“Ideoita on kaikkialla, ne pitää vain poimia ja jatkojalostaa.”

Kuka olet ja mistä tulet?

Tapani Bagge, Hämeenlinna, kirjailija. Alun perin olen Keravalta, jonne vanhemmat muuttivat Juvalta.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?

Ensin autoinsinööri, kunnes totesin ettei tekniikka ole vahvoja puoliani. Sitten lakimies, mutten jaksanut lukea pääsykokeisiin. Kirjoittaminen kyllä veti jo seitsemänvuotiaasta lähtien, kun opin lukemaan ja aloin koluta läpi Keravan kirjastoa ja vähän myöhemmin antikvariaatteja. Mutta vanhempia epäilytti, että elääkö sillä. Kokeilin lukion jälkeen oikeita ammatteja, kuten kaatopaikan ja tehtaan vartiointia, postimiehen hommia, divari- ja levykauppatuurailua. Parikymppisenä heittäydyin täysipäiväseksi Jerry Cottonin kirjoittajaksi. Kymmenen liuskaa päivässä piti leivässä ja opetti vähitellen ammatin.

Mitä kirjoitat?

Teen vähän kaikkea, lastenkirjoista dekkareihin ja historiallisiin romaaneihin. Myös näytelmiä, sarjakuvakäsiksiä, lehtijuttuja, laulutekstejä. Homman suola on se, ettei tarvitse jämähtää yhteen lajiin. Tähän mennessä on syntynyt vähän yli 140 kirjaa.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Kirjoittamisen ilo ja elämisen kallius.

Mistä saat ideat tarinoihisi?

Lehtijutuista, ihmisten kertomista tarinoista, historiantutkimuksista, vastaantulijoista, omista kokemuksista ja muistoista, jostakin paikasta, muista kirjoista ja elokuvista, ympäröivästä ilmasta. Ideoita on kaikkialla, ne pitää vain poimia ja jatkojalostaa.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?

Uusimman kirjani tekijänkappaleet ovat vielä postissa. Kirja on Soturisukua, historiallinen romaani Suuren Pohjan sodan ajoilta (Warelia). Se kertoo esivanhempieni Johan Baggen ja Catharina von Vegesackin seikkailuista 1710-luvun Venäjällä. Johan joutui sotavangiksi Siperiaan puolustettuaan Viipuria Pietari Suuren joukkoja vastaan Savon jalkaväkirykmentin vänrikkinä. Catharinan taas kasakat sieppasivat orjaksi Moskovaan kotikartanostaan Rantasalmelta. He olivat juuri ehtineet mennä naimisiin joulukuussa 1709. Kumpikin ikävöi toistaan ja yrittää päästä pakoon ja takaisin Suomeen. Johan myös muistelee kirjeissään soturisukunsa vaiheita, koska haluaa todistaa aatelisuutensa anopilleen.

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.

Tämän kirjan tekeminen kesti kuutisen vuotta. Prosessi alkoi, kun kaukainen sukulaiseni Oiva Bagge otti yhteyttä ja kertoi tutkineensa Baggen sukua 40 vuotta. Kiinnostaisiko minua hänen tuloksensa? Aika paljon omaa tutkimustyötä vielä tarvittiin ennen kuin pääsin kirjoittamaan, mutta Johanin ja Catharinan vaiheet kyllä imaisivat minut sitten mukaansa. Toivottavasti niin käy lukijoillekin.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?

Kyllähän se on tämä, että voi kertoa kaiket päivät tarinoita kotonaan ja sitten välillä lähteä kertomaan ihmisille, mitä on saanut aikaan.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?

Ehkä tässä voisi vielä keksiä jonkin lajin, jota ei ole tullut tehtyä.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?

Tarinoita kerrotaan aina, vain muodot muuttuvat. Poikani lähtivät elokuva-alalle, mikä saattoi olla viisas päätös. Kirjallisuuskin varmaan säilyy, mutta ehkä tästä ajan mittaan tulee taas jonkinlainen eliittilaji. Lukeminen on kuitenkin vaativa prosessi. Kuvat täytyy muodostaa ihan itse omassa päässään.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?

Lukekaa paljon ja kaikenlaista! Niin minäkin teen.

Mitä luet tällä hetkellä?

Nyt on menossa kaksi kirjaa, ukrainalaisen Andrei Kurkovin romaani Grey Bees ja  Teemu Keskisarjan historiakirja Hattujen sota. Molemmat ovat lajissaan erinomaisia ja varsinkin nykyisessä maailmantilanteessa todella mielenkiintoisia.

Mottosi?

Asioilla on tapana järjestyä. Jos ei hyvin, niin huonosti. Tai hyvin huonosti.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

Sitten yö muuttui päiväksi ja tapahtui monta asiaa yhtä aikaa.