Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Mies puhelimessa käski, että Siiri laskisi vettä. Oli sanonut, että amme ääriään myöten täyteen.
Ensin pitää ottaa vaatteet pois liosta, jos kerta vettä on laskettava. Tuleehan nyt kiirettä. Märät vaatteet pitää kerätä punaiseen muovivatiin. Se on tarpeeksi iso. Siitä sitten …
Lue lisää ja kommentoi
Naapurin rouva on herännyt tähänkin päivään
ja kulkee, kulkee
puoli askelta kerrallaan
rollaattorin pyörät rahisevat
menneen talven hiekkaan
Mitä miettii
puoli askelta kerrallaan
kuinka pitkä on matka
edessä, takana
Tänään kaupassa käynti on yhtä voimallinen ponnistus
kuin sotahaavasta …
Lue lisää ja kommentoi
mummuni ei ollut koskaan vieno
hän oli kurjen huuto ja rahkasammaleen pehmeys
toisinaan hapan kuin punaiset marjat ämpärissään
toisinaan valoisan suopea tupasvilla
mutta aina vieraanvarainen
aito lotta
vielä 70 vuotta rintaman jälkeen
äiti, isoäiti, isoisoäiti
kasvoi surun ympärille kuten käppyrämännyt …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: mummun kuolema
MIEHENMETSÄ – novellikokoelmasta
Novellin loppu
Matkaa oli alle kymmenen kilometriä. Kun Parkkonen kaarsi pihaan, juoksijoiden varjot häilähtivät rantaan. Laiturilta ulvahti käyntiin voimakastehoinen perämoottori. Nuorten tyttöjen kirkuna sekaantui poikien möräkkään huutoon.
Ulkovalo paloi ja valaisi vain …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: pitkä avioliitto
Appelassa oli selvä elämisenjärjestys. Toinen oli aina liedenvartijana, toinen kylienkiertäjänä.
Kun appi yllättäen kuoli muutaman vuoden yli 80:n iässä, anoppi jumittui lieden reunaan omalle paikalleen kahvipannun kylkeen.
”Aina viipyy … jossakin… Joelle taas mennyt … …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: (kuka pitää huolta)
NÄYTTÖIHOT: Ote novellista Viimeinen maksaa
Illalla Anni ajoi vanhainkotiin. Autosta oli sulake palanut, vain toinen lamppu kiilsi laiskasti.
Äiti istui päivähuoneessa filtti jalkojen päällä.
– Hiki koko ajan, äiti sanoi alkajaisiksi. – Kaiken aikaa …
Lue lisää ja kommentoi
Puheenvuoro
Sarjasta VANHUUS (kaltoinkohtelu)
Zacharias Topelius kirjoitti sadun nimeltään Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Sadussa perheen vanhemmat soimaavat isoisää, joka vapinaltaan läikyttää ruokaansa. Lopulta vanhemmat asettavat isoisän ja syömään nurkkaan puupurtilon kanssa.
Lattialla istuu perheen nelivuotias poika ja vuoleskelee …
Lue lisää ja kommentoi
Tapasin Normieläkeläisen. Törmäsimme kärryinemme vastakkain S-marketin lihatiskin edessä. Minä arvelin mustanmakkaran ja broilerisosekeiton (lämpimiä mättöjä molemmat) välillä. Normieläkeläinen sanoi olevansa dieetillä. Oli tohtori antanut ukaasin. Tiedättehän: kolesteroliarvot, verenpaine, sokeritarkkailu.
”Aivohalvaukseen sää kyllä kuolet, niin kuin äitisikin”, tuttu kannustava …
Lue lisää ja kommentoi
Gabriel käveli virastolle pitkä, harmaa takki liehuen. Häntä ympäröivät talot olivat vanhoja kivitaloja, kunnianarvoisia eivätkä liian korkeita. Lasiset pilvenpiirtäjät pilkahtelivat niiden lomitse, mutta nämä Vanhojen Korttelien perinnetalot olivat olleet näiden kujien saartamina meritaisteluiden ajoista asti. Melkein pystyi näkemään tykinammusten kolot …
Lue lisää ja kommentoi
Mama Maddalenan ennustukset olivat siirtyneet verkkoon. Koronaviruspandemia oli järkyttänyt maailmaa keväällä 2020. Oli vielä epävarmaa, järjestetäänkö kesällä Hämeen keskiaikafestivaali.
Mama varautui etäennustamiseen. Hän sai Hilkan avukseen. Tämä opasti Mamaa videopuheluiden saloihin. Maman tabletti laitettiin jalustan päälle niin, että kamera suuntautui …
Lue lisää ja kommentoi
Syksyn nokipalo oli jäänyt kaikilta huomaamatta, eikä kukaan osannut edes ajatella, että sellaista voisi tapahtua. Talon tulisijat ja piiput oli nuohottu Pirjon muistin mukaan viimeksi edellisenä syksynä, marraskuussa, eikä salin suurta kaakeliuunia ollut edes lämmitetty kuin satunnaisesti, kun alakerran suuriin …
Lue lisää ja kommentoi
Ikkunasta näkyi arkiaamun maisema, vaikka ei sitä pyhäpäivä miksikään muuttanut. Kaksi valkorunkoista koivua, kuin vahingossa kasvaneita, rimppanoita. Rikkaruohojen vähitellen valtaama hiekkalaatikko, jonka puureunukset eivät enää muistaneet sitä kuluttaneita äidintakamuksia. Keinumaton keinu, yksin keinui vain kovemmissa tuulissa, kammottavasti heilahteli puolelta toiselle …
Lue lisää ja kommentoi
– Miehenne kunto ei tule palautumaan leikkauksia edeltävälle tasolle. Nyt on aika valmistautua palveluasumiseen, nuori tukevasti raskaana oleva lääkäri katsoo minua sinisillä silmillä. Olen näkevinäni niissä myötätuntoa. Ehkä sääliäkin.
Vedän henkeä ja yritän pidätellä kurkkuun noussutta palaa.
– Jos miehenne …
Lue lisää ja kommentoi
syötin sinua
linnunlusikalla
jokaisena yönä
kuolema leikkasi lähellä
joka aamu he tarkistivat
kulkeeko henki
sitten lähdit
verho ei värähtänyt
ovi ei liikkunut
vuoteesi vierellä
toisistaan eksyneet Ainot
Seija Luomaranta
Lue lisää ja kommentoi
Tyttö nostaa uudestaan katseensa minuun, vaaleanpunainen hiuspehko heilahtaa kevyesti ja silmiin ilmestyy kummallinen ilme. Ei, tänään on perjantai, lottoa ei ole vielä arvottu. Hän taputtelee kasvojani hymyllään, silmät tipluttavat läikkiä poskilleni. Vähämielinen, vanhus, tollo.
Käännyn kioskin ovesta ulos, kirkonkello soi, …
Lue lisää ja kommentoi