Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Kuului säksätystä, sirkutusta, vihellystä ja kaiken lisäksi lirkutuskin. Jokin häikäisi minut, se maistui mansikalta ja soi selkeänä aina korviin asti:
– Huomentaaaa! Uusi ihana päivä on aluillaan! Pois sieltä pimeydestä!
– Häivy, tai vaiennan sinut, senkin saatanan uusi päivä! Et …
Lue lisää ja kommentoi
Lauri polkee pienellä punaisella polkupyörällä jalkakäytävällä lähellä kotia. Hän näkee kadun puolella olevan viemäriristikon kaltereiden päällä, hiekan ja roskien seassa monta veden siihen kuljettamaa jäätelötikkua. Hän astuu nopeasti pyörältä, joka ilman apupyöriä rämähtää katuun.
Märät tikut haisevat samalta kuin kaislat …
Lue lisää ja kommentoi
Ennen isot kotieläimet ostettiin määkimään, ammumaan ja röhkimään talouden ja toimeentulon varmistamiseksi. Karjalassa elukat majoittuivat samaan yhteistalouteen ihmisten kanssa. Mutta Länsi-Suomessa kaikki eläinlajit saivat omat asumuksensa: karsinat, possulat, kanalat, lampolat, navetat. Järjestys se olla piti talonpidossa.
Koiraa tarvittiin pihapiirin ja …
Lue lisää ja kommentoi
Syntikka pumppaa biisin alkua tasaisena. Lauri lataa niittipyssyn täyteen ja paukuttaa kehikon reunaan paksua suojamuovia. Tak-tak-tak. Mutta työmaan läpi käy veto, joka riistää muovin Laurin otteesta. Jokin menee pieleen. Aih! Lauri parkaisee ja tunkee etusormen suuhunsa. Laulaja ynisee myötätuntoisena nurkan …
Lue lisää ja kommentoi
Hän haluaisi nukkua, mutta ahdistus on niin kirkas, että hän näkee sen. Se hehkuu hänen ympärillään kuin valkoinen valo. ”Etkö säkin näe sen?” Hän tivaa. ”Sun täytyy voida nähdä se! Sun täytyy voida.” Peilikuva ei vastaa. Ajatukset poukkoilevat ristiin rastiin. …
Lue lisää ja kommentoi
Linja-autossa oli melko paljon ihmisiä. Ei kuitenkaan niin paljon, että vieressäni olisi istunut ketään. Minä istuin ikkunanpuoleisella penkillä ja katselin illan hämärässä ikkunasta heijastuvaa kuvaani. Näytin aika pieneltä, mutta myssyni tupsu näytti suurelta. Se oli hieman kallellaan ja heilautin päätäni …
Lue lisää ja kommentoi
Synnyin mansardikattoisen kauppahuoneen vinttikamarissa. Vastapäisellä kummulla kohosi jokivarren komein kivikirkko, sen takana kirkonkylän koulurakennukset. Huoneessa oli yksi ikkuna, ikkunan alla virtasi vuolasvetinen joki. Kuljeskellessaan kaksi vuorokautta poikki huoneen lattian ovelta ikkunan eteen äitini näki vastarannan paratiisilliseen pappilan hedelmätarhaan. Vasemmalla näkyi …
Lue lisää ja kommentoi
Joidenkin katujen nimet jäävät mieleen helpostikin, mutta toisten ei sitten millään. Sitä tiesi missä kaverit asuivat, ja miten sinne mentiin, mutta kadun nimeä olikin jo vaikeampi muistaa, jos joku sattui sitä kysymään.
Perjantai iltana olimme kaveriporukalla Panemassa, ja kerroin kuulumisia …
Lue lisää ja kommentoi
MAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä -sarjasta n:o 9
Vähän aikaa me asuttiin Turussa Vartiovuoren rinteessä. Hassu talo. Kun meni parvekkeelle, seisoi kirkon etupihalla, vaikka asunto oli kuudennessa kerroksessa. Kerran Niko lukitsi minut parvekkeelle ja lähti itse taas Portsaan juopporeissuillensa. Sillä oli nainen …
Lue lisää ja kommentoi
Pomo ilmoitti, että peli olisi töitten jälkeen kuudelta.
Toimistolla alkoi sähläys. Puolen päivän aikaan joukkue oli yhä vajaa, vaikka monet olivatkin halukkaita hyökkäämään naapuriosastoa vastaan. Maine ja kunnia, se olisi nannaa se. Lopulta puuttui enää vain maalivahti. Huhuilin kiihkoilun sekaan, …
Lue lisää ja kommentoi
Sinä jätit minut.
