Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Mies ja nainen menevät sisään samalla ovenavauksella. Nainen kertaa mielessään, että pani rahapussin taskun pohjalle, taskun kiinni nepparilla. Hän kuulee miehen puuskutuksen edestään. Miehellä on kämmenpohjassa valmiina taiteltu ostoslista. Sen mukaan tämä osaa valita kaiken, mitä haluaa kaupasta. Miehelle on …
Lue lisää ja kommentoi
En ole koskaan nähnyt kenenkään silmien hymyilevän samalla tavalla kuin papan silmät hymyilivät. Ne tuikkivat kuin iloiset pienet tähdet hänen paksujen silmälasiensa takaa. Tummasankaisten silmälasien, jotka niin mielelläni olisin halunnut joskus nostaa nenälleni ja katsoa, miltä maailma näyttää papan silmin. …
Lue lisää ja kommentoi
Sini ja Sanna kävelivät torilla. Heinäkuun lopulla kaupunki oli hiostavan kuuma.
– Hyvää harjoitusta Pariisille, Sanna naurahti. – Poiketaanko Ison Huvilan terassille?
– Sopii, tori on nähty. Tekee mieli kylmää siideriä.
Naiset istahtivat värikkäille puutarhatuoleille. Sanna kertoi kunnostaneensa pihalleen pienen …
Lue lisää ja kommentoi
Yhtenä aamuna ikkunan takana
laulaa hopeapajulintu
Yhtenä aamuna menninkäiset
nousevat hiilikellareista kaduille
Yhtenä aamuna runoilijat kirjoittavat toisensa
lentolehtisten lentoon
Lue lisää ja kommentoi
varpaiden alla kuiva mäki
sormenpäissä kissankäpälän tassukaaret
sinikellon keveys, huopakeltanon samettinukka
matalat korret pistelevät ohuen kesäpuseron läpi
aurinko silmäluomilla ja tuolla korkealla lipuvat pilvet
***
katsokaa kuuta, kuulkaa laineiden raukea liplatus
lepakko viuhahtaa rannan lepissä
kaukana kaislikossa tööttää härkälintu
älkää …
Lue lisää ja kommentoi
Novellikokoelmasta Satakunta vanhaa heilaa. Turbator. 2016
(Muuan toukokuinen muisto)
Auto jumahti niille sijoilleen. Kun huomautin, ettei peli vetele, Heilan silmäykset muuttuivat jääpuran teräviksi. Oli kierrelty koko yön seutu siellä ja täällä. Poikkeiltu pariin kertaan tienposkeen osuneen mäentöyrään kupeeseen ja otettu …
Lue lisää ja kommentoi
Kansainvälisenä Naistenpäivänä 2009
KIRJE Naisten Päivän pääorganisoijalle 2009
Ninnukka, hei
Anteeksi, etten vastannut heti. Oli tätä loma-aikaa ja muuta.
Naistenpäivätapahtuman ohjelmasuunnitelmaa katsellessani totesin, että taidan olla kanssasi vähän eri linjoilla. 19.2. ilmestynyt kirjani NÄYTTÖIHOT ei taida temaattisesti sopia päivän muuhun …
Lue lisää ja kommentoi
Enpä kuule enää kuin hiiskahduksia, Wolfgang ajattelee seisoessaan kadunkulmassa vilkkaan liikenteen keskellä.
Hän nostaa soittimen huulilleen ja alkaa puhaltaa ja imeä. Huuliharpusta lähtee ääniä, jotka värisevät koko kehon läpi. Matalat tuntuvat mahassa, kun taas korkeat virtaavat vereen, kiertävät kaikkialla ja …
Lue lisää ja kommentoi
Tapasin Normieläkeläisen. Törmäsimme kärryinemme vastakkain S-marketin lihatiskin edessä. Minä arvelin mustanmakkaran ja broilerisosekeiton (lämpimiä mättöjä molemmat) välillä. Normieläkeläinen sanoi olevansa dieetillä. Oli tohtori antanut ukaasin. Tiedättehän: kolesteroliarvot, verenpaine, sokeritarkkailu.
