Sanojen lähteillä
Kirje vanhalle heilalle
Surffailen öisin katselemassa vanhojen talojen myynti-ilmoituksia. Sovittelen meitä kahta asumaan niihin taloihin. Mietin, missä kohden huonetta sinä istut silmälasit nenävartta pitkin alas valahtaneena lukemassa lehteä. Välillä kurkkaat minua ja arvioit, kertaisitko lukemasi. Luovut ajatuksesta, sillä eniten Lännen …
Lue koko tekstiKIRJE Naisten Päivän pääorganisoijalle 2009
Ninnukka, hei
Anteeksi, etten vastannut heti. Oli tätä loma-aikaa ja muuta.
Naistenpäivätapahtuman ohjelmasuunnitelmaa katsellessani totesin, että taidan olla kanssasi vähän eri linjoilla. 19.2. ilmestynyt kirjani NÄYTTÖIHOT ei taida temaattisesti sopia päivän muuhun ohjelmaan.
Minulle Kansainvälinen …
Lue koko tekstiMiranda oli avannut postiluukusta pudonneen vaaleansinisen kirjeen. Hän purskahti itkuun. Ne olivat ilon kyyneleitä. Miten kauan siitä olikaan, kun hän oli tuntenut itsensä vapaaksi.
Miten voin ilahtua näin mielettömästi kirjeestä, jonka tekstissä Manolis ilmoittaa jättävänsä minut, sillä en ole …
Lue koko tekstiMimosa siivosi ullakkoa. Pöly sai silmät vuotamaan ja kurkku tuntui karhealta. Hän tarvitsi säilytystilaa, sillä alakerran asunto oli pieni. Nurkassa oli vanha arkku. Edelliset asukkaat olivat hylänneet sen. Aarrearkku, mitähän sieltä löytyy?
Mimosa avasi kannen varovasti. Arkku oli lähes tyhjä. …
Lue koko tekstiMarraskuinen torstaiaamu oli samanlainen kuin aiemmatkin, kylmä, pilvinen ja harmaa. Maa oli kokonaan valkoinen. Sodan alkamista oli pelätty, mutta toisaalta ei uskottu sen syttyvän. Opettaja puhui sodasta tunnilla ja aina kun hän mainitsi sanan ryssä, kääntyi luokassa katse minuun ja …
Lue koko tekstiPomo oli käskenyt kantaa kaikki avokonttorin kalusteet kuorma-autonlavalle, joka veisi ne kaiketikin kaatopaikalle. Abshiria harmitti tuollainen haaskaus. Ihan hyviä kalusteita ne olivat.
Joissakin kaapeissa ja laatikoissa oli vielä tavarat sisällä, mappeja, esitteitä, kaavakkeita ja toimistokoneiden käyttöohjeita. Ylimpiä hyllyjä peitti paksu …
Lue koko tekstiKoko syksyn tuuli on paiskonut merta vasten niljakkaita rantakallioita. Olen kärsivällisesti
odottanut sen tyyntymistä, vaikka tiedän, ettei niin kävisi hetkessä, tuuli on armoton. Lopulta
meri antaisi periksi niin tuulelle kuin pakkasellekin ja alkaisi hiljalleen jäätyä. Myös tuuli
rauhoittuisi, kyllästyisi moiseen …
Vaunut haihtuvat sumuun
ettei silmiäsi näkyisi, iiriksiä
ikkunan alla, kätköissään
rikan verran surua, kaipausta
sanomatonta:
anna poskinukassasi soida
hullun tuulen paiskoa yli mieltäsi
sateen ruoskia vuotavia huuliasi, se
kuuluu, se on…
kuin tulostin rouskien söisi paperia
ja vaakaan kilahtaisi