Sanojen lähteillä
Mies vetäisi takin päälleen, laittoi lakin päähänsä ja hiippaili ulos vailla tietoa siitä, minne oli menossa. Kunhan vain lähti haukkaamaan happea, vanhusten palvelukodin ilman alkaessa tuntua turhan tunkkaiselta sieraimissa. ‟Liian paljon kuolemaa odottavia ihmisiä”, hän ajatteli itsekseen, haluten paeta siitä …
Olipa kerran kuningas, jolla oli kaksi poikaa. Ikäeroa pojilla oli yli kymmenen vuotta. Kuningattarelle he molemmat olivat rakkaita. Kuningaskin piti pojistaan, mutta enemmän kuitenkin vanhemmasta. Vanhempi poika oli karski, voimakas ja ulospäinsuuntautunut niin että osasi lohkoa hyviä sutkauksia ja naiset …
Yöllä nukuin levottomasti. Ulkona oli kuulakka pakkasilma, revontulet välkkyivät ikkunassa kuin liekehtivä satumetsä. Aamuyön unenhorteen läpi kuulin pari kertaa talon nurkissa kolahtavan, pakkanen saattoi kiristyä. Kääriydyin Anten villapaitaan ja annoin Petruksen nukkua vieressäni sängyn toisella puoliskolla.
Niila käynnisti koulun autoa …
Se alkaa surinasta, jonka lähdettä hän ei voi vielä paikantaa. Hän hakee katseellaan tyynen järven pintaa ja tutkii, näkisikö hän parven hämärtyvää taivasta vasten.
Mehiläinen se ei ole, eikä hän usko, että se olisi mikään muukaan pistiäinen, koska ne ovat …
Lue koko tekstiMinut ja Risto määrättiin toimimaan osana saksalaista pelastusryhmää, johon kuului meidän lisäksemme neljä palomiestä, kolme sairaanhoitajaa, lääkäri ja rauniokoira Hugo. Samanlaisia ryhmiä oli perustettu jo pelkästään tälle rantakaistaleelle kymmeniä, suurin osa Yhdysvalloista, mutta määrämme oli silti täysin riittämätön. Vaikka varusteemme …
Lue koko teksti
Vaunut haihtuvat sumuun
ettei silmiäsi näkyisi, iiriksiä
ikkunan alla, kätköissään
rikan verran surua, kaipausta
sanomatonta:
anna poskinukassasi soida
hullun tuulen paiskoa yli mieltäsi
sateen ruoskia vuotavia huuliasi, se
kuuluu, se on…
kuin tulostin rouskien söisi paperia
ja vaakaan kilahtaisi Olimme taas kerran kokoontuneina perinteikkään pursiseuramme jokavuotiselle syysillalliselle. Se oli tietyssä mielessä pakollinen paha ja sille osallistuminen oli jokaisen seuran jäsenen pyhä velvollisuus. Kyseessä oli todellakin illallinen, mutta se oli vain peitenimi vuosikokoukselle, joka järjestettiin aina ennen ruokailua, ettei kukaan …
Lue koko teksti