“Tarinat eivät katoa mihinkään”

Kuka olet ja mistä tulet?

Kirjailija, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja Anneli Kanto Tampereelta, sukujuuret Pohjanmaalla.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?

Minusta piti tulla toimittaja ja tuli myös. Olen opiskellut journalismia ja työskentelin pitkään toimittajana. Se oli hyvä ja mieluinen ammatti.

Mitä kirjoitat?

Historiallisia romaaneja, lastenkirjoja, näytelmiä, tv-käsikirjoituksia.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Aihe. Kun löydän niin hyvän aiheen, että siitä on pakko kirjoittaa, kirjoitan, mutta pitkän vastaanhangoittelun jälkeen.

Mistä saat ideat tarinoihisi?

Jo kysymyksessä se kerrotaan: mistä saat ideat? Ideaa ei tehdä, ei kehitellä, se nimen omaan saadaan. Ideoita antaa eletty elämä, luetut uutiset, historia, jossa on paljon kertomattomia, suuria tarinoita.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?

Uusin kirjani on Rottien pyhimys (2021) ja sen aihe ovat Hattulan kirkkoa koristaneet maalarit 1500-luvun alussa.

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.

Ajattelen kauan, kirjoitan nopeasti. Ideat pyörivät päässäni vuosikausia ennen kuin aloitan edes taustatyön. Taustatyö konkretisoi aihetta ja antaa aineksia henkilöihin. Ennen kuin aloitan kirjoittamisen, hahmottelen tarinaa pääpiirteittäin ja kehittelen henkilöitä. Kokeilen myös kerronnan tyyliä. En pidä pitkiä taukoja kirjoittamisessa vaan kirjoitan ensimmäisen version jokseenkin yhteen menoon. Versioiden välillä tauko on terveellinen.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?

Olen oppinut kaikenlaista uutta historiasta, ehkä ihmisestäkin. Taustatyö on erittäin antoisaa. Lukijoiden tapaaminen on myös kirjailijuuden parhaita puolia. On ihmeellistä, että joku on lukenut kirjoittamani, ajatellut ja tulkinnut sitä.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?

Olisi ihanaa, jos Rottien pyhimys saisi uuden elämän vaikkapa näytelmänä. Elämääni olen tyytyväinen, toivon vain, että järki säilyy enkä muistisairastu vanhana.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?

Tarinat eivät katoa mihinkään, mutta kertomisen tavat kehittyvät. Ehkä tulee kuunnelmaa muistuttavia äänikirjoja, varmasti tulee rikastettuja sähköisiä kirjoja ensin lapsille, sitten aikuisillekin. Uskon, että painetulla kirjalla on silti paikkansa edelleen. Se on kätevä käyttöliittymä ja kaunis esine.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?

Olette tärkeitä! Lukijoiden terveiset lämmittävät kovasti. Lukemisen hetkellä lukija henkilönä ja kirjoittaja henkilönä kohtaavat kirjan sivulla. Se on ihmeellistä.

Mitä luet tällä hetkellä?

Rosa Liksomin Väylää, Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston kokoamaan runoantologiaa Ikäisekseen hyvin säilynyt, jossa on runoja Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden jokaiselta vuosikymmeneltä sekä Euripideen näytelmiä, joista on ilmestynyt tuore suomennos joku vuosi sitten.

Mottosi?

Kyllä se siitä.