“Uteliaisuus on yksi kirjoittajan perustyökaluista”

Kuka olet ja mistä tulet?

Minun on helpompi kertoa, missä olen syntynyt (Ruokolahdella) kuin sanoa, mistä olen kotoisin. Olen muuttanut niin monta kertaa sekä Suomessa että ulkomailla, etten koe olevani ”mistään kotoisin” – ja olen kotonani kaikkialla. Karjalainen kosmopoliitti, siis. Tällä hetkellä asun Helsingissä enkä lupaa, että asun täällä tai edes Suomessa loppuelämäni.

Mikä sinusta piti tulla ”isona”?

Pienenä haaveilin, että minusta tulee eläkeläinen. Näin mammani viettävän la dolce vitaa, suloista joutilaisuutta, ja olin kyllästynyt siihen, että aikuiset määrittivät kaiken. Jossain vaiheessa yrittäjänä ja nyttemmin kirjailijana koen saavuttaneeni tavoitteeni: määritän oman aikatauluni, syön vain sellaista, mistä pidän ja pukeudun, miten haluan. Parikymppisenä halusin etologiksi, eläinten käyttäytymistutkijaksi. Kun jäin pisteen päähän yliopiston pääsykokeessa, totesin, että pitäkää tunkkinne ja ryhdyin filologiksi. Sitä on nuorena niin ehdoton… Aloitin tavoitteellisen kirjoittamisen vuonna 2012 – aiemmin elämä ei olisi antanut myöten – ja annoin itselleni kymmenen vuotta aikaa. Ekaan soppariin meni kuusi vuotta.

Mitä kirjoitat?

Eilispäivä ei kuole (2019) on kokoelma maagis-realistisia novelleja ja Kovalla kädellä (2020) on cozy crime -dekkari. Kirjoitan parhaillaan valtavirtanovelleja, outoa romaania (josta en vielä ota itsekään selvää) ja esseekokoelmaa kirjoittamisesta. Joku päivä joku yllättää minut ja julkaisee ne. En halua lokeroida kirjoittamista, omaani tai toisen, yhteen genreen. Kirjailija kirjoittaa.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Kirjoitan, koska haluan kertoa tarinoita. Mielelläni vastaisin, että haluan vaikuttaa, mutta kun ottaa huomioon tuotantoni – novellit jotka eivät myy, koska ne ovat novelleja, ja lähisuhdeväkivallasta kertova pehmodekkari, joka on lähinnä saanut erään ihmisen luulemaan, että olen domina ja pyytämään minulta palautetta teksteistään non-verbaalisesti ja kovalla kädellä – niin heikolta syyltä tuo vaikuttaminen tuntuu ja jälkimmäisessä tapauksessa vielä harhaan johtavaltakin. Rahakaan ei ole motiivini, sillä varakkuutta kertyisi todennäköisemmin, jos olisin kouluttautunut hammaslääkäriksi tai apteekkariksi. Menestyminen ja kuuluisuus – no hei, novelleja…

Toinen syy on rakkauteni sanoihin. Oli työni ollut mikä tahansa – alkaen tulkista Wärtsilän laivatelakalla ja YK:n aikuiskoulutusasiantuntijan kautta oman yrityksen puitteissa tapahtuneeseen työnohjauksiin ja koulutuksiin – niin sanat ja niiden käyttö on aina kulkenut punaisena lankana.

Kolmas syy voi olla uteliaisuus. Monet asiat kiinnostavat minua, otan niistä selvää ja puen niitä sitten sanoiksi, tarinoiksi. Oi taustatyön autuutta! Uteliaisuus on mielestäni yksi kirjoittajan perustyökaluista. Se on kuusiokoloavain ja sveitsinlinkkari erilaisiin näkökulmiin ja sitä kautta fiktiivisyyteen.

Mistä saat ideat tarinoihisi?

