“Otan itseäni niskasta kiinni ja päätän, että teen kirjan”
Kuka olet ja mistä tulet?
Mika Hentunen, olen ammatiltani ulkomaantoimittaja. Kesästä 2023 olen ollut Pekingissä Ylen Aasian kirjeenvaihtajana. Olen asunut ja työskennellyt toimittajana Suomen lisäksi kaikkiaan kuudessa eri maassa, pisimpään Yhdysvalloissa. Olen lähtöisin Etelä-Karjalasta Luumäeltä, missä kävin peruskoulun ja lukion. Sen jälkeen opiskelin Turussa ja Pariisissa.
Mikä sinusta piti tulla “isona”?
Toiveammatti vaihteli iän myötä. Toimittajaksi aloin haluta 20-vuotiaana, kun tein ensimmäiset juttuni lehteen ja hurahdin hommaan täysin. Harrastin nuorena kilpaurheilua ja musiikkia ja minusta piti tulla yleisurheiluvalmentaja, jossain vaiheessa muusikko tai teatteriohjaaja. Olin vaihto-oppilaana Saksassa ja kun Turun kauppakorkeakoulun pääsykokeessa sai siihen aikaan lisäpisteitä saksan kielen hallitsemisesta, hain sinne. Missään vaiheessa en aikonut ryhtyä liikemieheksi, vaikka ekonomin tutkinnon Suomesta hankin. Opiskelin päälle journalismia Pariisissa.
Mitä kirjoitat?
Pääosin faktaa sekä työkseni että harrastuksena. Olen tehnyt viisi omaa kirjaa, joista kolme on faktaa ja kaksi fiktiota. Nyt suunnitteilla on tehdä vaimoni Kristiina Heleniuksen kanssa tietokirja työnimellä ”Mitä Kiina meinaa.”
Fiktioonkin aion jossain vaiheessa palata. Olen tehnyt kaksi dekkaria, ”Attan aarre” (Reuna) ja ”Elossa Washingtonissa” (CrimeTime), joihin en ole tyytyväinen. Hampaankoloon jäi plakkia. Haluan jatkaa dekkarieni tematiikkaa eli aarteenetsintää. Suunnitelmia on myös yhteistyöstä erään toisen kirjailijan kanssa, mutta saa nähdä tuleeko niistä mitään.
Mikä saa sinut kirjoittamaan?
Aloin satsata kirjoittamiseen reilut kymmenen vuotta sitten, kun minun piti alkaa suoltaa nettitekstiä TV-tuotannon kustannuksella. Uutis-ja ajankohtaistoimittajan työ on muuttunut niin, ettei TV- ja radiotoimittajan ja lehtimiehen välistä eroa enää ole. Kaikki tekevät kaikkea. Kaunokirjallista lahjakkuutta ei erityisesti tarvita, mutta sujuvaa tekstiä pitää pystyä tuottamaan paljon ja nopeasti. Se on edellytys työssä jaksamiselle.
Samalla palasin nuoruuden unelmaani omasta romaanista. Minulla oli mielessäni paljon eri puolilla maailmaa näkemiäni ja kokemiani asioita, joiden kertomiseen en ollut löytänyt kanavaa. Halusin kertoa niistä fiktion keinoin ja innostuin valtavasti.
Mistä saat ideat tarinoihisi?
Eniten työssäni kohtaamistani asioista. Attan aarteen alkusysäys oli se, kun tapasin Washingtonissa syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkimainingeissa miehen, jonka nimi on Mohammed Atta. Hän työskenteli Yhdysvalloissa ambulanssinkuljettajana. Selvitettyäni asiaa tajusin, että Mohammed Atta on varsin yleinen nimi arabimaissa. Aloin miettiä millaista mahtoi olla sellaisen miehen elämä Yhdysvalloissa, jolla on sama nimi kuin New Yorkin tornitaloihin iskeneellä terroristilla.
Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?
Viimeisin on 2021 julkaistu Trumpin perintö (Docendo). Se kertoo Donald Trumpin presidenttikaudesta ja siitä millaiset jäljet se Yhdysvalloille ja maailmalle jätti.
Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.
Se on intensiivinen. Luisun helposti laiskahkoksi lorvijaksi, joten otan itseäni niskasta kiinni ja päätän, että teen kirjan. Trumpin perintö syntyi pitkälti päiväkirjan perusteella. Olin työni takia tuolloin kiireinen, joten päätin kirjoittaa vähintään tunnin päivässä edes jotain. Oli helpottavaa nähdä, että tekstiä alkoi syntyä sivukaupalla.
Teen prosessin alkuvaiheessa luurangon eli kirjan rakenteen kappaleineen, minkä jälkeen alan lisätä lihaa luurangon ympärille. Luuranko saattaa menettää tai saada lisää osia, mutta jossain vaiheessa tekstistä tulee niin valmista, että sen kehtaa lähettää kustantajalle. Sen jälkeen toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?
Tuttavapiirini on laajentunut. Olen päässyt mukaan piireihin, joissa en ennen pyörinyt. Vaikka kirjani eivät ole menestyneet kaupallisesti, olen päässyt niiden ansiosta esiintymään lukuisissa eri tilaisuuksissa, kirjamessuilla ja mediassa. Sveitsiläinen Antium Verlag julkaisi Attan aarteen saksaksi nimellä Suworows Schatz ja sen tiimoilta olen ollut kaksi kertaa Sveitsissä kirjakiertueella. Ne ovat olleet mahtavia reissuja.
Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?
Toivoisin, että tuleva kirjani (työnimeltään ”Mitä Kiina meinaa”) löytäisi yleisönsä. Se kertoo kiristyvästä suurvaltataistelusta Yhdysvaltain ja Kiinan välillä ja siitä, mihin Nato-Suomi tässä taistelussa sijoittuu.
Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?
Valoisana. Kirjoja luetaan ja kulutetaan ehkä eri muodossa kuin nyt, mutta paljon.
Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?
Lukekaa ”Mitä Kiina meinaa” sitten, kun se joskus ilmestyy!
Mitä luet tällä hetkellä?
Xi Jinpingin pitämiä, niteeksi koottuja puheita englanniksi ja suomeksi Ukrainasta kertovaa Victoria Belimin Punaiset seireenit -muistelmakirjaa.
Mottosi?
”Joka päivä edes vähän.”
Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”
Eikä ollut.
