriliidulla kentän rajat ja tyhjät maalipurkit toimittivat maalitolppien virkaa. Minut oli pestattu maalivahdiksi, kun en ollut …
Lue lisää ja kommentoi
Heräsin siihen, että oveen kolkutettiin. Tulija oli sisareni Martina. Hänellä oli kädessään suuri, ruskea kirjekuori, jossa luki punaisin kirjaimin: Résultats ADN. Kirjekuoren ylälaidassa oli teksti: Institut de Génétique de Paris.
“Et sinä ole Julian velipuoli. Suuri Bernat Almogávar …
Lue lisää ja kommentoi
”Tupakka pois ja sassiin!”
”Häh?”
Pedro Mendez jäi tuijottamaan Reynaldoa.
”Miksi? Me ollaan tuulensuojassa. Ei ne voi haistaa meitä.”
”Mistä sinä tiedät kuinka monta puumaa noissa luolissa makoilee? Minä näin eilen vain yhden, mutta jos se on pesue niin niitä …
Lue lisää ja kommentoi
Sota muutti kuitenkin kaiken. Viipurin kadut täyttyivät sotilaista, kun liikekannallepano oli tehty, ja suomalaiset lähtivät jatkosotaan venäläistä vastaan. Viipurin keväässä ja kevätkesässä kukkivat sireenit ja tuomet, Monreposin puiston poluilla kävelivät rakastuneet nuoret parit, ravintoloista kaikui laulu ja musiikki, iloinen, riehakas …
Lue lisää ja kommentoi
Sitä voisi kuvitella, että tavatessaan sukulaisensa ensimmäisen kerran, tilanne olisi edes jossain määrin tunteellinen. Tästä tapaamisesta, sen sijaan, kaikki tunteellisuus oli kaukana.
Niin pian kun isotätimme sai tietää, keitä me olimme, hänen jo ennestään katkeroitunut ilmeensä synkkeni entisestään.
Soletat oli …
Lue lisää ja kommentoi
Käänny vasemmalle, navigaattori ohjasi. Olin ristinyt sen puheen monotoottaamiseksi. kun keksin kummityttäreni Valpurin kanssa sanaleikkejä. Valpuri itse oli kerran ajellessamme alkanut kutsua laitetta napokaattoriksi.
Olimme ajelleet jo tunnin toukokuisessa auringossa ulos kaupungista. Hyvinkään kohdalla käännyimme Kytäjälle. Laite ohjasi meitä kohti …
Lue lisää ja kommentoi
Maanantaiaamuna musiikkiopistolla Toukonen tulee vastaani käytävällä ja huikkaa:
-Se sukulaispoikasi sai täydet pisteet pyrkimisessään!
-Mitä sinä hourit! Taitaa olla pakka sekaisin viikonlopun jälkeen, naljailen.
-Älä yritä! Poika on kaksoisolentosi. Etkö sukulaistasi tunne? Äänikin on niin samanlainen kuin sinulla, että kerran …
Lue lisää ja kommentoi
1872 – 1875
6
Tobias viihtyi rannassa katselemassa laivoja ja veneitä. Häntä kiehtoi meren suuruus ja ehdottomuus. Purjehtiminen näytti jännittävältä, sitä Tobias ei ollut vielä kokenut. Hän seurasi, kuinka kalastajat asettelivat pyyntivehkeitä vankkaan rääkipaattiin. Tobias laski kymmenen pitkää verkkoa, …
Lue lisää ja kommentoi
1860-1867
1
Viattomien lasten päivän lumituisku iski vasten kasvoja, Tobiaksen posket palelivat. Hänen olkapäänsä ja kätensä tärisivät, vaikka reessä vällyn alla oli lämmintä. Hän oli käpertynyt setänsä kylkeen. Lumi painoi kuusten oksia kohti maata, ohuet koivut kaartuivat tien uoman ylle. …
Lue lisää ja kommentoi
PASURIN TYTTÄRET
Romaani luku 35
(1930 – 40 -luvun vaihde Suomen ja Neuvostoliiton rajalla)
Allida ojensi kättään tyttöä kohti. Tytön silmät seurasivat kättä. Tyttö oli liian väsynyt pelätäkseen. Allida tunsi syvää yhteenkuuluvaisuutta häneen. Ihmisen oli elettävä läpi raskaita asioita, että …
Lue lisää ja kommentoi
Kahdenkymmenen vuoden aikana jotka Juhani Alakoski, tai John Cosci, joksi häntä kutsuttiin kaikissa paitsi virallisissa papereissa oli oppinut puhumaan ja kirjoittamaan englantia paremmin kuin lähes kukaan siirtokunnan rahamiehistä. Hän oli nyt avioliiton kautta ns. sisäpiirissä ja etenkin hänen kielitaidoton, vanheneva …
Lue lisää ja kommentoi
”Minua kutsutaan intiaaniksi,
olen ylpeä siitä
olen kärsivällinen, suosittu ja leikkisä.
Haluan elää elämääni
tilanteen mukaan,
en voi sietää vääryyttä,
se tuottaa minulle tuskaa…”
”Indio me dice la gente
y para mí es un honor
soy además complaciente…
Lue lisää ja kommentoi