Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Asiaproosa -luokasta löydät esseitä, pakinoita ja kolumneja ja vastaavia yhteiskuntaa ja kulttuuria kommentoivia tekstejä.
Kyllä naisten häpeäkulttuuri on merkillinen kaapu. Kaapua sovitetaan niskaasi väkisin, ellet sovinnolla ryhdy suu supussa kaavamannekiiniksi
Kovin hanakasti ulkoapäin määritellään naisen laatu. Yritäs nyt olla niin ja näin, muuten …
Kun nuorena opettajana aloitin työni, huomautuksia tuli liian avarasta puseron …
Lue lisää ja kommentoi
Häpeä on ensimmäisiä tunteita pienessä lapsessa, ja siksi niin perustavanlaatuinen tunne. Se on osana ihmisyyden, moraalisen ajattelun ja omatunnon rakentumisessa. Terve häpeä on persoonallisuudeltaan ehjän ihmisen tunnetyökalu elämässä, kuten kaikki muutkin tunteet, ja jonka avulla ihminen voi terveesti ja rakentavasti …
Lue lisää ja kommentoi
Ihmisillä on monelaisia kyvykkyyksiä vähemmän tai enemmän. Jotkut ovat niitä käsittämättömän lahjakkaita, ellei jopa neroja, jotka onnistuvat kaikessa mihin ryhtyvät.
Sitten olemme me kasin oppilaat. Mutta ihmeellistä kyllä, mekin pystymme joskus pieniin suurtekoihin, saamme asioita valmiiksi ja voimme onnitella itseämme. …
Lue lisää ja kommentoi
Kadehdin José Esteban Munozia (1967-2013).
Hän oli kuubalais-amerikkalainen queer-teoreetikko, joka kirjoitti siitä että valkoisten queerien kritiikki ettei se tästä paremmaksi muutu on loukkaavaa ei-valkoisille, että voi kuvitella queereja tulevaisuuksia joissa joku on paremmin.
Että queer kieltäytyy tässä ja nyt -olemisesta, …
Lue lisää ja kommentoi
Ensimmäinen queer-kulkueeni oli Dyke-marssi Lontoossa.
1986.
Lesbo oli poliittinen, seksipositiivinen antiperhekategoria.
Vain tyttölapset oli sallittu, mutta kun breederiys oli pannassa niin eipä niitäkään näkynyt.
Rebel Dyke -anarkistikaverini raahasi minut marssille, oltiin niin nahkavetimissä kuin jaksettiin kantaa, hän tahtoi kulkueen kärkeen, …
Lue lisää ja kommentoi
Munakoison kuvottavuus valahdutti Filipan olemuken
Jykevä pelästys kylmensi pohkeideni lihakset
Mielialojen tantereille joutuu hiventäkään arvaamatta
Kuin meren seitsemäs aalto
Ärjyntää munakoisolle
Ärjy munakoiso
Jyrisee tunteissani
Mieletön tunne kasvoilla, lähes muuta kuin ihmisyys
Munakoiso! Kuvottava munakoiso!
Tumma vuo pyyhki Filipan pehmeistä …
Lue lisää ja kommentoi
Lyseon piha oli autio.
Apsu myöhästyi pahasti 8. luokan ensimmäiseltä uskonnontunnilta. Opettaja Airaksinen kohotti kulmakarvojaan ja nyppi Jokapoika-paitansa rinnuksella riippuvaa suurta turmaliinikorua – Apsun teki mieli syödä tuo makean herkullisen näköinen kapistus, kuin pehmeä leivos, mutta lopulta opettajan sanat saivat …
Lue lisää ja kommentoi
Ei perkeleitä ole olemassa, eihän?
Lapsuutta en kaipaa takaisin. En nuoruuttakaan. Elin ne jo. Perusteellisesti. Onko mennyt aika edes muistelemiseen kummoinenkaan?
Ideologisen Idän ja Lännen sapelienkalistelu oli hermoja raastavaa. Nopeasti piti käydä koulu, vielä nopeammin saada ammatti. Sitten juoksujalkaa repimään …
Lue lisää ja kommentoi
Kansainvälisenä Naistenpäivänä 2009
KIRJE Naisten Päivän pääorganisoijalle 2009
Ninnukka, hei
Anteeksi, etten vastannut heti. Oli tätä loma-aikaa ja muuta.
Naistenpäivätapahtuman ohjelmasuunnitelmaa katsellessani totesin, että taidan olla kanssasi vähän eri linjoilla. 19.2. ilmestynyt kirjani NÄYTTÖIHOT ei taida temaattisesti sopia päivän muuhun …
Lue lisää ja kommentoi
Puheenvuoro
Sarjasta VANHUUS (kaltoinkohtelu)
Zacharias Topelius kirjoitti sadun nimeltään Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Sadussa perheen vanhemmat soimaavat isoisää, joka vapinaltaan läikyttää ruokaansa. Lopulta vanhemmat asettavat isoisän ja syömään nurkkaan puupurtilon kanssa.
