Kaikkea mielenkiintoista ja jännittävää voi vielä tapahtua.

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen porvoolainen kirjailija Jaana Lehtiö.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?

Tällä hetkellä minulla on kolme virallista ammattia. Olen kirjailija, auktorisoitu Porvoo-opas ja aineenopettaja yläkoulussa. Saa nähdä mitä vielä tulevaisuudessa keksin.

Mitä kirjoitat?

Kirjoitan dekkareita aikuisille ja lastenkirjoja alakouluikäisille.

Olen kirjoittanut dekkarisarjan, joka sijoittuu kotikaupunkiini Porvooseen. Miljöö, eli Porvoon kaupungin 2000-luvun tapahtumapaikat, on kuvattu realistisesti, mutta henkilöt ja tapahtumat ovat mielikuvitukseni tuotetta. Kirjat ovat itsenäisiä kokonaisuuksia. Dekkarisarjan on kustantanut Myllylahti.

Joka viisautta rakastaa ilmestyi vuonna 2013.
Uutta auringon alla 2014
Kolmas oli ensimmäinen 2015
Älä aivan vielä 2017

Kalliolla kukkulalla kuolema 2018
Mitään ei tapahtunut 2019
Montako päivää vielä 2020
Mitä mieleen jää 2021
Aika pahentaa haavat 2022

Dekkareiden lisäksi olen kirjoittanut yhteiskirjoittamisella toisen kirjailijan kanssa viisiosaisen Taika Valo -lastenkirjasarjan. Lisäksi olen kirjoittanut novelleja.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Luova työ on haastavaa ja samalla uudistavaa. Kirjoittaminen tuottaa iloa. Ideahitusen kypsyminen tekstiksi, sen kehittyminen vähitellen kokonaiseksi käsikirjoitukseksi ja valmistuminen konkreettiseksi kirjaksi on prosessina kiinnostavaa tekemistä. Koko ajan voi oppia uutta ajattelemisen ja tekemisen kautta. Sanojen verkkoa on kiehtovaa punoa kirjaksi.

Mistä saat ideat tarinoihisi?

Porvoo ja mielikuvitus ovat ehtymätön ideapankki.
Kirjoitan kotikaupunkiini Porvooseen sijoittuvaa ja nykyaikaan kiinnittyvää dekkarisarjaa. Jokainen kirja on oma itsenäinen kokonaisuutensa, eikä asioita roikuteta seuraavaan osaan. Poliisiporukka on pääsääntöisesti sama ja samoin jotkut keskeiset sivuhenkilöt. Tällä hetkellä kirjoitan kymmenettä osaa. Kirjat voidaan luokitella cozy crime -genreen eli leppoisiin dekkareihin. Niissä ei mässäillä yksityiskohtaisilla kidutuksilla, eikä verta roiskuteta, vaikka ihmisiä murhataan.
Käsittelen teksteissäni ihmisten välistä vallankäyttöä, vaikka sitä ei tungeta lukijan naamaan. Jossain siellä lauseiden väleissä asia pilkottaa.

Kävelen paljon ja saan lenkeillä uusia ideoita murhiin. Porvoo on mahtava paikka kirjailijan näkökulmasta.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?

Elokuussa 2022 ilmestyvä dekkari on nimeltään Aika pahentaa haavat ja siinä poliisitutkimuksissa joudutaan selvittämään hätkähdyttävää ruumislöytöä. Mikä on maahan laitettu, se siellä pysyköön. Valitettavasti Vanhassa Porvoossa asia ei aina ole näin. Kirkkoa ympäröivään hautausmaahan haudattiin ihmisiä 500 vuoden ajan ja vaikka sinne ei ole haudattu enää ketään vuoden 1789 jälkeen, niin hyvin säilyneitä luita putkahtelee silloin tällöin maan pinnalle. Ovatkohan kaikki luut kuitenkaan kovin vanhoja? Tutkinnan tueksi tarvitaan myös apuvoimia ja niinpä tapahtumat polveilevat niin kujilta kuin puistoista Porvoon 125-vuotta täyttävän museon hiljaisiin sokkeloihin.
Kirjassa on kyse ajan kultaamista muistoista ja niiden murenemisesta.
Kanteen halusin porvoolaisten tunteman vanhan raatihuoneen tornin. Sekin pääsee mukaan tapahtumiin.

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.

