Tekijä: Liisa Keitaanpää

Olen Porissa ja Rytöhuhdassa asuva kirjailija. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Jokapäiväinen leipä on irronnut opetustyöstä lukiossa.

Kertomisen ilon löysin ennen kuin opin kirjoittamaan. Intohimo roihahti täyteen paloon, kun voitin kaikenlaisiin kirjasiin, antologioihin ja lehtiin kirjoittamistani tarinoista palkintoja ja kunniamainintoja.
Samat teemat ovat kiinnostaneet minua vuosikymmeniä. Keskiöön on noussut nainen: nainen ja vallankäyttö, naisstereotypiat, nainen historian saatossa ja nainen rakkaudessa. Ja jos naisesta kirjoittaa, kirjoittaa myös miehestä.

Laadultani olen sitkeä kaivelija. Minusta oli tulla arkeologi, mutta ympäristön rikokset ja maailman eriarvoisuus tekivät kieleni teräväksi ja mieleni rauhattomaksi paikallaan pysymiseen.

2000-luvulla turkulainen kustantaja Turbator on julkaissut kaksi romaaniani ja kolme novellikokoelmaani. Valmiina on kolmas, Lapin-aiheinen, romaani ja tekeillä kaksi seuraavaa. En ole vaivannut päätäni niiden jatkosijoituskohtalosta.

Romaanit:
Sotakorvaustyttö
Pasurin tyttäret
Novellit:
Näyttöihot
Miehenmetsä
Satakunta vanhaa heilaa

25.4.2024

Adoptoidut koirat

 Ennen isot kotieläimet ostettiin määkimään, ammumaan ja röhkimään talouden ja toimeentulon varmistamiseksi. Karjalassa elukat majoittuivat samaan yhteistalouteen ihmisten kanssa.  Mutta Länsi-Suomessa kaikki eläinlajit saivat omat asumuksensa: karsinat, possulat, kanalat, lampolat, navetat. Järjestys se olla piti talonpidossa.

Koiraa tarvittiin pihapiirin ja …

Lue lisää ja kommentoi
3.3.2024

TALOJA, SILTOJA, PORTAITA JA KIRKOT KUMMULLANSA

Synnyin mansardikattoisen kauppahuoneen vinttikamarissa. Vastapäisellä kummulla kohosi jokivarren komein  kivikirkko, sen takana kirkonkylän koulurakennukset. Huoneessa oli yksi ikkuna, ikkunan alla virtasi vuolasvetinen joki. Kuljeskellessaan kaksi vuorokautta poikki huoneen lattian ovelta ikkunan eteen äitini näki vastarannan paratiisilliseen pappilan hedelmätarhaan. Vasemmalla näkyi …

Lue lisää ja kommentoi
23.8.2023

Matti on kuollut

Aidan vierustalla seisoskeli muutamia ihmisiä. Koska kaikki olivat pukeutuneet mustiin, tiesin, että vainajan omaiset siinä jo odottivat. Saattoväki vitkasteli lopullisen askeleen ottamista portin toiselle puolelle.

Milloin olin tavannut nämä seutulaiset? Nuoremman väen ehkä 25 vuotta sitten äitini hautajaisissa. Omaa ikäluokkaa …

Lue lisää ja kommentoi