“Parasta kirjoittamisessa on taikuus”
Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Littoisista kotoisin oleva, sittemmin turkulaistunut kirjailija. Ensimmäinen romaanini Katoamisten kirja ilmestyi vuonna 2011. Sitä seurasi Seksistä ja matematiikasta vuonna 2015 ja viimeisimpänä Hävitys – tapauskertomus vuonna 2022. Opiskelin yliopistossa poliittista historiaa, mutta käytännössä olen työskennellyt valmistumisestani lähtien päätoimisena kirjailijana.
Mikä sinusta piti tulla “isona”?
Ajattelin, että minusta tulisi kuvataiteilija, mutta maalaaminen jäi harrastukseksi. Aloin kirjoittaa ensimmäistä romaaniani lukulomalla ennen ylioppilaskirjoituksia. Silloista tekelettäni ei Luojan kiitos ole julkaistu, mutta siitä lähtien minulle oli selvää, että haluan kirjoittaa ammatikseni.
Mitä kirjoitat?
Olen ensisijaisesti romaanikirjailija. Koen omakseni pitkän muodon mahdollistamat monimutkaiset rakenteelliset sommitelmat ja sen, miten romaani voi nielaista sisäänsä niin erilaisia tekstilajejani.
Mikä saa sinut kirjoittamaan?
Tavallisesti kirjoittaminen lähtee liikkeelle siitä, että jokin asia vaivaa minua niin pakottavan paljon, että siitä on ryhdyttävä kirjoittamaan. Monesti kyseessä on ongelma, johon minulla ei ole ratkaisua ja kirjoittaminen on asian tutkimista ja selvittämistä. Toisaalta kirjoittamisessa kyse on myös eräänlaisesta kirjan kangastuksesta, jonka näen mielessäni ja jonka pyrin kirjoittamalla tavoittamaan.
Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?
Uusin romaanini ”Hävitys – tapauskertomus” pyrkii yhdistämään yksityisimmät ja kivuliaimmat kokemukset tämän hetken suurimpiin ja polttavimpiin kysymyksiin. Se on kuvaus ihmisestä, joka kouluaikana melkein tuhottiin, kaupungista, joka on moneen kertaan tuhottu, ja planeetasta, jota tuhotaan juuri nyt.
Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.
Kirjoittaminen on minusta ennen kaikkea uudelleen kirjoittamista, oman tekstin lukemista ja työstämistä paremmaksi. Jokainen virke on tolkuttoman monen muokkauskierroksen tulos.
Prosessini ovat pitkiä. Ensimmäisen kirjani kirjoittaminen kesti kolme vuotta, seuraavan viisi ja sitä seuraavan kuusi. Itse naputteleminen ei ole hidasta, mutta ajatteleminen ja juuri oikealla tavalla toimivan kielen luominen ovat.
Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?
Yritän ajatella kirjailijuuttani niin vähän kuin mahdollista ja keskittyä itse kirjoittamiseen. Parasta kirjoittamisessa on taikuus, kun koko todellisuus alkaa kirjoittaa kirjaa, ja äkkiä teoksen elementtejä löytyy kaikkialta ja asiat loksahtelevat oudosti kohdalleen.
Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?
Olen huolissani lukutaidon heikkenemisestä, mutta en ensisijaisesti kirjallisuuden itsensä vuoksi vaan siksi, että lukutaito suojaa meitä monenlaiselta hyväksikäytöltä ja harhaanjohtamiselta. Jos meillä ei ole kunnollista lukutaitoa, on turha puhua minkäänlaisesta tasa-arvosta tai demokratiasta. Siksi yhteiskunta, jossa kirjallisuutta ei enää lueta tai sitä lukee vain pieni porukka, on pahasti rikki.
Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?
Hyvä lukeminen on aivan uskomattoman tärkeä, aktiivinen ja luovuutta vaativa taito. Taitava lukija herättää kirjan eloon ja synnyttää merkityksiä ja yhteyksiä, joita aloittelevampi lukija ei osaisi edes ajatella. Uskon, että kirjoittaminen on aina alisteista lukemiselle. Hyvä lukija voi harjoittaa taitoaan koko elämänsä kirjoittamatta mitään, mutta kukaan ei voi kirjoittaa kaksisesti ilman jatkuvaa ponnistelua lukea paremmin.
Mitä luet tällä hetkellä?
Deborah Levyn Omistuskirjoituksia -teosta. Olen ihan alussa mutta suren jo sitä, että kirja joskus loppuu. Se on niin hyvä!
Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”
Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun aamu alkoi sarastaa ja sää seljetä.
