“Pääasiallisin idealähteeni on kysymys Entä jos..?“

Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Kirsi Pehkonen, kirjailija ja opettaja, vuoroin kumpaakin. Pääosan elämästäni olen elänyt savolaisessa kielimaailmassa, vaikka kumpikaan vanhemmistani ei ole syntyjään Savosta. (Hyvin ovat silti sopeutuneet!)
Olen nyt asunut reilut 20 vuotta Kuopion Vehmersalmella vanhassa keltaisessa talossa maaseudulla.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?
Lapsena kuvittelin varmaan hyvin vaihtelevia tulevaisuudenuria… Aikuistumisen kynnyksellä suuntasin luokanopettajaksi, mutta opiskeluaikoina tein kuitenkin melkein koko ajan sivutöitä radiotoimittajana. Kirjailijuudesta muistelen haaveilleeni myös jo melko pienenä. Joten aika moni kuvitelma taisi toteutua jollakin tavalla.

Mitä kirjoitat?
Parhaillaan päätöitäni romaanikirjoittamisessa ovat keväisin ilmestyvä maalaisromanttinen Jylhäsalmi-sarja ja kesäkuussa 2023 starttaava Siru Valpas-sarja, viihdettä sekin. Olen kirjoittanut myös pari rikosromaania, ruoka-aiheisen ystäväkirjan aikuisille, kirjailijoiden editointityyleistä kertovan tietokirjan, joulunovellikokoelman ja viisiosaisen nuortenkirjasarja.
Vielä muutama vuosi sitten kirjoitin paljon uutisjuttuja ja lehtiartikkeleita paikallislehteen ja muihin julkaisuihin, mutta nyt ne ovat jääneet hyvin vähälle. Olen kirjoittanut kolumneja maakuntalehti Savon Sanomien pääkirjoitussivulle laskujeni mukaan 16 vuoden ajan, melko monta kolumnia on ehtinyt syntyä.
Toisaalta kirjoittaja kirjoittaa tilauksesta miltei mitä vaan, hautajaisadresseihinkin on tullut tekstinpätkiä laadittua.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?
Se on itseilmaisun laji, johon ei tarvitse kalliita välineitä, suorituspaikkaa tai tiimiä. Mielikuvituksen vapaus on mahtava asia.
Romaanin kirjoittaminen on kuin laaja ja monimutkainen ongelmanratkaisutehtävä, joka on ihan itse ratkaistava tyydyttävällä tavalla. Se on koukuttavaa hommaa, siksi kai kirjoitan.
Sinänsä hauska huomio: aktiivisuusrannekkeeni mukaan olen täysin rentoutuneessa tilassa, kun kirjoitan, siis syke matalalla, hengitys harvaa jne. Ilmeisesti painun flow-tilassa syvälle, enkä suinkaan kirjoita stressin voimalla!

Mistä saat ideat tarinoihisi?
En useinkaan pysty jälkikäteen jäljittämään, mistä mikin idea syntyi. Oletan, että ihmisten puheista, lehtijutuista, eletystä elämästä, muistikuvista ja ajatuksen harhailusta… Pääasiallisin idealähteeni on kysymys Entä jos..? Annan mielikuvituksen lähteä liikkeelle, useimmiten se jotain tavaraa alkaa pukkaamaan tajuntaan.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?
Huhtikuussa 2023 ilmestyi Jylhäsalmi-sarjan seitsemäs osa Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella. Maalaisromanttisessa romaanissa edellisestä osasta tuttu taksinkuljettaja Jenni pohtii, riittääkö elämässä ihan mukava parisuhde ja sopivat työt. Arvatenkin ei, ja hän palaa kotiinsa Jylhäsalmelle miettimään elämäänsä. Uusia suuntia onkin sitten tarjolla vähän sinne ja tänne. Pian Jenni huomaa pyörittävänsä pientä kukkakauppaa ja kesäkahvilaa.
Itse ilahduin kovasti, kun ensimmäisissä Jylhäsalmi-kirjoissa mukana ollut Kala-Sepe tupsahti tarinaan mukaan. Kala-Sepehän oli jo ensimmäisestä kirjasta lähtien ikääntyvä poikamies, kunnes… Jaa, enpä kerrokaan!
Toisaalta ihkauusin on kesäkuussa ilmestyvä Etsivä löytää, Siru Valpas-sarjan ensimmäinen osa. Sirun avomies paljastuu petolliseksi nuljakkeeksi, ja Siru panee kiukuspäissään elämänsä kertaheitolla uusiksi. Pian hän on Etsintätoimisto Vitonen -nimisen pikkufirman ja omapäisen toimistokissan omistaja. Sirun elämään vyöryy huolestuneita asiakkaita, outoja hyypiöitä ja henkeäsalpaavia komistuksia. Vaan osaako hän ratkaista kimurantin kadonneen talon tapauksen..?

