Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Ajankantaja,
lintu tummanpuhuva,
tulit kai jostain kaukaa,
minua tapaamaan,
mutta miksihän juuri nyt, mietin,
kun kylmä vesi valuu pitkin selkääni
kadoten lopulta lattian alle,
sinun hiljaisen raksuttavan äänesi kuulen,
kun minun mieleni läpi käy koillistuuli,
enkä vielä myönnä,
että on …
Lue lisää ja kommentoi
Kun sumuisena pakkasaamuna helmikuussa tutun kävelyreitin varrella puiden ja pensaiden puhtaaksi riisutut oksat jopa hiljaa surisevat suurjännitejohdot, kun ne huurteen kuorruttamina eivät näytä kylmiltä, vaan tuntuu kuin aika odottaisi ja voisin kietoutua hiljaisuuteen, ohueen ja painottomaan.
Lue lisää ja kommentoi
Juna saapuu asemalle
jolla ei ole nimeä
siihen missä valo ja varjot
yhdistyvät
loputtomaksi janaksi
horisontissa
Ihoni vielä lämmin
kätesi kosketuksesta,
olet vierelläni
samalla viivalla
vaikka olet kulkeutunut
kovin kauas
Valo täyttää meidät
minun varjoni
ja tyhjän
siinä …
Lue lisää ja kommentoi
Jokea ei enää ole, ei ole ollut aikoihin, ei vuosikymmeniin. Tuskin kukaan enää muistaa, mitä oikeastaan tapahtui. Jotka myöhemmin kävivät siellä, kertoivat miten uoman harmaa savi oli halkeillut isoiksi laatoiksi, joita aika vähitellen jauhoi tomuksi, ja tuntemattomat kukat sädehtivät pitkin…
Lue lisää ja kommentoi
Kaksitoista vuotta loin nahkaani uudelleen kokeilin eri malleja etsin sopivaa kuosia lopulta luotin sattumaan ja annoin mennä tiimalasin hiekka valuu hiljalleen katselen murusten liikettä kuuntelen äänetöntä rapinaa aikaa on rajattomasti ja liian vähän kirjoitan sanoja ne tekevät minusta olevan Nahka…
Lue lisää ja kommentoi
Hämähäkkisoppa tehtiin näin.
Ikkunalautojen alta kerää suurimmat ja karvaisimmat pitkäjalkaiset otukset. Hämmennä jossakin pihaleikkien vanhassa kattilassa. Syötä pienemmillesi.
Asvalttipihalla veitsienteroittaja ja kattiloiden paikkaaja huutelevat asiakkaita. Naiset tuovat heille tavaraa. Joku laukkuryssän näköinenkin.
Pikkupojat ja isommatkin miehet käyvät laulamassa. Heille lentää …
Lue lisää ja kommentoi
Äidin paikat repesivät. Olin niin iso vauva. ”Ei sinun enää pidä ajatella, että se oli sinun syysi”, sanoo täti. Olin 37-vuotias.
Äidin synnytyselimet tulehtuivat pahasti. Karmea diktaattorigynekologi hoiti väärin. Reuma puhkesi. Se oli minun syytäni.
***
Äiti kärsi koko elämäni,
Lue lisää ja kommentoi
Kahdenkymmenen vuoden jälkeen
alkavat liitokset ratkeilla
huivi hukkuu lentokentän parkkihalliin
häälahjalautaset säröilevät
sormus ei mahdu turvonneeseen sormeen
Saan selville
että Beethoven on keksinyt kadenssin
Mozartin konserttoon
tämän asian ajankohta
siitä nyt-hetkeen kulunut aika
tavoittaa sellaiset mittasuhteet
ettei yksi pudonnut …
Lue lisää ja kommentoi
Olipa korppi. Kuin yö oli musta tuo lintu. Eikä se ollut tyytyväinen elämäänsä. Siihen, että oli syntynyt mustaksi korpiksi. Ajatteli iltaisin, ”Olisinpa valkoinen, hohtavan valkoinen, silloin olisin onnellinen”. Istui oksallaan korppi ja katseli valkoista hohtavaa kuuta. ” Hohtaisinpa minäkin, onneni …
Lue lisää ja kommentoi
Hän kirjoittaa sentimentaalista runoa
tuuman etäisyydellä
ymmärtämättä sen
(timentin) täyttä merkitystä
Se hetki kun ei koske
kun vastasyntynyt ajatus kosketuksesta
hellän hipaisun idea
oikeuksiaan huutava rääpäle
oikeastaan vielä pelkkää ilmaa
Ajatus hetkestä
jolloin tuuma supistuu sentiksi
jolloin …
Lue lisää ja kommentoi
Novellikokoelmasta Satakunta vanhaa heilaa. Turbator. 2016
(Muuan toukokuinen muisto)
Auto jumahti niille sijoilleen. Kun huomautin, ettei peli vetele, Heilan silmäykset muuttuivat jääpuran teräviksi. Oli kierrelty koko yön seutu siellä ja täällä. Poikkeiltu pariin kertaan tienposkeen osuneen mäentöyrään kupeeseen ja otettu …
Lue lisää ja kommentoi
Katselen utuista maisemaa,
on jaksettava odottaa, että
selkenee,
on vain jaksettava antaa ajan
kulua, jotta voi nähdä,
miten pilvet purjehtivat
korkealla taivaalla ja ovat vain
heijastuksia vedessä.
