Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen syntynyt keskisuomalaiseen maalaismaisemaan, evakkoperheen tyttärenä. Opin lukemaan paljon ennen kouluikää lähinnä sen takia koska kotipiirissä viisikymmentäluvun alussa virikkeitä oli niukasti ja koska mielikuvitusta minulla oli liikaa.
Oppikoulun ensimmäisellä luokalla luokanvalvoja kutsui vanhempani neuvotteluun siitä miten tytärtä voisi kehittää laajentamalla hänen repertuaariaan Tex Willereista venäläisiin klassikkoihin, koska hänellä oli ilmeisesti taipumuksia kirjoittamiseen, mutta ajankohta oli väärä. Opinnot jäivät kesken ja suuri maailma kutsui; ensin USA ja sitten Etelä-Amerikka, jonne avioiduin ja asuin Kolumbiassa 12 vuotta työskennellen kaksikielisen varhaiskasvatuksen ja peruskoulun piirissä. USA:ssa asuin mm. Floridassa ja Chicagossa. Kirjoittaminen ja kirjat olivat aina olleet osa elämääni, mutta saivat jäädä taka-alalle, kun katsoin tarvitsevani säännöllisen palkatun päivätyön jäätyäni leskeksi ja yksinhuoltajaksi 33-vuotiaana.
Pohjolaan palattuani valitsin kuitenkin Ruotsin Suomeen palaamisen sijasta, suoritin ruotsalaisen esikoulunopettajan tutkinnon ja tein työelämäni ruotsalaisen varhaiskasvatuksen ja peruskoulun parissa Tukholman pohjoispuolella Sigtunan kunnassa. Eläkkeelle päästyäni muutin uuden puolisoni kanssa Pohjois-Upplantiin, Daljoen rannalle, pieneen tukinuittokylään ja kirjoittelen nyt sieltä käsin tarinoitani.
Ensimmäinen kirja, Lempeät tuulet Tyyneltä mereltä (2018) on osittainen omaelämänkerta, kirjoitettu alun perin matkaoppaaksi menneisyyteen lapsenlapsilleni ja omaksi kertomuksekseni siitä miltä Kolumbia näytti suomalaisen maalaistytön silmin vuosina 1970-82, ennen huumekulttuurin ja kartellien nousua, ennen yhteiskuntarauhan pirstoutumista 90-luvulla, kun vasemmistosissien ja oikeistomiliisien harjoittama väkivalta ja aina vaan paheneva aseellinen selkkaus teki elämästä haasteellisen ja hankalan, ja muutimme USA:han.
Toinen kirja Kuolema Tuhannen nuolen lahdella, 2021, on biofiktio, alun perin tarkoitettu rikosromaaniksi, joka perustuu löysästi vanhimman veljeni kuolemaan Dominikaanisessa Tasavallassa, joka herätti paljon kysymyksiä, mutta joihin löytyi vain vähän vastauksia. Se kertoo maahanmuuttajan juurettomuudesta, juuttumisesta eräänlaiseen limboon, ja etsii syitä, jotka johdattavat hänet itsetuhon tielle.
Kolmas kirja, Riikinkukon siiven alla, 2022, on kevyellä kädellä kirjoitettu rikosromaani, joka ottaa kantaa anonyymin nettikeskustelukulttuurin aiheuttamiin jännitteisiin, jotka heijastuvat arkielämään ja saavat seurauksia. Tapahtumat liikkuvat nopeassa tempossa Suomen kesästä Itämeren risteilylle, eri puolille Eurooppaa ja Lähi-Itää ja lopulta paha saa palkkansa (vai saako se?) Daljoen aurinkoisilla kevätjäillä.
Lisäksi olen kääntänyt ensimmäisen teokseni englanniksi, joka on julkaistu e-kirjana nimellä Bittersweet Fruit (2020), Se tuli aiheelliseksi kun muistin, että lapsenlapset, joille olin kirjan kirjoittanut eivät osanneet suomea, eivätkä heidän vanhempansa myöskään. Olen nyt viimeistelemässä käännöstä Kuolemasta Tuhannen nuolen lahdella, jolla ei vielä ole lopullista nimeä.
Minulta on kysytty joskus miksi kirjoitan kielellä, jota en ole puhunut perhe-tai kotikielenä valtaosassa aikuiselämääni, mutta se oli minulle ainoa luonnollinen valinta. Kertojanääneni ei kuulosta oikealta millään muulla arkipäiväisessä elämässäni käyttämältäni kielellä.
Uusin projektini, joka on vasta hahmottumassa, sijoittuu Kolumbian ja Venezuelan trooppisille ruohotasangoille, Orinoquiaan.
