Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen Riikka Johanna Uhlig, Berliinissä asuva kääntäjä ja ikuinen runouden opiskelija. Minulla on toimistosaarekkeessani sanojen etsivätoimisto, joka tarjoaa käännös-, kielenhuolto- ja sisällöntuotantopalveluja. Tarinavirrasta löydät nimelläni runoja ja esseitä. Pidän myös blogia Runometsä, josta löytyy lisää runoja ja kulttuuriaiheisia juttuja. Kirjoitan sekä suomeksi että saksaksi. Muutamia runojani on julkaistu lehdissä ja antologioissa. Esikoisrunokokoelmani Rakkauden satunnaisotanta ilmestyi 2017. Keväällä 2021 ensimmäinen suomentamani kirja, Paul Celanin runokokoelma Lumen ääni – Schneepart, näki päivänvalon Kustannusliike Parkon toimesta. Tällä hetkellä käännän itävaltalaisen Ingeborg Bachmannin runoja suomeksi. Harrastan rauhallista joogaa ja kuvataidetta, soitan joskus jotakin instrumenttia omaksi ilokseni. Minua kiinnostaa monen muun aiheen ohella yrttilääkintä ja siihen liittyen vihreä noituus.
Juna saapuu asemalle
jolla ei ole nimeä
siihen missä valo ja varjot
yhdistyvät
loputtomaksi janaksi
horisontissa
Ihoni vielä lämmin
kätesi kosketuksesta,
olet vierelläni
samalla viivalla
vaikka olet kulkeutunut
kovin kauas
Valo täyttää meidät
minun varjoni
ja tyhjän
siinä …
Lue lisää ja kommentoi
Tänä talvena tähdet jäätyvät
äkäilevät toisilleen
rääkyvät
Vedet jähmettyvät,
tähdet pidättävät hengitystään:
tuttu eno, tutussa humalassa
horjuu rukoillen ovelle vastaan
kapsahtaa kaulaan
kuin rakastaisi
hänen hengityksensä on pelkkää alkoholia, vain silloin
hänellä on hyvä olla
kaataa …
Lue lisää ja kommentoi
Nainen osti suruvaatteet
ennen kuin kukaan edes kuoli
Hän on nähnyt sen
mustavalkoisen enkelin
Se kantaa värittömiä kukkia
istuu portaalla
Parempi sulkea silmät
Hän toivoo että tulisi supersankari
joka tietäisi kaiken ja osaisi
ampua tulppaaneja ja …
Lue lisää ja kommentoi
Yhtenä aamuna ikkunan takana
laulaa hopeapajulintu
Yhtenä aamuna menninkäiset
nousevat hiilikellareista kaduille
Yhtenä aamuna runoilijat kirjoittavat toisensa
lentolehtisten lentoon
Lue lisää ja kommentoi
Äiti astuu huoneeseen
koputtamatta
ryntää sisään valloittaa huoneen ottaa omakseen ajan
Sytyttää lampun
sammuttaa kynttilän
jotta en näkisi lintujen siipiä
Päättäväisin askelin astuu ikkunalle
sulkee viileän illan
jotta en kuulisi tähtiä
Tyttö on käyttänyt …
Lue lisää ja kommentoi
Kahdenkymmenen vuoden jälkeen
alkavat liitokset ratkeilla
huivi hukkuu lentokentän parkkihalliin
häälahjalautaset säröilevät
sormus ei mahdu turvonneeseen sormeen
Saan selville
että Beethoven on keksinyt kadenssin
Mozartin konserttoon
tämän asian ajankohta
siitä nyt-hetkeen kulunut aika
tavoittaa sellaiset mittasuhteet
ettei yksi pudonnut …
Lue lisää ja kommentoi
Katujen lomaan on ripoteltu mustia unikoita
lakritsinonparelleja kaupungin harmaaseen kermaan
Ne kääntävät päänsä kohti ohikulkevia askelia
röyhyttelevät yönvioletteja pukujaan, huokaavat
miksi niin harvoin vangitsevat katseita
Autot ovat vallanneet
valtakadun,
pää
väylän
Lue lisää ja kommentoi
Hän kirjoittaa sentimentaalista runoa
tuuman etäisyydellä
ymmärtämättä sen
(timentin) täyttä merkitystä
Se hetki kun ei koske
kun vastasyntynyt ajatus kosketuksesta
hellän hipaisun idea
oikeuksiaan huutava rääpäle
oikeastaan vielä pelkkää ilmaa
Ajatus hetkestä
jolloin tuuma supistuu sentiksi
jolloin …
Lue lisää ja kommentoi
tulitikkuja,
hautausmaan laidalla aina tuulee
Yrität poistaa ruostuneesta lyhdystä
sen lämmön herättämän perhosen
pienen, valkoisen, hopeasiipisen
pelastaa yhden hengen
Mutta se pelästyy, lentää valoon.
