Eerikki syöksyi suin päin ulos. Koijan sivustalla hän kompastui lumensohjon peitossa piilottelevaan kelopuun runkoon. Siitä hän pystyi puoliksi kontaten ja puoliksi köyryssä vauhtia ottaen heittäytymään vatsalleen lumenpysymän kuurasammalikkoon.
Lumi oli lampareen ympäriltä sulanut, iltapäivällä siihen paahtoi loppukevään aurinko. Eerikki upotti …
Lue koko teksti
