“Oleellista ei ole se millaista kirjallisuutta lukee vaan se, että ylipäätään lukee.”

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Anu ja kotoisin Porvoosta, kirjailijoiden kaupungista.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?

Kirjailija, valokuvaaja, arkkitehti ja sihteeri/assistentti. Kaksi näistä on toteutunut, kolmaskin harrastuspohjalta.

Mitä kirjoitat? 

Kirjoitan asuinmaahani Portugaliin sijoittuvia psykologisia rikosromaaneja/dekkareita sekä uutena aluevaltauksena romanttista viihdettä.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Olen koko ikäni ollut sivustakatsoja ja seurannut ihmisiä tehden havaintoja. Olen imenyt tätä kaikkea itseeni kuin pesusieni, ja nyt on aika lirutella siitä tarinoita.

Mistä saat ideat tarinoihisi? 

Yleensä tositapahtumista tai paikoista. Se voi olla jokin ihan triviaalikin asia, joka vain saa mielikuvituksen rullaamaan. Välillä minulle tulee eräänlainen pakkomielle kirjoittaa juuri tietystä asiasta, enkä saa siltä rauhaa ennen kuin sen teen.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo? 

Uusin kirjani on nimeltään Arvoton ja se kertoo maahanmuuttajista, paremman elämän tavoittelijoista. Sytyin tälle aiheelle kun huomasin miten erilaista kohtelua saavat esimerkiksi asiakaspalvelutyöhön tulevat harvinaisten kielten taitajat ja maataloustyöntekijät. Eriarvoisuuden laajuus hätkähdyttää.

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi. 

Hauduttelen ensimmäistä ideanpoikasta kuukausia, jopa vuosia. Kun alan kirjoitustyöhön, luonnostelen ensin muistikirjaan henkilöt, miljöön ja ensimmäiset luvut otsikkotasolla. Samalla, tai oikeastaan jo sitä ennen olen päättänyt tarinan pääteeman. Seuraavaksi kirjoitan auki tarinan rungon. Sitä seuraa useampi editointikierros, joiden aikana lisään ja tarkistan yksityiskohtia, hion kieltä jne. Jossain vaiheessa saan myös kustannustoimittajalta palautetta. Kaiken kaikkiaan editointi on työläämpää kuin rungon kirjoittaminen, ja siihen menee enemmän aikaa. Tässä vaiheessa tarvitaan kovaa itsekuria ja kärsivällisyyttä.

Viihdettä kirjoitan eri metodilla. Hauduttelen ensimmäisiä lauseita jonkin aikaa ja alan sitten naputella. Pian tarina vie mennessään.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?

Mielekkäältä tuntuvan ammatin, työn, jota voin tehdä missä tahansa. Hienoja kohtaamisia ihmisten kanssa ja ihania ystäviä.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi? 

Toivon kunnon läpilyöntiä tietenkin. Muitakin tavoitteita on vielä.

Elämässä toivoisin terveyttä läheisille kuin myös itselle, vaikka tiedän että se on aika paljon toivottu.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden? 

Näen, että kaikille kirjallisuuden formaateille on käyttäjänsä. Soisin, että ihmiset malttaisivat laskea useammin kännykän käsistään ja tarttua kirjaan, ihan fyysiseen kirjaan, sillä sen kanssa voi luoda antoisan suhteen.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille? 

Oleellista ei ole se millaista kirjallisuutta lukee vaan se, että ylipäätään lukee .

Mitä luet tällä hetkellä? 

Menossa on Agatha Cristien The Hollow. Otin sen matkalukemiseksi, ja se on vielä vähän kesken. Pari muuta kirjaa odottaa inspiraatiota jatkaa niiden parissa.

Mottosi? 

Asioilla on taipumus järjestyä.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

Talon kulmalla häivähti varjo, kun koiraa ulkoiluttamassa ollut Nelson palasi kotiin, Casa Almaan.