Minä kävelen kirkkaaksi puunattua käytävää. Molemmilta puolilta ovien takaa kuuluu ääniä. Jonkin oven kohdalla käännän päätäni, höristän korviani kuin hevonen. En sentään hirnahda.
Avaan käytävän perältä sen oven minkä joka aamu. Liitutaulu on vielä, piirtoheitin tietysti, televisio …
Lue lisää ja kommentoi
Sanotaan, että mielikuvitusystävä kuuluu 4-5-vuotiaan lapsen kehitykseen. Se ei välttämättä johdu yksinäisyydestä, vaan on osa lapsen kielellistä ja sosiaalista kehitystä.
Alf Wilénin mielikuvitusystävät liittyivät mitä oleellisimmin yksinäisyyteen, eikä hän ollut neljä tai viisi vuotias lapsi, vaan kuudenkymmenenkuuden. Toisinaan hänestä tuntui, …
Lue lisää ja kommentoi
MAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä – sarjasta n:o 4
Vihasin sinun käsiäsi, kivitöissä känsistyneitä, joilla tartuit minuun samalla otteella kuin talttaan. Vihasin sinussa kytkyttä, jonka rauta painoi minun lihaani puolikuun muotoisia ohuita sirppejä. Marssin sinun maailmankatsomuksesi verenpunaisia ja mustelmansinisiä teitä monta vuotta. …
Lue lisää ja kommentoi
Mies ja nainen menevät sisään samalla ovenavauksella. Nainen kertaa mielessään, että pani rahapussin taskun pohjalle, taskun kiinni nepparilla. Hän kuulee miehen puuskutuksen edestään. Miehellä on kämmenpohjassa valmiina taiteltu ostoslista. Sen mukaan tämä osaa valita kaiken, mitä haluaa kaupasta. Miehelle on …
Lue lisää ja kommentoi
En ole koskaan nähnyt kenenkään silmien hymyilevän samalla tavalla kuin papan silmät hymyilivät. Ne tuikkivat kuin iloiset pienet tähdet hänen paksujen silmälasiensa takaa. Tummasankaisten silmälasien, jotka niin mielelläni olisin halunnut joskus nostaa nenälleni ja katsoa, miltä maailma näyttää papan silmin. …
Lue lisää ja kommentoi
Aamun pimeys ei näyttänyt merkkiä päivän alkamisesta. Vähitellen heräävän tulen kajo tunki silmäluomien läpi ja havahdutti minut syvästä unesta. En liikahtanut, olin nukku-vinani ja seurasin isän puuhia. Saatuaan piisin palamaan hän avasi varovasti oven ja ka-tosi pimeään. Kylmä viima …
Lue lisää ja kommentoi
Olen aina inhonnut joulunpyhiä.
Kun ihmisellä kerrankin olisi muutama päivä aikaa laiskana vain lepäillä kotona, joka tuutista iskee mallinetta, miten kallisarvoinen vuoden pimein aika olisi oikealla tavalla vietettävä. Kauho kaupasta kassit täyteen tavaraa. Siivoa huusholli katosta lattiaan. Muista lähettää kortit …
Lue lisää ja kommentoi
“Nyt kyllä juksaat”, olivat Saaran ensimmäiset sanat, kun Lennart oli kertonut Tuike-tädin osallistumisesta joulujuhlaan.
“Taidat erehtyä päivästä! Aprillipäivä on vasta huhtikuussa.”
“Hän ilmoitti siitä viestillä, joten kyllä hän varmaan tulee.”
“Kuulittehan kaikki. Lennart on kutsunut Tuike-tädin.”
“Onko se totta Lennart?” …
Lue lisää ja kommentoi
Korhosen Pertti kulki rantalepikön poikki Koulunrantaan missä Kiljusen Matti jo odotti.
Hänellä oli mukanaan kalavehkeet, lenkkimakkarapaketti sekä kaksi pulloa Mustaa hevosta T-valinta Kipparin muovikassissa.
Oli toukokuinen tiistaiaamu. Ruotsintunti alkaisi juuri niillä hetkillä, ja tämä olikin se syy, miksi kaverukset olivat …
Lue lisää ja kommentoi
Peter kertoi ettei häntä ollut milloinkaan jännittänyt yhtä paljon ylittäessään valtion rajaa, kuin hänen saapuessaan tänne Prahaan. Oli se kevät, jolloin Itä-Euroopan rajat olivat alkaneet yksi toisensa jälkeen avautua länsimaisille turisteille. Mutta junaan noustessaan Peter ei ollut tullut pohtineeksi, oliko …
Lue lisää ja kommentoi