“Ilman lukijoita kirjailijan tarinat eivät koskaan herää eloon”

Kuka olet ja mistä tulet?
Olen kirjailija JP Koskinen ja tulen vähän kaikkialta ja olen menossa sinne sun tänne. Tällä hetkellä majailen Hämeenlinnassa Aulangon puistometsän tuntumassa.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?
Alkuperäinen tarkoitus oli päästä astronauttina Marsiin, mutta avaruuden valloitus hyytyi pahasti jo 80-luvulla. Nyt on jo hiukan myöhäistä haaveilla siitä, toki eihän sitä koskaan tiedä.

Mitä kirjoitat?
Kirjoitan lapsille, nuorille ja aikuisille tarinoita, joita haluaisin itsekin lukea. Olen tehnyt myös tietokirjoja, näytelmiä ja kuunnelmia, joten laaja-alainen tekeminen on aina ollut lähellä sydäntäni.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?
Minulla on aina ollut hyvä mielikuvitus ja pidän tarinoiden punomisesta. Kirjoissa saa luoda vapaasti maailmoja ja tapahtumia, kirjailija on siis omalla sarallaan liki kaikkivaltias.

Mistä saat ideat tarinoihisi?
Ideoita voi tulla mistä tahansa. Arkipäivän kokemukset, unet, mielikuvitus, yksittäiset ajatukset, kaikki mitä olen lukenut, nämä yhdessä muodostavat jonkinlaisia aihejoukkoja, joista suuremmat teemat alkavat muotoutua.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?
Uusin kirjani on nuortenkirja Benjamin Hawk ja paholaisen kirstu. Benjamin seikkailee Karibialla 1690-luvulla ystäviensä kanssa, ja tämä on jo seitsemäs osa sarjasta. Sarjan kirjat ovat merirosvoseikkailuja, joissa ajankuva vastaa oikeaa 1690-lukua paikkoineen ja henkilöineen. Lapset ovat pitäneet tästä sarjasta erityisesti, sillä merirosvojen elämästä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Erityisesti Benjaminin rahalle perso ystävä Pisama-Willy on monen lukijan suosikki.

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.
Vaikka teen paljon kirjoja, kirjoitan aina yhtä kerrallaan. Aloitan vasta, kun idea on kypsynyt päässä niin paljon, ettei tarvitse istua valkoisen paperin edessä miettimässä. Pyrin aina kirjoittamaan kirjan tiiviissä tahdissa lyhyessä kalenteriajassa, sillä siten se pysyy elossa parhaiten. Kirjan tekeminen on minulle kuin takomista, ahjoa ei pidä päästää turhan takia välillä jäähtymään.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?
Kirjailijoista on löytynyt paljon hyviä ystäviä ja on ollut aina mukava tavata myös lukijoita. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta ensimmäisen novellini julkaisusta, joten aika pitkä matka on jo tullut kuljettua. Keikoilla on Suomea kuljettu ristiin ja rastiin, tuskin olisin muuten ihan kaikissa keikkapaikoissa käynyt.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?
Aina on toive siitä, että saa keskittyä seuraavaan työhön rauhassa. Se taas vaatii jonkinlaista myyntiä/lainausta kirjojen suhteen, sillä välillä voi käydä niinkin, ettei ihan jatkuvasti ilmesty uusia kirjoja ja tilipussi laihtuu. Ainahan sitä toivoo, että vielä muutama lukija löytyy lisää, vaikka on niitä nytkin jo melkoisen paljon.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?
Eiköhän kirjallisuus sitkuttele eteenpäin ja pidä paikkansa muiden ajanviettotapojen puristuksessa. Ihminen on aina niin dramaattinen, että hän kuvittelee kaikkien loppujen ja mullistusten osuvan elinajalleen. Kun Gutenberg oli saanut Raamatun painettua 1455, seuraava kirja olikin jo nimeltään: “Painettu kirja on kriisissä”.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?
Lukijat ovat kirjailijan elämän suola, sokeri, hapan, karvas ja umami. Ilman lukijoita kirjailijan tarinat eivät koskaan herää eloon. Olen aina pitänyt siitä, kuinka eri tavalla lukijat tulkitsevat tarinoita ja kuinka joku rakastaa sitä kirjaa, jota toinen palavasti vihaa. Kiitän lukijoita, sillä ilman heitä en voisi harjoittaa tätä ammattia! Ostakaa, lainatkaa, lukekaa ja kuunelkaa kirjoja, aina niistä jotain tarttuu matkaan.

Mitä luet tällä hetkellä?
Olli Jalosen Stalker-vuodet on nyt menossa.

Mottosi?
Jos ei yritä mitään, ei saavuta mitään.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”
Se tiesi ongelmia muille, ei minulle.