Tekijä: Anniina Holma-Suutari

Runot

Joskus hän hymyili

Joskus hän hymyili,

nauroikin,

oikein heleästi,

niin kuin pieni lapsi nauraa,

pienestä sydämestään,

silmilläänkin iloitsi.

 

Tänään totinen katseensa on syvä kaivo.

 

Joskus hän osasi piirtää perhosen,

sen siipien kevyet kaaret,

sielunsa silmin näki sen lentävän,

ja liikuttui sen …

Lue koko teksti
Runot

Peikon puu

Metsän uumenissa kasvaa valtava puu,

tumma ja rungoltaan rosoinen se on,

joku voisi sanoa sitä synkäksi ja pelottavaksi.

Peikon puuksi.

 

Vesi valuu sen oksilta rankkasateen jälkeen,

ja imeytyy tummanvihreään sammalmattoon,

joka jalkojen alla painuu kasaan

 

niin kuin elämä …

Lue koko teksti
Runot

Ollakseen totta

Haavoittuva ilma on kaunista,

vaikka tuli tekeekin siihen reikiä,

heikentää fokusta.

Gravitaatiopisteen reviirillä

voi eritellä kaiken, jos haluaa.

Mutta silloin aamut ehtivät lakata katsomasta.

Toivoo, että ylhäällä olisi muitakin,

onnen ympärille palanneita.

Katsoo ympärilleen ilman tietoa menneistä laaksoista,

Katsoo liian …

Lue koko teksti
Runot

Korentojen kodissa

Olen eksynyt rantaruovikkoon,

linnunlauluviidakoon,

jonnekin,

mistä en halua löytää pois.

Täällä on hyvä olla,

korentojen kodissa.

 

Kohdata minut, eksyneenä,

löytää minut, auringon säteestä.

Ymmärtää jotain, tietämättään,

olla osa jotain, tekemättä mitään,

yrittämättä olla.

Vain olla.

 

Kiitollisena auringolle,

ja korennoille,…

Lue koko teksti
Runot

Vahva, etkä kuitenkaan

ole hangannut tarpeeksi voimakkaasti,

saippuoinut ihmistä sinussa,

vereslihalle saakka,

kirvelevään kipuun asti.

 

Vielä olet liian kiireellä pesty,

vielä on uurteissa likaa,

pinttyneitä tahroja,

jotka hämärtävät näkösi

katsellessasi ulos

mielesi huoneiden ikkunoista.

 

Salaa tahtoen,

että pystyisit tahtomaan

vielä enemmän.

Lue koko teksti
Runot

Vain vähän surullinen

Kun olin lapsi, piilouduin niitylle kukkien sekaan, katselemaan taivasta. Halusin olla lähellä maata, nuuhkia, miltä niitty tuoksuu. Kuunnella, miten kesätuuli liikuttelee heinää, pörriäiset pörrää.
Painoin selkäni maata vasten, kuvittelin itselleni juuret, nostin kädet kohti aurinkoa kuin kukan varret, olin yksi
…
Lue koko teksti
Novellit

Villihevosten saari

Oli kesä ja aurinko nousi aikaisin lämmittämään meitä. Äiti oli pakannut eväät kylmälaukkuun ja kaikki mukaan otettavat tavarat oli katsottu valmiiksi, osa jo edellisenä iltana. Vaihtovaatteet, uimapuvut, pyyhkeet ja tietysti pelastusliivit venematkaa varten. Olin sovittanut omaa liiviäni edellisenä päivänä ja …

Lue koko teksti
Runot

Jossain ajassa ja paikassa

Jossain ajassa ja paikassa

nukkuvat muistot

heräävät unestaan,

 

elämään hetkeksi jälleen,

niin kuin vastasyntyneet,

itkemään

elämännälkäänsä,

tekemään itsensä

todellisiksi,

elämänliekin sulattamasta

kuurasta ensin kastuen,

sitten kuivuen,

 

kun tuulet puhaltavat

tuhansia ja tuhansia

sydämenlyöntejä,

läpi hetkessä katoavien

vuosikymmenten

tuoden …

Lue koko teksti
Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
error: Sisältö on kopiosuojattu