(Ote Maaritin matkablogista)
Calarcássa, 1500 metrin korkeudessa paistoi aurinko ja vuorten turruttava sumu ja kylmä kosteus olivat vain muisto. Palmuja, vilkas kauppa kävi keskustassa, jeeppejä (Yipao Willyksiä) kahvisäkkilasti katolla oli joka puolella pysäköitynä. Värikkäät yipaot, kahvisäkit federaation lipunväriraidallisine …
Lue lisää ja kommentoi
1
Alicia ja Maarit istuivat Maaritin takapihalla pihakeinussa. Alicia lakkasi varpaankynsiään verenpunaisella lakalla, jalka nostettuna istuimen reunalle, polvi koukussa ja kukallisen kesähameen helma epäsiveästi reisien yläosaan vedettynä paljastaen pitkän matkaa kahvinruskeaa kolumbialaista säärtä, vielä siroa ja ilman suonikohjuja. Mitä …
Lue lisää ja kommentoi
Herään lähes sietämättömään kipuun oikean jalan pohkeessa. Lihaskouristus, suonenveto, ei mitään uutta. Jalka pitäisi saada lattialle, painaa kantapäätä lattiaan, suoristaa lihasta. Hilkka, jonka kanssa jaan huoneen nukkuu, en halua häiritä hoitajaakaan, ettei Hilkka heräisi, kun se muutenkin aina …
Lue lisää ja kommentoi
Pienellä vihreällä Dafillani ajelin sitten Almungetietä Upplands Väsbyyn ja Märstaan, kaupoille ja ruotsinkursseille, nyt sulaneita teitä ja vähemmän vaarallisesti. Koulubussi haki lapset ja toi takaisin. Kouludiskoihin vein lapset autolla, mutta minut pakotettiin pysäköimään kahden korttelin päähän koululta, Domuksen nurkalle, …
Lue lisää ja kommentoi
Jouluaatonaatonaamu valkeni tuulisena ja koleana, sateenuhkaisena, ja taivas oli makrillinväristen pilvenriekaleitten raidoittama. Tuuli suhisi osittain lehdettömissä oliivipuissa ja kahautteli kuivaneita viiniköynnöksiä. Karviset, äiti ja tyttäret jättivät aamu-uinnit altaassa väliin ja vetivät pillifarkut ja joustotopit päälleen ja lähtivät heti aamiaisen jälkeen …
Lue lisää ja kommentoi
Annen olin tavannut noin kymmenen vuotta sitten Calissa. Pitkä, kaunis langanlaiha nainen nousi rappuja luokkahuoneeseen terassille jossa opetin ekaluokkalaisille laulamaan englanninkielisiä lastenlauluja kasettisoittimen säestyksellä (my name is breezy to sing with me is easy) ja rappuja nousee tuntematon …
Lue lisää ja kommentoi
”Miksi sinusta tuli noin liikkuvainen?”
”Evakkojen tytär, kevyet kaviot ja ainainen koti-ikävä.”
Kone kaarsi ja kallistui siipi alaspäin kohti Arlandaa ja lapset huudahtelivat:
”Äiti, äiti, katso me ollaan laskeutumassa, alhaalla kasvaa puita!”
Kurkotin kohti ikkunaa nähdäkseni miltä Ruotsi …
Lue lisää ja kommentoi
Tasangon kalpea ruusu,
tasangon tuulihaukka,
tasangon laukkaava raudikko,
tasangon valkoiset haikarat,
iibikset verenpunaisine siipineen,
kurjet, ankat, sorsat, ja sukeltajat,
Amazonian jättilumme,
jonka alla väijyy Orinoquian
musta kaimaani.
…
Lue lisää ja kommentoi
(Maritzan unen pohjalta kirjoittama käsikirjoitus, jonka hän lähetti tv-saippuasarjaan. Hän osallistui Caracol TV:n julistamaan kilpailuun ja voitti sen. ”Rakkauden monet kasvot” filmattiin, pääosissa nuori kolumbialainen nainen ja eurooppalainen miesnäyttelijä. Sitä tehtiin kaksi sesonkia ja katsojamäärä oli kohtuullinen. Häneltä pyydettiin jatkoa, …
Lue lisää ja kommentoi
”Tupakka pois ja sassiin!”
”Häh?”
Pedro Mendez jäi tuijottamaan Reynaldoa.
”Miksi? Me ollaan tuulensuojassa. Ei ne voi haistaa meitä.”