”Aivohalvaukseen sää kyllä kuolet, niin kuin äitisikin”, tuttu kannustava …
Lue lisää ja kommentoi
Tunnen itseni neiti Marpleksi. Tosin matkassa ei ole kudinta eikä rikoksiakaan tiedossa. Istun tukevalla tuolilla perhehotelli Barbien allasbaarissa Rodoksella. Edessäni on lasillinen kirpeänkylmää retsinaa ja kreikkalainen salaatti. Tomaatit ovat meheviä, sipuli makeaa ja oliivit taivaallisia fetasta puhumattakaan. Lisään pinnalle kullankeltaista …
Lue lisää ja kommentoi
Poistuessamme ravintolasta, hyvästelin Martinan. Hän kutsui minut syömään asunnolleen lauantaina. Saat tavata Guimin, hän sanoi, ja minä lupasin mennä. Olin utelias näkemään millaisen miehen kanssa sisareni asui. Hän on tullut äitiinsä siinä, mitä poikaystäviin tulee. Kun asuimme molemmat kotona, …
Lue lisää ja kommentoi
Edgar Rice Burroughs, tavaan kirjan kannesta. Ihme nimi miehellä. Mutta kirjat ovat jänniä, Tarzan pärjää viidakossa rosvoille ja krokotiileille. Ei jää koskaan häviölle, ainakaan kirjan loppuun asti.
Äiti avaa oven.
– Kävisitkö kaupassa.
Äänestä kuulen, että se ei kysy vaan …
Lue lisää ja kommentoi
Ilmielävä Itävallan pedopeto seisoo edessäni mursuviikset väpättäen. Sanoista en saa selvää.
Reviiriemme väliä on puolisentoista metriä, rajalinnoituksena onneksi raskastekoinen korituoli.
Nousen seisomaan. Venytän 154 senttiini tuuman lisää. Selkänikamani naksahtavat, oikeassa lonkkaluussa muljahtaa jokin jänne tuppeensa. Noidannuoli osuu maaliinsa, …
Lue lisää ja kommentoi
Tempasin auton oven auki ja kiipesin auringon kuumentamalle istuimelle. Pobeda tuoksui tutulta, joltain kummalta keinoaineelta, johon sekoittui hienoinen bensan tuoksu. Tuoksu se minusta oli, ei haju. Bensan tuoksussa oli jotain kiihottavaa. Se antoi ymmärtää, että jossain oli kone, joka vei …
Lue lisää ja kommentoi
Pili oli kyllä joskus viikonkin teillä tietymättömillä, vaikka sitä ei aivan viime aikoina ollut tapahtunut. Liikematkoja, hän sanoi, mutta muisti kyllä kertoa asiasta aina etukäteen. Aluksi minä uskoinkin. Hänhän oli myyntiedustajana barcelonalaisessa vaatealan yrityksessä. Oli ihan normaalia matkustaa asiakaskäynneille tai …
Lue lisää ja kommentoi
Nousen liittymästä Nynäsvägenille ja painan kaasun pohjaan. Takapyörät vinkaisevat mukavasti. Auton peräpää laskee lähelle kuumaa kesäasvalttia ja kaksi neliömetriä konepeltiä kohoaa näköesteeksi. Joudun kohottautumaan pehmeältä keinonahkapenkiltä nähdäkseni tien. Skylarkin kaikki 360 hevosvoimaa repivät pienen rivitalon kokoista peltilaatikkoa kohti Tukholman keskustaa. …
Lue lisää ja kommentoi
Onko sinulla hetki aikaa? Kysymys pysäyttää Juhanin, ja pian koko maailman, ja ihmiskunta alkaa käydä eloonjäämiskamppailua, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat vain askeleen päässä toisistaan.
Juhani havaitsee olevansa ainoa ihminen, joka pystyy yhä liikkumaan ja vaikuttamaan asioihin. …
Lue lisää ja kommentoi
Leevi katseli pilvien tuhrimaa syystaivasta ja hajanaisissa valonsäteissä keinuvia lehmuksia. Hän puhdisti silmälasinsa ja asetti ne takaisin nenälleen, mutta näkymä ei kirkastunut. Oli tiistai, viikon tympein silmäke. Betoninen, perspektiiviharjoitteelta näyttävä kaupunginosa kohosi ympärillä, ja sen lomassa törrötti Saneeraus- ja Maalaustyö …
Lue lisää ja kommentoi
Meillä oli talleilla, keittiössä ja puutarhalla aina ihmisiä, jotka eivät kelvanneet muille. Niitä tuli ja meni. Meidän talo oli semmoinen puolimatkan krouvi, vanha kuninkaan pysähdyspaikkakin kuulemma ollut ja kunniallinen talo kaikin puolin. Ihmisiksi elettiin ja armeliaisuus oli haudanvakava etuoikeus.
Ettei …
Lue lisää ja kommentoi
Hommage an Keski-Suomi
Vanhempieni talossa
on vieraat silmät.
Juoksen pois, lumen läpi,
silmiin tiivistyvät timantit.
Kostea asfalttipromenadi,
aallot miltei huuhtovat
jalkani mereen.
Vasemmalle on kohonnut
suuri monikulmainen punatiilirakennus,
sen kultakoristeisessa kyltissä lukee:
”Santa Chiaran kirkko”
mutta …
Lue lisää ja kommentoi