“Hätäkö tässä, näin matalassa kaivossa. ” (Viktor Kärppä)
Kuka olet ja mistä tulet?
Matti Rönkä, orpopoika Outokummusta.
Mikä sinusta piti tulla “isona”?
Arkkitehti tai autonkuljettaja.
Mitä kirjoitat?
Romaaneja ja uutistekstejä.
Mikä saa sinut kirjoittamaan?
Se on toisaalta ammatti – ja toisaalta, ajattelen olevani tarinankertoja ja asioiden selittäjä.
Mikä saa sinut nauramaan?
Vanhanaikainen vitsailu. Oma pelleily, jos se naurattaa muita.
Entä itkemään?
Iän myötä herkistyn entistä helpommin. Liikuttua voi melkein mistä vain.
Mistä saat ideat tarinoihisi?
Kaiken kirjoitan itsestäni, vaikka en kirjoita itsestäni. Havainnoin ja ihmettelen.
Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?
“Surutalo” (2021). Romaani varttuneesta menestyneestä miehestä, joka tekee pesänselvitystä lapsuudenkodissaan. Ja ehkä huomaa, että ei ole koskaan myöhäistä saada siedettävää lapsuutta. Ja että heikkous on hirmuinen voima.
Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.
Olen hyvin suunnitelmallinen. Teen kartan keskeisistä kohtauksista – ja sitten toteutan sen.
Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?
Kokonaisen uuden maailman. Kansainvälisiä kohtaamisia. Lukijoita. Tänään marketin kärryjä jonottaessa tuntematon mies tunnisti minut maskin takaa – ja kiitti, sanoi lukeneensa kaikki kirjani.
Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijan urallasi tai muuten
elämässäsi?
Jos rajaan kuitenkin kirjoihin… toivon että voin hiljalleen ja tasaisesti jatkaa.
Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?
Tarinat elävät. Mikä niiden muoto sitten on… se on toinen juttu, ja vaikka olen paperikirjan ystävä, on sen puolustamisessa, ainoana oikeana pitämisessä tunkkaisia, elitistisiä piirteitä.
Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?
Lukekaa, kuunnelkaa, ostakaa, lainatkaa kirjastoista.
Mitä luet tällä hetkellä?
“Putinin sisäpiirissä”.
Mottosi?
Hätäkö tässä, näin matalassa kaivossa. (Lainattu Viktor Kärpältä)
Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”
Mutta, tiesin. Aamuun tyyntyisi ja aurinko valtaisi taivaan.
