“Tarinan taika ei katoa koskaan”

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Irlannissa asuva vantaalaislähtöinen kirjailija, media-alan ja sosiaalisen median sekatyöläinen ja aikuisen pojan isä. Olen asunut matkan varrella myös Helsingissä, Varsinais-Suomessa, Päijät-Hämeessä ja pieniä pätkiä muissa maissa.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?

Pinnan alla kulki monenlaisia toiveita. Kirjailijan ammattiin tajusin pyrkiväni 14-vuotiaana. Koska peruskoulusta ei realistisesti jättäydytä vapaaksi kirjailijaksi, päätin opiskella muita aloja ja tehdä muita töitä ennen kuin tämä ura urkeni. Matkan varrella olen tehnyt myös tv-kirjoittamista ja lehtialan töitä, mikä myös oli jo melko pienestä lähtien tavoitteenani.

Mitä kirjoitat?

Olen toistaiseksi julkaissut kuusi Markku Isaksson -sarjan rikosaiheista romaania ja kolme novellikokoelmaa, joista kaksi on suunnattu lapsille. Kirjoissani pohditaan rikosaiheen lisäksi myös ihmissuhteita, ihmisten välisiä turhiakin jännitteitä, yhteiskunnallisia teemoja sekä maailman tapahtumia ja muutoksia ja niiden vaikutusta ihmisiin. Romaaneissani kuvataan tarkasti Helsinkiä, Vantaata ja monia muita itselleni tuttuja paikkoja Suomesta ja ulkomailta.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Tarinoiden kertomisen palo, sisältä ja ideoista pulpahtelevat tarinat ja sisällä konkretisoituva tarinoiden tunnelma. Myös erilaiset vahvat tunteet ja aiheet saavat minut kirjoittamaan. Kun katsoo maailmaa avoimin silmin, näkee monen asian potentiaalisen fiktiivisen hahmon näkökulmasta.

Mistä saat ideat tarinoihisi?

Maailma on aarreaitta. Ideoita voi tulla kävelylenkillä, musiikin ja muiden taiteenlajien inspiroimana, lehtien otsikoista, omista tai toisten kokemuksista, päivittäisistä sattumuksista tai puhtaasti mielikuvituksesta. Tai yhdistämällä kaikkia niitä.

Mitä nykyinen asuinpaikkasi on tuonut mukanaan kirjoihisi?

Irlanti on vilahtanut lähes koko Isaksson-sarjan ajan taustalla. Päähenkilö rikosylikonstaapeli Markku Isakssonin sisko perheineen asuu kirjoissa kotikylässäni Malahidessa. Malahide ja sen poliisiasema olivat myös mukana neljännessä sarjan teoksessa Sydämenmurskajaiset. Viidennessä osassa Sieluttomat ryöstöjuoneen liittyvät tapahtumat olivat Irlannin takavuosien rikollisuuden inspiroimaa. Joissain kirjoissa on mainittu myös muita itselleni tuttuja paikkoja. Samoin maan ystävällinen henki ja kulttuuri toivottavasti huokuvat kirjoista. Paljon on ehtinyt tapahtua 16 vuodessa, jotka olen täällä asunut. Olen nähnyt parit nousukaudet ja yhden syvän laman, sekä brexitin vaikutukset myös Irlantiin Iso-Britannian kyljessä samalla saarella Pohjois-Irlannin kanssa. Siitäkin olisi paljon ammennettavaa.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?

Kuudes Isaksson-romaani Anna pahan kiertää ilmestyi marraskuussa 2021. Se kertoo kolmen nuoren miehen silmittömän väkivaltaisesta kulkemisesta pitkin Helsingin katuja purkamassa pahaa oloaan. Samaan rikosvyyhteen limittyvät esikoisteoksessani Meduusassa auki jäänyt sarjamurhavyyhti, edellisessä Isaksson-romaanissa Sieluttomat auki jäänyt Isakssonin poliisikollegan murhayritys sekä Isakssonin perheenjäseneen kohdistunut väkivallanteko. Kirjassa pohditaan väkivaltaa, juurettomuutta ja huonoa kasvualustaa, ylisukupolvista syrjäytymistä ja ikävien kokemusten laittamista toisille kiertoon. Ja kuinka usein vaaditaan teräksistä selkärankaa päästä eroon huonosta seurasta ja hakeutua elämässä eteenpäin, jopa pois ahdistavista kasvuinnurkista.

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.

Minulla on samaan aikaan mietteissä ja tekeillä useampia eri romaaneja, joista yksi on pääkohteena. Kerään niihin liittyviin kansioihin vuosien varrella aineistoa: ideoita, tekstinpätkiä, kohtauksia, juonikulkuja, tietoa, lehtileikkeitä, johonkin kohtaukseen liittyvää musiikkia, sanontoja, sloganeita. Kun yksi kirja on saatettu valmiiksi, aika hyvin tiedän mikä seuraavista on kypsä kirjoitettavaksi. Tosin kerran on käynyt niin, että avasin toisen tekeillä olevan tiedoston. Kirjoittamiseen syntyi sen hetken elämäntilanteessa valtava kirjoitusimu. Kyseinen romaani ilmestyi ennen kesken jätettyä romaania, joka ilmestyi myöhemmin. Osan kirjoista olen kirjoittanut putkeen päivin ja öin vain pienin unitauoin. Osa on vaatinut hitaampaa työskentelyä, jossain vaiheessa pysähtymistä ja kypsyttelemistä muun muassa rakenteen loppuun asti hiomista varten.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?

Mielekkään ja motivoivan sisällön elämälle. Luovuus, ideoiden ja pään sisäisten tekstien poimiminen arjessa päivittäin on mielettömän suuri elämänilo ja -sisältö. Suorastaan edellytys elämälle. Se on suuri motivoija. Yhä edelleen jokaisen uuden kirjan fyysisen kappaleen saapuminen käsiin tuntuu samalta kuin ensimmäisen teoksen ilmestyminen.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijan urallasi tai muuten elämässäsi?

Toivon, että Isaksson-sarja löytää yhä laajemman lukijakunnan ja kirjoista kiinnostuttaisiin kustantajapuolella myös ulkomailla. Toivoisin myös voivani viedä eteenpäin tiettyjä kauan tekeillä ja mielessä olleita genrerajat ylittäviä kirjaprojekteja.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?

Tarinan taika ja ihmisten tarve saada lukea ja kokea kiinnostavia tarinoita ei katoa koskaan. Ihmiset haluavat jännittää, samastua hahmoihin, kokea älyllisiä onnenhetkia ja tulla kirjan hahmojen kohtaloilla kosketetuksi. Tämä ei häviä mihinkään.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?

Maailma ja kirjallisuus ovat aarreaitta. Jokainen löytää sieltä itselleen motivoivaa sisältöä. Vaikeinakin aikoina ne voivat viedä elämää hyvään ja toiveikkaaseen suuntaan.

Mitä luet tällä hetkellä?

Luen Matias Riikosen teosta Iltavahtimestarin kierrokset. Lukulistalla seuraavaksi ovat Meri Valkaman Sinun, Margot, Iida Rauman Hävitys sekä Benedict Wellsin Yksinäisyyden jälkeen. Aion myös lähiaikoina paikata aukon lukemalla Pierre Lemaitren tuotannosta ne teokset, joita en ole vielä lukenut.

Mottosi?

Älä koskaan luovuta. Ole hyvä. Kunnioita muita.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

Oli synkkä ja myrskyinen yö, ja Isaksson oli vihdoin keksinyt ratkaisun häntä vuosikymmeniä vaivanneeseen murhatapaukseen.