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.
Olen palapelikirjoittaja. En siis kirjoita kertomusta kronologisesti alusta loppuun, vaan kohtauksittain. Ensimmäisenä kenties sen, joka on kaikkein valmiimmaksi mietitty tai hauskin tai jännittävin tms. Sitten valmiiksi ajateltuja kohtauksia sieltä täältä, ja ne voivat vaihtaa paikkaa lopulliseen käsikirjoitukseen useammankin kerran.
Pidän erikseen tiedostona mm. kohtausluetteloa, joka rakentuu hiljalleen lukuluetteloksi. Sen avulla pysyn kartalla, mitä milloinkin tapahtuu ja missä järjestyksessä.
Saatan kirjoittaa ihmisten väliset tapahtumat ja dialogit ensin, lisätä ympäristön ja luonnonkuvaukset jälkeenpäin, tai toisin päin. Varsinkin Jylhäsalmi-kirjoissa luonto on aina olennainen osa lukukokemusta.
Työstän tekstiä usean kierroksen, kunnes lähetän kustannustoimittajalle ekaversion. Teksti lepää siihen saakka, kunnes saan häneltä kommentteja, sen jälkeen jatkan työstämistä loppuun. Tykkään eniten juuri työstämisvaiheista. Aivan kuin olisi valmiina kuvanveistäjän massa, jota alan muotoilla lopulliseen muotoonsa.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?
Onnistumisen kokemukset: osaan tätä hommaa, kehityn jatkuvasti ja nautin kirjoittamisesta.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?
Elämään liittyvät toiveet taitavat oikeastaan olla toiveita läheisten elämiin liittyen. Kolme aikuista tytärtä ovat kukin omaa tulevaisuuttaan rakentamassa, omat vanhemmat ikääntymässä jne.
Kirjailijanuralla toivon juuri nyt, että Siru Valpas löytää lukijansa. Uuden sarjan alkaessa vastaanotto jännittää.
Laajemmin ajatellen toivon, että työtilanne kirjailijana on vakiintunut, tuotokset julkaistaan ja ne menestyvät riittävän hyvin.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?
Monipiippuinen juttu. Toisaalta tarinoita ja kertomuksia on tarjolla monesta tuutista enemmän kuin koskaan, ja ikävä kyllä myös uutisvirrasta on yhä vaikeampaa erottaa, mikä on tarinaa, mikä totta. Mutta kirjailijan leipä ei silti levene, pikemminkin päinvastoin. Iso osa lukijoita on siirtynyt kuuntelemaan äänikirjoja, ja niistä maksettu korvaus kirjailijalle on ällistyttävän pieni, paljon vähemmän kuin painetusta kirjasta. Johtaako tämä siihen, että vain suuria määriä myyviä kirjoja kannattaa kirjoittaa ja julkaista? Mitä se merkitsisi kirjallisuuden monenkirjavuudelle, typistyykö suomalainen kirjallisuus? Ulkomailta, etenkin englanninkielisestä maailmasta, saa edullisesti oikeuksia käännöksiin. Korvaavatko ne Suomessa suomalaisille lukijoille kirjoitetun kirjallisuuden?
Myös lukuharrastamisen kutistuminen huolettaa. Näen ilmiön arkitöissäni alakoulun opettajana konkreettisesti. Yllättävän monella lapsella ei enää esimerkiksi ole kokemusta vanhempien ääneen lukemista iltasaduista tai -kirjoista tai edes näköhavaintoa lukevasta vanhemmasta. Osa lapsista lukee edelleen paljon ja laajasti, mutta osa vain pakon edessä. Keskittymiskyky vaikuttaa ylipäätään olevan heikkenemässä. Syy vai seuraus?

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?
Kiitos että olette! Mitä olisi kirjailija ilman lukijaa, joka omassa mielessään kuvittelee tarinan omanlaisekseen – kukaan ei koe kirjan kertomusta täsmälleen samoin. Tämä on alati kiehtova ihme.
Ja vielä pieni vinkki: on kiinnostavaa välillä ottaa luettavaksi kirja, joka itsestä tuntuu etukäteen epätodennäköiseltä tykättäväksi. Young Adult ja nuortenkirja-osastot, sieltä löytyy helmiä, jotka lisäksi avaavat yllättäviä näkymiä tämän hetken ja tulevaisuuden maailmoihin. Tai entä jos ottaisi tutulta aikuisten osastolta ihan sokkona kirjan ja lupaisi itselleen lukea ensimmäiset 20 sivua. Sitten voi päättää, ottaako vai jättääkö. Kirjaseikkailua!

Mitä luet tällä hetkellä?
Roope Lipastin Porakonekirjoittajaa, ihan olen alkusivuilla vasta, mutta koukussa!

Mottosi?
Ei kirjoittaminen niin vaikeaa ole, mutta asian valmiiksi ajatteleminen kyllä vaatii aikaa.
Tai kenties että
Inspiraatiota ei kannata odotella, se tulee aikanaan, kun vaan ryhtyy töihin.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Läpimustat aallot hakkasivat Jylhäsalmen pimeään rantakivikkoon, viima ujelsi lehdettömissä rantakoivuissa. Lossin jyrähdys kuului hädin tuskin jäätävän räntäsateen ja kohisevan tuulen takaa.
Mutta hän tiesi, että se oli lähdössä, irtoamassa vastarannalta ja suuntaamassa kohti laituria Jylhäkallion juurella. Hän suojasi silmiään nahkarukkasella ja erotti ryöppyävän sateen keskeltä lossin häilyvät ajovalot. Pian ne pyyhkisivät kuohuvaa mustaa vettä, kun lossi puskisi salmen yli.
Silloin olisi aika kohdata se kaikki, minkä hän oli kerran vannonut jättävänsä taakseen.