“Värisevää sielua ei saa talloa”
Kuka olet ja mistä tulet?
Kirjailijanimeni on Vera Vala, enkä ole mistään kotoisin. Sydämeni juurista puolet on takertunut Lakeuden maaperään, loput versovat Italiassa. Seychelleillekin olen jättänyt muutamia sielun siemeniä.
Mikä sinusta piti tulla “isona”?
Olen oikeastaan aina ajatellut, että minusta tulee kirjailija. Koska jo hyvin nuorena opin, että vain harva elää pelkästään kirjoista saatavilla tuloilla, päätin hankkia myös jonkun porvarillisen ammatin, jonka ohessa voisin kirjoittaa.
Ihan pienenä halusin arkeologiksi Indiana Jonesin hengessä, ja itse asiassa opiskelin hetken aikaa assyriologiaa Helsingin Yliopistossa. Lukiossa ihailin suuresti Stephen Hawkingia ja halusin kosmologiksi: yliopisto-opintoni aloitinkin juuri fysiikan pääaineopiskelijana.
Myöhemmin ryhdyin opiskelemaan kirjallisuutta ja kieliä, koska järkeilin, että niistä ainakin olisi tukea kirjailijan uralle. Ennen ensimmäisen kirjani julkaisua olin aloittelemassa suomentajan uraa, koska minulle tärkeintä oli kirjoittaminen.
Mitä kirjoitat?
Oikeastaan kaikissa teksteissäni käsitellään ainakin jollain tasolla väkivaltaista kuolemaa, vaikka tyylilaji vaihteleekin Aprikoosiöiden ihmissuhteisiin keskittyvästä kehitystarinasta tulevan romaanini (Italialainen peli, WSOY 2022) oikeuspsykologiaan painottuvaan näkökulmaan.
Mikä saa sinut kirjoittamaan?
Olen kirjoittanut siitä asti, kun 6-vuotiaana opin aakkoset. Kirjoittaminen on minulle luontevin tapa ilmaista itseäni, fiktion kautta pystyy kertomaan paljon ihmisyydestä ja elämästä ylipäätään.
Mikä saa sinut nauramaan?
Erityisesti mieheni ja lapseni, meillä on kaikilla hyvin samankaltainen, jokseenkin hirtehinen huumorintaju.
Entä itkemään?
Hyvät tarinat ujuttautuvat tunteisiin lähes huomaamatta ja osaavat sipaista juuri oikeita kohtia. Joskus kirja on niin koskettava, että itken vielä pitkään sen jälkeen, kun olen lukenut sen loppuun. Tällaisia ovat olleet muun muassa Ulla-Lena Lundbergin Jää ja Alex Schulmanin Eloonjääneet.
Mistä saat ideat tarinoihisi?
Elämästä. Italia on kirjailijalle runsaudensarvi, ja kun siihen yhdistetään oma loppumaton uteliaisuuteni, niin ideoita on aina enemmän kuin aikaa kirjoittaa niitä.
Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?
Uusin kirjani on nimeltään Italialainen peli, ja se ilmestyy elokuussa 2022 WSOY:n kustantamana.
Pääosassa on suomalaissyntyinen Salla Kotka, joka on aloittamassa oikeuspsykologin uraansa Milanossa samalla, kun hän yrittää selvitä menneisyydessä tapahtuneista traumaattisista kokemuksista ja selvittää myös äitinsä kuolemaa.
Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.
Kirjoittaminen alkaa taustatutkimuksella ja muistiinpanoilla. Kun olen kehittänyt mielessäni tarinan kaaren suhteellisen valmiiksi, alan kirjoittaa eri kohtauksia. Alussa ne eivät ole kronologisessa järjestyksessä, vaan joku myöhempi kohtaus saattaa olla mielessäni valmiina ennen aiempaa.
Kun raakaversio on valmis, alkaa armoton viilaaminen ja höylääminen. Aikaisemmin inhosin editointia, mutta nykyään siitä on tullut nautinnollista, kun saan päästää vapaaksi sisäisen perfektionistini.
Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?
Ison osan identiteettiäni
Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijan urallasi tai muuten
elämässäsi?
Toivon valmistuvani kesällä psykologian kandiksi ja aloittavani syksyllä 2022 kliinisen psykologian opinnot. Lisäksi toivon, että voin jatkaa kirjoittamista samalla tavalla kuin tähänkin saakka. Minulla on aiheita ja ideoita jo lukuisiin tuleviin kirjoihin, pitää vain olla aikaa, tahtoa ja tilaisuus kirjoittaa ja julkaista ne lukijoita varten.
Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?
Se on yhtä avoin kuin koko maailma.
Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?
Haluan kiittää lukijoita, jotka käyttävät aikaansa ja usein rahaansakin kirjojen lukemiseen ja kuunteluun. Lisäkiitos niille ihanille lukijoille, jotka ehtivät ja jaksavat antaa vielä palautettakin. Mikään ei ole isompi kiitos kirjailijalle kuin tieto siitä, että kirja on antanut lukijalle jotain, oli se sitten hetken hengähdystauko normaalista arjesta tai lohdutusta vaikeassa tilanteessa.
Mitä luet tällä hetkellä?
Kandintyötä varten luen paksuja opuksia psykopatiasta ja tunnesäätelystä, iltaisin rentoudun lukemalla kaunokirjallisuutta. Minulla on aina useampi kirja kesken, viimeisimpänä Richard Powersin Ikipuut, Kari Enqvistin Kosmoksen hahmo ja Ragnar Jonassonin Pimeys.
Mottosi?
Tommy Tabermannin runosta varastettu: Värisevää sielua ei saa talloa
Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”
Oli synkkä ja myrskyinen yö, ja kuitenkin talon sisällä oli vaarallisempaa kuin ulkona.
—
Tarinavirta
~ Sanan lähteiltä kirjamereen ~
