“Joskus kirjani on pannut liikkeelle jokin satunnainen kohtaaminen”

Kuka olet ja mistä tulet?

Seppo Jokinen Tampereelta. Olen asunut täällä koko ikäni lukuun ottamatta Australiassa nuorena viettämääni neljää villiä vuotta.

Mikä sinusta piti tulla “isona”? 

Tutkimusmatkailija.

Mitä kirjoitat?

Rikosromaaneja, joissa kaikissa on päähenkilönä Sakari Koskinen -niminen poliisi.

Mikä saa sinut kirjoittamaan? 

Pakkomielle. Tarve saada päässä pyörivät tarinat ihmisten luettaviksi.

Mistä saat ideat tarinoihisi? 

Usein ne syntyvät eräänlaisina sivutuotteina. Senhetkistä kirjaa kirjoittaessa mieleen pulpahtaa uusi tarina, joka alkaa elää jopa häiritsevällä tavalla. Joskus kirjani on pannut liikkeelle jokin satunnainen kohtaaminen, aamut toisensa jälkeen vastaan polkeva alakuloinen työmatkapyöräilijä, pelokas mies Siilinjärven Shellillä, alistuneen oloinen isä kolmen aikuisen poikansa kanssa Singaporen lentoasemalla ja niin edelleen. Jokin pieni piirre käynnistää päässäni prosessin, joka alkaa kehitellä näille täysin tuntemattomille henkilöille elämäntarinaa. Usein ne pyörivät mielessä vuosikausiakin, toiset unohtuvat ja kuihtuvat pois, kun taas toiset kehittyvät hiljalleen romaanihenkilöiksi asti.

 Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?

Keväällä ilmestyneessä Sen maksaa minkä tilaa -kirjassa keskeinen motiivi on vilpillisin keinoin hankittu raha. Yksi rohmuaa sitä pelkkää ahneuttaan enemmän kuin tulee koskaan tarvitsemaan. Toinen on olosuhteiden uhri, joka joutuu turvautumaan rikokseen pitääkseen koronan, sodan ja energiakriisin runteleman yrityksensä elossa. Kolmas taas on patologinen varas, joka ei voi itselleen mitään. Kun tilaisuus tulee, hänen kätensä kulkeutuu toisen taskuille.

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.

Keväällä ja kesällä en juurikaan tuota tekstiä. Uusi kirja kulkee silti mukana päänupissani minne tahansa menenkin. Kypsyttelen tarinaa ja sen henkilöitä, suunnittelen juonikuviota ja rakentelen synopsista luku luvulta loppuun asti. Varsinaisen kirjoittamisen aloitan yleensä elo-syyskuun vaihteessa ja pyrin saamaan paketin kasaan hyvissä ajoin ennen joulua. Tammi-helmikuussa vielä hion sitä ja teen joitakin asiatarkistuksia, ja sitten käsikirjoitus lähteekin jo kustantajalle. Huhtikuu on vakiintunut hyväksi julkaisuajankohdaksi.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?

Olen saanut tutustua uusiin ihmisiin, lukijoihin ja kirjailijoihin sekä kustannus-, teatteri-, TV- ja elokuva-alan väkeen. Hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?

Toivon pystyväni kirjoittamaan vielä ne kirjat, jotka olen tavallaan lukijoilleni luvannut, ja tehdä ne niin, että en petä heidän odotuksiaan.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?

Lamaa seuraa aina uusi nousukausi.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?

Suuret kiitokset. En tiedä mitä ja missä olisin ilman teitä. Pelkkä ajatuskin hirvittää.

Mitä luet tällä hetkellä?

Johanna Venho, Martti Suosalon tähänastinen elämä.

Mottosi?

Elämä on pitempi kuin joskus luulin.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.” 

…ja kirjailija nautti siitä täysin rinnoin. Mitä kurjempi ilma, sitä helpommin syntyi tekstiä. Mutta auta armias kun koittaa suvi ja sees, ei sanan sanaa.