“Kun viihdyt itsesi seurassa, sinulla ei ole koskaan tylsää”

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Anna Maria Mäki, ja suonissani kiertää pohjoispohjalainen veri, vaikka sittemmin olen sieltä valunut etelämpään.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?

Minusta tuli se mikä pitikin. Kirjoitin ensimmäiset tekstini noin 6-vuotiaana ja 12-vuotiaana olin lukenut kylän kirjastosta läpi lastenosaston ja puolet aikuisten osastosta. Lukion jälkeen luulin, että ihmisellä pitää olla “oikea elämä” eli “hyvä ammatti” ja “kunnon työ” ja sitten eläkkeellä voi kirjoittaa. Jossain vaiheessa sitten pudotin “oikean elämän” välistä ja aloin elää suoraan sitä elämää jota halusinkin.

Mitä kirjoitat?

Proosaa. Lyhyttä ja pitkää. Aikuisille ja lapsille.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Kuvittele itsesi leirinuotiolle kivikaudella. Ihmiset istuvat hiljaa ja tuijottavat tulta. Sitten joku aloittaa, aina se sama tyyppi.

Tyyppi kertoo jonkin tarinan siitä, mitä päivällä tapahtui. Tarina on hauska tai koskettava, se tiivistää jotain olennaista ihmisenä olemisen riemusta ja tuskasta. Se herättää tunteita, saa innostumaan ja viihtymään, ehkä ymmärtämään paremmin itseä ja muita.

Minä haluan olla se tyyppi.

Mistä saat ideat tarinoihisi?

Pitämällä silmät ja korvat auki. Jonkin verran perkaan omaa elämääni ja poimin parhaita paloja, kuten kai jokainen kirjoittava ihminen.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?

Romaani Äänenkantama ilmestyi keväällä 2021. Se on tarina perheenäidin hermoromahduksesta. 

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.

Prosessi vaihtelee kunkin projektin mukaan. Esimerkiksi Virginian vaatteet (Teos, 2011) syntyi vellontatekniikalla. Makasin pehmeällä alustalla ja annoin ajatusten velloa. Nappasin laiskasti yhdestä ajatuksesta kiinni – josko tästä lähtisi urkenemaan. Ei lähtenyt. Velloin lisää ja nappasin uuden ajatuksen. Siitä muodostui lause, toinen, kokonainen teksti. Näin syntyi kirja.

Äänenkantama syntyi ihan toisen romaaniprojektin päälle purskauksena. Olin Valamon luostarissa kirjoittamassa, kun aloin kuunnella samaa musiikkia kuin olin kuunnellut silloin kun lapset olivat pieniä ja makasin keittiön lattialla enkä jaksanut enää liikahtaa. Alkoi pursuta tekstiä perheenäidin burn outista ja annoin sen tulla.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?

Oman äänen, identiteetin ja lauman.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?

Lisää julkaistuja kirjoja.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?

Valitettavasti saattaa käydä niin, että paperikirja menee marginaaliin, mutta kuolemaan sitä ei saada, ei sitten millään. Tarina elää ja voi vahvasti, oli formaatti sitten mikä milloinkin.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?

Kiitos kun olette olemassa. Te olette minulle syy tehdä työtäni.

Mitä luet tällä hetkellä?

Motivaatiopuheita käsitteleviä kirjoja. Seuraavan romaanin taustamateriaalia.

Mottosi?

Kun viihdyt itsesi seurassa, sinulla ei ole koskaan tylsää.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

“Oli synkkä ja myrskyinen yö”, hän luki ääneen, sulki sitten kirjan kannet, laittoi sen yöpöydälle ja kääntyi rakastettunsa puoleen.