Eivät ne ole vajonneet, vaikka
siltä tuntuu, vielä nyt, kun
kaikki on kesken …
Lue lisää ja kommentoi
Ei perkeleitä ole olemassa, eihän?
Lapsuutta en kaipaa takaisin. En nuoruuttakaan. Elin ne jo. Perusteellisesti. Onko mennyt aika edes muistelemiseen kummoinenkaan?
Ideologisen Idän ja Lännen sapelienkalistelu oli hermoja raastavaa. Nopeasti piti käydä koulu, vielä nopeammin saada ammatti. Sitten juoksujalkaa repimään …
Lue lisää ja kommentoi
Naapurin rouva on herännyt tähänkin päivään
ja kulkee, kulkee
puoli askelta kerrallaan
rollaattorin pyörät rahisevat
menneen talven hiekkaan
Mitä miettii
puoli askelta kerrallaan
kuinka pitkä on matka
edessä, takana
Tänään kaupassa käynti on yhtä voimallinen ponnistus
kuin sotahaavasta …
Lue lisää ja kommentoi
Tapasin Normieläkeläisen. Törmäsimme kärryinemme vastakkain S-marketin lihatiskin edessä. Minä arvelin mustanmakkaran ja broilerisosekeiton (lämpimiä mättöjä molemmat) välillä. Normieläkeläinen sanoi olevansa dieetillä. Oli tohtori antanut ukaasin. Tiedättehän: kolesteroliarvot, verenpaine, sokeritarkkailu.
”Aivohalvaukseen sää kyllä kuolet, niin kuin äitisikin”, tuttu kannustava …
Lue lisää ja kommentoi
Käkikello näyttää 23.31:tä ja Amerikan Friiltä tulee kohta noloja tilanteita poliklinikalta tai Uuden mantereen kamalimpien naismurhaajien esittelyä.Hirsiseinää pitkin kuuluu kiipeävän isometsähiiri. Ulkona on plus 8.2 astetta.
Nojaan kylkeäni Pihtiputaan kyhmykiilleliuskekivistä ladottuun lämpimään uuninkönikkään. Ei ole elämä hassumpaa!
Jo aamu osoitti, …
Lue lisää ja kommentoi
Jos pysähdyt portaikkoon
kuusi askelta välitasanteelta
voit nähdä jotain odottamatonta
Puut, vielä keskenkasvuiset,
ikkunan sanattomissa kehyksissä
Tämä on kaupunki
Tämä on betoniarkkitehtuuri
Tämä on rautahevosten polkutanner
Nämä ovat heidän muistelmansa
Tänne ulottuvat kaikkien ajatukset
Tämä on atrooppinen …
Lue lisää ja kommentoi
Hautausmaalla vierii kivi
barokkiset jalkalamput seisovat haravoiduilla käytävillä
ja valvontakamerat seuraavat sininiskoja jotka vetävät fiskarsilla viivaa hietikkoon
kuljeskelen kalliolla tapulin takana
se on luja jalkapohjia vasten, se kestää kyllä
vedän salaa tupakan, yskin
kuin junassa jyristävät ohi kylän kasvot ja …
Lue lisää ja kommentoi
Teoksesta MIEHENMETSÄ. Miesnovelleja. Turbator 2009
Miehen äänessä on helpotusta, uuden odotusta. Pitkän maratonin jälkeistä euforiaa.
Lue lisää ja kommentoi
Samuli Paronen: Maailma on sana
Ata Hautamäki kysyi Kirjailijanlopuissa: Saako fiktiossa n-sanaa käyttää 1950-luvusta kirjoittaessaan?
Keskustelun aloitti Emilia, joka sanoi, että elämme ja kirjoitamme vuonna 2022: EI SAA!
Seuraava tekstini on yritystä ymmärtää, onko myös sana maailma.
Poimintoja pitkästä keskustelusta:…
Lue lisää ja kommentoi