”Mistä sinä tiedät kuinka monta puumaa noissa luolissa makoilee? Minä näin eilen vain yhden, mutta jos se on pesue niin niitä …
Lue lisää ja kommentoi
Liisan innoittamana ja koska kukaan ei lue mun tarinoita kuitenkaan:
nainen on kertosäe
jolla ei ole alkua, ei loppua,
vain keskikohta
joka toistaa itseään,
ad nauseaum
Katson peiliin aamulla
(mikä virhe!)
kertosäe katsoo vastaan.
Haalistunut …
Lue lisää ja kommentoi
Sota muutti kuitenkin kaiken. Viipurin kadut täyttyivät sotilaista, kun liikekannallepano oli tehty, ja suomalaiset lähtivät jatkosotaan venäläistä vastaan. Viipurin keväässä ja kevätkesässä kukkivat sireenit ja tuomet, Monreposin puiston poluilla kävelivät rakastuneet nuoret parit, ravintoloista kaikui laulu ja musiikki, iloinen, riehakas …
Lue lisää ja kommentoi
”Voisitko kertoa mitkä asiat miehesi pojassa ärsyttävät sinua?”
”Istumme sitten kauan tänään tässä. Niitä on paljon. Suurimmalta osaltaan ne ovat pieniä asioita, joiden ei pitäisi ärsyttää minua ollenkaan, mutta koska en voi sanoa hänelle mitään mistään, niin niistä tulee …
Lue lisää ja kommentoi
”Kun pääsin eläkkeelle oletin, toivoin, uskoin, että elämäni kultaiset vuodet saisin omistautua itselleni, tekemään kaikki ne asiat, joita en ollut voinut tehdä ollessani vielä työelämässä, pienipalkkaisena yksinhuoltajana. Synnyin siihen aikaan kun tyttölapset kasvatettiin ottamaan muiden tarpeet huomioon ennen omiaan. Ja …
Lue lisää ja kommentoi
Joulun Mirjami vietti kotonaan Helsingissä vanhempiensa luona. Hänellä ei ollut sisaria eikä veljiä, mutta isänpuolelta oli pari samanikäistä tyttöserkkua, joten tytöt kävivät bilettämässä kaupungilla ja ostoksilla ja joskus sattui, että Mirjami tunnistettiin ja häneltä pyydettiin jopa nimikirjoituksia. Se oli hänestä …
Lue lisää ja kommentoi
“Iguananmäellä,
joka on kukkula Segoviassa
nähtiin kummallinen valoilmiö,
auringonkajastus keskiyöllä
Maissipellot syttyivät paloon,
elämänlangat vavahtivat,
Moyogalpassa, Moltepanecassa
ja Chichigalpassa satoi….”
(Cristo de Palacaguina” Carlos Godoy Mejia,
Nicaragua)
Seudun asukkaat kerääntyivät savitiilimajojensa eteen katsomaan Iguananmäen valoilmiötä ja ihailemaan tapahtunutta. Joku …
Lue lisää ja kommentoi
Jouluaatonaatonaamu valkeni tuulisena ja koleana, sateenuhkaisena, ja taivas oli makrillinväristen pilvenriekaleitten raidoittama. Tuuli suhisi osittain lehdettömissä oliivipuissa ja kahautteli kuivaneita viiniköynnöksiä. Karviset, äiti ja tyttäret jättivät aamu-uinnit altaassa väliin ja vetivät pillifarkut ja joustotopit päälleen ja lähtivät heti aamiaisen jälkeen …
Lue lisää ja kommentoi
Kuukautta myöhemmin istuimme Casa de la Sierran terassilla ja joimme vihreää teetä. Omista pensaista. Olin tullut yksin, ilman Maraa, joka oli ollut vastahakoinen lähtemään niin pitkäksi aikaa. Olimme sopineet että lähtisin yksin, etenkin koska viettäisin kokonaisen kuukauden ystävättäreni ja ex-morsiusneitoni, …
Lue lisää ja kommentoi
Kahdenkymmenen vuoden aikana jotka Juhani Alakoski, tai John Cosci, joksi häntä kutsuttiin kaikissa paitsi virallisissa papereissa oli oppinut puhumaan ja kirjoittamaan englantia paremmin kuin lähes kukaan siirtokunnan rahamiehistä. Hän oli nyt avioliiton kautta ns. sisäpiirissä ja etenkin hänen kielitaidoton, vanheneva …
Lue lisää ja kommentoi
”Minua kutsutaan intiaaniksi,
olen ylpeä siitä
olen kärsivällinen, suosittu ja leikkisä.
Haluan elää elämääni
tilanteen mukaan,
en voi sietää vääryyttä,
se tuottaa minulle tuskaa…”
”Indio me dice la gente
y para mí es un honor
soy además complaciente…
Lue lisää ja kommentoi