“Ihminen ei voi elää ilman tarinoita.”

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Turussa asuva kirjailija. En niin hirveästi mieti, mistä tulen tai mihin menen. Pääasia on pysyä liikkeessä.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?

Ei mitään muistikuvaa. Jotain perinteistä varmaan, kuten sairaanhoitaja.

Mitä kirjoitat?

Kirjoitan proosaa.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Vaikea sanoa mitään yksittäistä syytä, niitä on paljon. Ehkä se, että pysyisin hereillä, siis älyllisesti ja tunteellisesti.

Mistä saat ideat tarinoihisi?

Kirjoista, musiikista, kuvista, elämästä.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?

Uusin kirjani ei ole enää niin uusi, vuonna 2021 ilmestyi romaani Sinun omasi. Se kertoo naisen elämästä 1900-luvun alun Suomessa. Tällä hetkellä on työn alla kaksi uutta kirjaa, yksi romaani, toinen jotain kokeellista, joka etsii vielä muotoaan. Ensi vuonna saan ehkä kertoa niistä lisää.

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.

Aloitan yleensä niin, että otan kynän käteen ja alan kirjoittaa. Jos teksti lähtee vetämään, jatkan kirjoittamista. Tässä vaiheessa yritän välttää liikaa ajattelemista. Jossakin vaiheessa ryhdyn lukemaan ajatuksella ja aloitan editoinnin, jatkan sitä pitkään, käyn tekstiä moneen kertaan, kunnes tekstistä tulee omasta mielestäni hyvä. Sitten annan tekstin koelukijoille, ja korjausten jälkeen alan etsiä sille kustantajaa.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?

Paras hetki on varmaan se, kun saa oman valmiin kirjan käsiinsä. Paljon kiinnostavia, hyviä ihmisiä on saanut myös oppia tuntemaan.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?

Ikävä kyllä, suurimmat toiveet liittyvät taloudellisen tilanteen parantumiseen.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?

Uskon, että kirjoja tulee olemaan aina. Niiden julkaisutavat ja toteutus saattaa muuttua, mutta ihminen ei käsittääkseni voi elää ilman tarinoita.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?

Tämä on vaikea kysymys, koska on vaikea hahmottaa lukijoita yhtenä ryhmänä. Siellä on varmaan hyvin monenlaisia ihmisiä. Yritän parhaani ja toivon, että viihdytte.

Mitä luet tällä hetkellä?

Olen juuri aloittanut Maria Turtschaninoffin Suomaata. Alku on todella lupaava.

Mottosi?

Älä pelkää.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

Ovi oli lukossa. Huhuilin, mutta missään ei ollut ketään. Kiersin rakennuksen taakse ja löysin kellarin ikkunan. Potkaisin sen hajalle ja keräsin puitteisiin takertuneet sirpaleet. Ryömin ikkuna-aukosta sisään, riisuin läpimärän puseroni ja laitoin takan reunalle kuivumaan. Portaista kuului askelten laahaava ääni.