Ideoita on maailma pullollaan, niistä ei ole pulaa. Isompi kysymys on, mistä saada idean ympärille kehrättyä sopiva tarina. Konkreettisesti idea voi poikia lehtijutusta, valokuvasta, jonkun sanoista bussissa, omista kokemuksista aiemmissa töissäni… Toisin sanoen: mistä tahansa. Tarinan löytyminen on yhtä, ellei vieläkin sattumanvaraisempaa. Jotain tulee vastaan ja tajuan, että tässä on se tarina sille yhdelle idealle.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?

Saan pyöritellä sanoja ja metsästää täydellistä lausetta. Kirjoittamisen ilo ja asioiden yhteyksien oivaltaminen ovat iso ilo. Minulla ei ole paloa kirjoittaa koko ajan, syöttää jatkuvasti kirjoja markkinoille. Tietenkään minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että julkaisisin joka toinen vuosi ja nimeni pysyisi siten kustantamoillekin tuttuna. Mutta kaikkea ei voi saada ja asioita pitää priorisoida, muistuttaa yliminäni sormi pystyssä. Ilo on matka, ei päämäärä, sanoo zenehkö sanontakin. Mutisen sitä paljon itsekseni.

Mikä saa sinut nauramaan?

Tilannekomiikka. Se kun kaksi erilaista asiaa yhdistyy odottamattomalla tavalla. Myös itselle nauraminen on loputon riemun lähde. Minusta itseironisuus on tasapainoisen mielen tunnusmerkki. Näin ainakin uskottelen itselleni.

Olen kiinnostunut stand-up-komiikasta. Vitsien kirjoittamisessa on paljon samaa kuin yleensä kirjoittamisessa: tematiikka pitää olla kunnossa, ei turhia sanoja, kullannuput tulee nitistää, jutun pitää olla sopivalla tavalla tiivis, yllättävä ja ehdottomasti oikearytminen. Pahinta on selittää vitsiä aivan kuten liika seli-seli vesittää hyvänkin tekstin.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?

Haarukoin isosta kysymyksestä pienen osan: painettuja kirjoja tulee olemaan ja äänikirjoille on oikeutetusti kysyntää. E-kirjat eivät ole ottaneet niin isoa markkinaosuutta kuin on oletettu. Itse olen painetun kirjan ystävä. Jo kirja esineenä on kaunis. En ole auditiivinen ihminen, joten äänikirjat eivät kolahda. Jo tunnin kestävä podcast on liian pitkä minulle. Saisinko puolen tunnin podcasteja, kiitos.

Toivon, että kaunokirjallisuus saa takaisin menettämänsä tilan self-help-teoksilta, värityskirjoilta ja ns. julkkiskirjoilta. Samaan syssyyn heitän lantin toivomuskaivoon runouden, esseeteoksien ja novellien puolesta.

Millaisia terveisiä haluat lähettää lukijoille?

Kiitos kun luette paperikirjoja, kuuntelette äänikirjoja ja lainaatte kirjastosta kirjoja. Niistä on pienen kirjailijan tulot tehty.

Mitä luet tällä hetkellä?

Luen yleensä useampaa kirjaa, ja en juuri katso genreä. Nyt menossa:

– Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli (suosittelen!)

– Metsän salainen elämä (toim. Hallanaro, Kuusela, Juslén, Ryttäri) (kiinnostava)

– Karin Slaughter: Epäluotettava todistaja (huonoin Slaughter ikinä, kusti unohtunut matkasta)

– Satalatva, Kalevala uusin silmin (toim. Simukka, Kolu) (ehdoton suositus, raikasta kerrontaa)

Mottosi?

Kaksikin: 1. Ei ole muuta uskollisuutta kuin uskollisuus itselle, ja 2. Elämä kantaa, kun siihen heittäytyy. Paino sanalla ”kun”.

Miten jatkaisit tätä: ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

Oli synkkä ja myrskyinen yö, mikä yllätti minut täysin. Säätiedotus oli luvannut kepeää länsituulta ja hellelukemia. Olin varustautunut sen mukaisesti.

(Aina kannattaa kirjoittaa myös se, mitä ei tapahdu… not.)