Kuuluu räsähdys, ja sen henki
ulkonee arkusta, nousee tuulen mukana
kevääseen, tähän jossa
hautausmaa on uusi …
Lue lisää ja kommentoi
Paavilla oli aamunpelko
(monella on vieraanpelko)
Hämähäkinpelkoja ei laskettu,
ne olivat mitättömiä
Ovesta ulosastumisen pelko
vaivasi minua toisinaan
Ovi oli vanha puinen siniharmaa
ja sillä oli silmä
Koputa jos tahdot ulos
– Kuka siellä? ulko kysyi
Joskus kesti …
Lue lisää ja kommentoi
Tuuli ottaa ämpärin parvekkeelta,
kolistaa kaidetta; pelti,
astia, sinkitty, ei ruostu
ennen aikojaan
ennen minun aikaani
Raotan verhoa,
jokin räyhähenki
on valloillaan, vallassa
kietoo jouluvalot kiipeilytelineeseen
Se onko sisällä talossa turvallista
jää myöhemmin ratkaistavaksi
paitsi perheissä joissa asiat ratkeavat
liitoksistaan…
Lue lisää ja kommentoi
Ammuit alaselkääni nuolen,
ilta tuli, unohdit sytyttää kuun.
Kipu taivutti vartaloni
kaksin kerroin
tähdet katosivat taivaalta
jakauduin, sinä valutit
suoniini, soluihini
koston huutosi, Artemis,
unohdin uhrata sinulle härän veren
siksi ruumiini lävistit, sait meren
tulvimaan yli äyräiden.
…
Lue lisää ja kommentoi
Naapurin rouva on herännyt tähänkin päivään
ja kulkee, kulkee
puoli askelta kerrallaan
rollaattorin pyörät rahisevat
menneen talven hiekkaan
Mitä miettii
puoli askelta kerrallaan
kuinka pitkä on matka
edessä, takana
Tänään kaupassa käynti on yhtä voimallinen ponnistus
kuin sotahaavasta …
Lue lisää ja kommentoi
Joka puussa istui lintu
katseli huoneita peittävää
äärimmäisyystapettia
Katsoi läpi seinien
Katsoi sinne missä sana kadotti vapauden
Katsoi ihmisiin
jotka olivat jo kauan sitten
lakanneet ompelemasta nappeja toistensa paitoihin
Näki savuavan takan
lähettävän merkkejä eroa aikoville
tärkeimmän sanansa …
Lue lisää ja kommentoi
Nainen olisi halunnut tehdä virginiat
Sherwoodin lammessa
jäädä nimettömäksi kuin jää
usein jää
Vesi ei ollut tarpeeksi syvää
Hän olisi halunnut kiertää
konservatorion
kiinni
muttei se suostunut
Hän olisi halunnut soittaa takaperin
klarinettikonserton, pianossa
mutta …
Lue lisää ja kommentoi
Kalat, sammakkoeläimet, matelijat;
kaikki heidän
vihreytensä, niljakkuutensa,
kirjaston lattioilla
täyteen ahdettujen hyllyjen välissä
Tänään ahtaajat ovat lakossa
kaikissa satamissa
vaativat lisää palkkaa
parempia työehtoja
Tänään kalat saavat lainehtia lattioilla
liskot kävellä vapaasti
kahdella jalalla, lakki kourassa
Matelijat katsastavat …
Lue lisää ja kommentoi
Halusin tanssia, karistaa jaloistani tuhat
nimeä; heilutin edessäsi valkeaa tablettia
– Nyt on syksy, sanoit, älä viuhkaa,
pukeuduin ponchoon ja hypähtelin
ja tanssin puistoon
ja tanssin korkeammalle kuin muut
ja tanssin korkeammalle kuin puut
kuin lapsena riemusta …
Lue lisää ja kommentoi
Pään irrotus miekalla ei ole julmaa,
vaan surullista. Hyvin surullista.
Ei kenenkään suonissa virtaa puhdas lähdevesi
eivätkä Baabelin tornit
kurotu katsomaan mestattua
Kyljissä kuumottaa kosto
miekan vingahdus
ruosteviiru naisen lavassa,
äidin helmassa haavat.
Mikä oli hyökkäys, mikä puolustus,…
Lue lisää ja kommentoi
Kokeilen kuvarunon asettelua. Koehevosena Eurus-tamma. Lyijykynä ja piirrosohjelma (paint). Tarkoitukseni on saada kuva näkymään niin, että myös siinä olevan tekstin pystyy lukemaan.
Lue lisää ja kommentoi
Jos pysähdyt portaikkoon
kuusi askelta välitasanteelta
voit nähdä jotain odottamatonta
Puut, vielä keskenkasvuiset,
ikkunan sanattomissa kehyksissä
Tämä on kaupunki
Tämä on betoniarkkitehtuuri
Tämä on rautahevosten polkutanner
Nämä ovat heidän muistelmansa
Tänne ulottuvat kaikkien ajatukset
Tämä on atrooppinen …
Lue lisää ja kommentoi