Käsikirjoituksen tekemiseen menee noin 1–1,5 vuotta. Se pitää sisällään monta sähköistä kirjoittamis- ja editointikertaa. Tulostan tekstin lisäksi välillä paperille, joten pääsen editoimaan sekä kirjoittamaan myös käsin. Tämän jälkeen siirrän muutokset sähköiseen muotoon. Tämä työskentelytapa sopii minulle hyvin. Jotkut kohdat pitää kirjoittaa moneen kertaan, että saan sanottua asia siten, kun haluan.
Hyvä kustannustoimittaja on tarkkana ja antaa käsikirjoituksesta kommentteja, jotka huomioin ja teen muutoksia tai sitten perustelen, miksi en niitä tee.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?

Kirjailijuus on avannut minulle kokonaan uuden maailman. Ennen kuin aloin kirjoittaa luin kirjoja massoittain. Kaikenlaista kirjallisuutta. Olen nykyään Suomen Kirjailijaliiton jäsen ja siis ammattikirjailija, lisäksi olen Suomen Nuorisokirjailijoiden jäsen.

Kirjailijana olen pääsyt näkemään kirjamaailmaan toiselta näkökulmalta kuin mitä lukijat näkevät. Olen tutustunut lukuisiin kirjailijoihin ja saanut uusia kavereita. Olen esiintynyt kirjamessuilla, kirjastoissa, kouluissa, yhdistysten tapahtumissa jne. Vedän Porvoossa mm. dekkariopastuksia ja hautausmaalla taiteilijakierroksia. Olen päässyt kirjoittajien residensseihin kirjoittamaan ja saanut apurahoja ja palkintoja. Lukemisen iloviestiä on mukava viedä eteenpäin ja on aivan mahtavaa tavata lukevia ja kirjoista pitäviä ihmisiä.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?

Toivon, että yleisö menee katsomaan ensimmäisestä dekkaristani tehtyä näytelmää. On jännittävää päästä näkemään, millaiseen kahden tunnin muotoon teatteriväki saa pakattua kokonaisen dekkarin.
Muuten toivon, että voin kirjoittaa vielä monta kirjaa. Toivottavasti tulee eteen vielä kaikenlaista hauskaa kirjoittamisen myötä.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?

Monet ajanvietemahdollisuudet kilpailevat ihmisten hereillä oloajasta. Kirjallisuus pitää pintansa, mutta lukijakunta supistuu ja eriytyy. Paperikirjalle on tullut ja tulee edelleen kilpailijoita. Äänikirjat sopivat monille, jotka eivät pysty lukemaan tai halua lukea tekstiä syystä tai toisesta. Itse lukeminen tai kirjan kuunteleminen ovat mielestäni erilaisia asioita. Kummallakin on paikkansa.
En usko, että kirjat katoavat. Mikään formaatti ei välttämättä ole kuitenkaan ikuinen, jotain uutta mielenkiintoista voi olla tulossa.
Suomessa on upea kirjastolaitos, toivottavasti sen sivistystehtävää osataan jatkossakin arvostaa. Rakastan kirjastoja ja käyn itse paljon kirjastossa.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?

Kiitos kun luette! On aina mahtavaa tavata kirjojeni lukijoita ja ylipäänsä lukevia ihmisiä ja keskustella kirjoista sekä kirjoittamisesta. Tervetuloa Porvooseen katsomaan porvoolaisdekkareideni tapahtumapaikkoja.

Mitä luet tällä hetkellä?

Luen taustakirjallisuutta kymmenenteen porvoolaisdekkariin. Luennassani on Porvoon historiaa ja Albert Edelfeltin maalauksiin liittyvää tietokirjallisuutta. Edelfelt maalasi Porvoossa 220 öljyvärityötä ja suuren joukon erilaisia piirroksia. Tästä taustatyöstä saattaa tulla muutama lause sinne tänne käsikirjoitusta. Hauskaa ja kiinnostavaa tekemistä joka tapauksessa.

Mottosi?

Kaikkea mielenkiintoista ja jännittävää voi vielä tapahtua.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

Oli synkkä ja myrskyinen yö, vesisade piiskasi Porvoon tuomiokirkon kivettyä pihamaata kuin olisi eletty lopun aikoja. Kirkkopenkereen tukimuurin laasti rapisi. Ensin irtosi pieniä murusia. Sitten kokonaisia palasia. Pian vesimassa työsi kiviä ja purskui alati suurentuvasta raosta kohti mäen alla virtaavaa jokea. Veden mukana aukosta työntyi luurangon käsivarsi. Se jäi retkottamaan juuri ja juuri katupinnan yläpuolelle. Käsi huljui veden mukana kuin vainaja olisi silitellyt viimeisenä tekonaan kovaa mukulakiven pintaa.