Lattialla istuu perheen nelivuotias poika ja vuoleskelee …
Lue lisää ja kommentoi
Sami Syysmetsä on viimeisin Tarinavirran esittelemä runoilija
(katso kirjailijahaastattelu 1.2.)
En tarkalleen muista, missä ensimmäisen kerran tapasimme. Saattoi olla Hyviksen tilaisuudessa (Mielenterveyden keskusliiton jäsenyhdistys). Voi olla kirjallisen yhdistyksen Manuscript – 63:n lukijaisissa, jossa esiinnyimme samana iltana.
Tai sitten …
Lue lisää ja kommentoi
”Ikuiset ystävät ikuiseen kaupunkiin”, ystävä Mia hehkutti, kun varasimme Finnairin lennot ja airbnb majoituksen Trasteverestä.
Taiteilijaystävällä oli hyvä syy lähteä, sillä hän oli saanut kaksi maalausta Palazzo Vellin ryhmänäyttelyyn. Avajaisiltana hän tupeerasi helmenharmaat hiuksensa pukevalle nutturalle ja pukeutui pitkään silkkimekkoon. …
Lue lisää ja kommentoi
”Myydään remontoimaton rintamamiestalo.”
Selatessaan myytävien talojen esitteitä törmää yhä useammin myytävään tyyppitaloon, joka tunnetaan nimellä rintamamiestalo. Nyt on ruvettu puhumaan perinteisestä puutalosta.
Suurten unelmien perinnetalo on myytävänä!
Myynti-ilmoitusten äärellä minulle tulee surullinen olo. Rupean laskemaan, kuinka vanhoja rintamalla olleet nuorimmat …
Lue lisää ja kommentoi
Auringonvalo siivilöityy pehmeänä tuijien ja petäjien oksien lomasta keittiön ikkunaan pakottaen vetämään uudinta alas keskipäivällä syödessämme. Joka aamu aurinko on alempana ja osuu viistommin ikkunaan. Minä lasken päiviä siihen kun se ei enää osu ikkunaan, mies laskee päiviä siihen kun …
Lue lisää ja kommentoi
Satavuotiaassa, peltikattoisessa talossa vanhassa tukinuittajien kylässä Taalainmaan joen rannalla tuulet puhaltavat maalta merelle tuoden sadepilviä ja mereltä maalle tuoden tuiskuttavaa lunta. Sitä tupruttaa joka suunnasta kuin mytologisen Fimbulvinterin maailmanlopputalvena. Ajotiet ja portit tukkeutuvat kinoksiin, kunnes aurausauto tai traktori ehtii paikalle …
Lue lisää ja kommentoi
Tunnen itseni neiti Marpleksi. Tosin matkassa ei ole kudinta eikä rikoksiakaan tiedossa. Istun tukevalla tuolilla perhehotelli Barbien allasbaarissa Rodoksella. Edessäni on lasillinen kirpeänkylmää retsinaa ja kreikkalainen salaatti. Tomaatit ovat meheviä, sipuli makeaa ja oliivit taivaallisia fetasta puhumattakaan. Lisään pinnalle kullankeltaista …
Lue lisää ja kommentoi
Erään romaanini ruumiinavaus
Kun rupesin vuosia sitten kokoamaan aineksia romaaniin Pasurin tyttäret, minä olin erilainen ja maailman tilanne oli erilainen kuin nyt. Olin laiduntamassa sanoja, joilla oli ohuenohut linkki todellisuuteeni – sekä menneeseen että nykyhetkeen. Suurieleisesti tuumin, että kerran …
Lue lisää ja kommentoi
Samuli Paronen: Maailma on sana
Ata Hautamäki kysyi Kirjailijanlopuissa: Saako fiktiossa n-sanaa käyttää 1950-luvusta kirjoittaessaan?
Keskustelun aloitti Emilia, joka sanoi, että elämme ja kirjoitamme vuonna 2022: EI SAA!
Seuraava tekstini on yritystä ymmärtää, onko myös sana maailma.
Poimintoja pitkästä keskustelusta:…
Lue lisää ja kommentoi
Vanhempieni puutarhassa kasvoi pieni omenapuu, jossa kypsyi neljää eri lajiketta omenia. Sen runko oli jotakin kestävää lajiketta, jonka omenat eivät ehkä olleet niin herkullisen makuisia. Siitä oli jo taimitarhalla katkottu oksat, ja oksien tynkiin …
Lue lisää ja kommentoi
Mies ja nainen, vanhat kaverukset, viettävät yhdessä iltaa. He istuvat sohvalla, kumpikin omalle puoliskolleen käpertyneenä, juovat viiniä ja kuuntelevat musiikkia. Heidän jalkansa ovat kymmenen senttimetrin päässä toisistaan. Kymmenen senttimetriä riittää: he tuntevat toistensa läsnäolon. Halu koskettaa loppuu tässä. Tai oikeammin: …
Lue lisää ja kommentoi