“Lukijat ovat kultaa”
Kuka olet ja mistä tulet?
Olen 40-vuotias, kerran positiivisimmaksi porilaiseksikin valittu ympäristöinsinööri, perheenisä ja kirjailija. Viihdyn luonnossa, lenkkipoluilla ja metsässä. Etenkin meri on minulle tärkeä henkisen hyvinvoinnin ja luovuuden lähde. Pidän yksinkertaisista asioista; hyvästä ruoasta, rotevasta punaviinistä, saunasta ja metsän hiljaisuudesta.
Mikä sinusta piti tulla “isona”?
Lapsena haaveilin biologin ja kirjailijan urasta. Olin aina nenä kiinni kirjoissa ja olin kiinnostunut luonnosta ja sen ihmeistä. David Attenborough oli lapsuuteni sankari. Omasin jo pienenä vilkkaan mielikuvituksen ja olenkin aina rakastanut tarinoita. Saan siis olla kutsumusammateissani työskennellessäni sekä ympäristönsuojelun että kirjallisuuden parissa.
Mitä kirjoitat?
Dekkarit ja jännitys ovat genreäni. Minulta on julkaistu seitsemän rikosromaania. Kahdeksas julkaistaan elokuussa 2022.
Mikä saa sinut kirjoittamaan?
Tarinat. Haluan kertoa tarinoita ihmisille ja tuottaa heille nautintoa niiden muodossa. Hahmojen ja tapahtumien rakentaminen on kiehtova prosessi, jossa saa käyttää mielikuvitustaan ja ehkä jopa poistua hetkeksi toiseen maailmaan. Tarinan näkeminen valmiina tuottaa minulle suurta tyydytystä.
Mistä saat ideat tarinoihisi?
Kirjoitan asioista, jotka kiinnostavat minua, jotka huolestuttavat ja jotka saavat minut pelkäämään. Kun alkaa tutkia valitsemaansa aihetta monesta eri kulmasta, se tulee tutuksi ja auttaa hallitsemaan pelkoa. Tarinat ja aiheet saattavat muhia vuosia alitajunnassa tai sitten ne yhtäkkiä putkahtavat mieleen äkkinäisenä oivalluksena. Aika onkin paras editori. Parhaat ideat säilyvät mielessä pitkään, paisuvat ja kasvavat uusia kerroksia huonojen kuihtuessa ja haihtuessa.
Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?
Viimeisin julkaistu kirjani, Vaiettu (WSOY, 2021), on rikosromaani, jossa on historiallinen ulottuvuus. Kirjassa Porin poliisin etsivät tutkivat puolustuskyvyttömiin vanhuksiin kohdistuvia selittämättömiltä vaikuttavia väkivallan tekoja. Tarinan toisessa juonilinjassa seurataan nuorten suomalaisten miesten liittymistä Saksan SS-joukkojen aseelliseen siipeen välirauhan aikana 1941 ja osallistumista Hitlerin hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Sota muuttaa ihmistä. Tuleva kirjani Häväistyt (WSOY, 2022) taas kertoo netin ja sosiaalisen median vaaroista. Kirjassa netin verkostoissa väijyy itseään Peter Paniksi kutsuva nuoria tyttöjä saalistava ihmispeto.
Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.
Aivan ensimmäiseksi tulee olla teema. Pitää olla jotain sanottavaa – jotain, mistä kirjoittaa. Teen tarkkoja etukäteissuunnitelmia. Valmistaudun otteluun kuin nyrkkeilijä. Ensimmäiseksi kirjoitan synopsiksen, jossa hahmottelen tarinan syvimmän olemuksen; teemat, lähtökohdat ja lopputuleman. Sitten alan laajentamaan synaria lukusuunnitelmaksi, josta tulee kirjan runko tapahtumineen. Tavallaan siis suunnittelen mahdollisimman paljon etukäteen ja punnitsen onko tarinasta kirjaksi asti. Tämä tyyli vie paljon aikaa, mutta se maksaa itsensä takaisin myöhemmin, kun ei heti ryntää kirjoittamaan ja ala törmäillä esteisiin, joita ei ole tunnistanut ennalta. Pyrin lukemaan jo ennakolta valitsemastani aiheesta mahdollisimman paljon. Kun luulen tietäväni riittävästi, aloitan kirjoittamisen. Pyrin kirjoittamaan joka päivä vähintään 500 sanaa. Tämä on itselleni työläin vaihe. Ensimmäistä versiota kirjoittaessani en juurikaan editoi tai palaa takaisin katsomaan, mitä tulikaan kirjoitettua. Kieli ja teksti voivat ekassa versiossa olla täyttä shaibaa ja täynnä kirjoitusvirheitä, pääasia että tarina etenee. Seuraan suunnitelmaani. Editoinnin aika tulee myöhemmin. Kun ensimmäinen versio on valmis, lähden työstämään tekstiä. Lisäilen, poistan, editoin, muokkaan, parannan. Tämä on itselleni helpoin ja mielekkäin vaihe. Nyt tunnen jo tarinan ja ryhdyn kaivamaan sitä esiin tekstimassasta. On hienoa seurata kuinka muodottomasta möhkäleestä alkaa kuoriutua ehjä tarina.
Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?
Olen saanut tutustua upeisiin, lahjakkaisiin ja työlleen omistautuneisiin ihmisiin, joita en olisi muulloin koskaan tavannut.
Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?
Toivon terveyttä perheelleni ja lähimmäisilleni. Jos pysyn itse terveenä, minulla on mahdollista kirjoittaa vielä monta tarinaa ihmisten luettavaksi.
Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?
Kirjallisuus digitalisoituu. Tarinat säilyvät, mutta ne muuttavat muotoaan. Uskon, että tulevina vuosikymmeninä kirjallisuudelle käy kuten on käynyt musiikille ja elokuville ja painettu kirjallisuus vähenee radikaalisti. Suoratoistopalvelut jylläävät. Toivon mukaan kirjailijoiden ansionmuodostus seuraa muutoksen perässä.
Mitä luet tällä hetkellä?
Yöpöydällä on useita tietokirjoja koskien seuraavaa kirjoitusprojektiani. Äänikirjana lenkkipolulla pyörii Antti Tuurin Taivaanraapijat (jo toisen kerran). Romaanina on luvussa Lauri Mäkisen Lopun alku D-mollissa.
Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?
Olette kultaa.
