“Miksi käyttää aikaa johonkin sellaiseen, jonka ymmärtää heti kättelyssä, joka ei herätä mitään ajatuksia, ei mullista mitään tai avaa uusia näkökulmia?”

Kuka olet ja mistä tulet?

Näin päivänvalon Vihdissä ja koska oli kevät, sen täytyi olla häikäisevä kokemus. Ehkä juuri sen vuoksi olen nyt kirjailija.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?

Ammattijalkapalloilija. Kuvataiteilija. Kirjailija.

Mitä kirjoitat?

Olen julkaissut kahdeksan kaunokirjallista teosta, yhdeksäs ilmestyy nyt vuoden 2023 elokuussa.

Olen kirjoittanut kaunokirjallisuutta, joka kai edustaa absurdia perinnettä ja keskittyy mielen ja kielen sisäisiin maailmoihin. Novellejani on haukuttu / kehuttu runoudeksi. Toisaalta olen kirjoittanut kaksi puolifiktiivistä teosta, jotka tutkivat paikan olemusta, tiedonmuodostusta ja tarinan syntyä (Lumottu niitty ja Ihmeellinen matka halki Suomen äärimmäisten seutujen).

Olen kirjoittanut myös tuhottoman määrän kirjeitä. Ne ovat se virtuaalinen todellisuus, jossa olen läsnä arjen ulkopuolella.

Seuraava ilmestyvä teokseni, novellikokoelma Käsijarru kukkapenkissä, pureutuu vierauden ja ahdistuksen kokemuksiin absurdin keinoin ja on toivottavasti myös vähän hauska.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Sellainen tuoreelta tuntuva idea, joka tuntuu sopivan hämärältä ja vaikeasti hahmotettavalta pitääkseen mielenkiintoni yllä pitkän pitkän kirjoitustyön ajan. Koen olevani kaunokirjallinen tutkija. Lähden kirjoittaessani hiihtelemään umpihankeen heikoille jäille. Jos maasto on tuttu ja osaan reitin, kiinnostukseni lopahtaa. Arjessa toimin täysin päinvastoin: käytän vain tuttuja reittejä, muuten eksyn välittömästi.

Mistä saat ideat tarinoihisi?

En tiedä. Usein ne liittyvän jonkinasteiseen väärinymmärrykseen, kielen tai todellisuuden.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?

Viimeisin, vuonna 2022 ilmestynyt – Ihmeellinen matka halki Suomen äärimmäisten seutujen – kertoo Suomen rajaseutujen paikkakunnista. Se on fiktiivinen teos, jonka kuvat paikkakunnista ja niiden tunnelmasta perustuvat haastatteluille. Kirjaa on luonnehdittu matkakirjaksi. Toki se tavallaan sitä on, mutta itse näen sen enemmänkin karnevalistisena tutkimusretkenä tiedon ja tarinoiden muodostumiseen.

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.

Kirjoitusprosessit vaihtuvat kirjasta toiseen varsin paljon. Suomi-kirjassa taustatyön osuus oli suuri. Silti dokumentaarisen aineiston muokkaus fiktiivisiin kehyksiin vaati eniten aikaa. Kyseistä kirjaa työstin pitkään, ja yleensäkin kirjoitan tekstit läpi moneen kertaan. Olen hidas ja pedanttinen näprääjä. Kielestä ja mielestä ymmärrän jotain, juonesta en mitään.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?

Mahdollisuuden elää fiktiivisessä todellisuudessa. Syventymisen iloa, paneutumisen täyteläisyyttä. Vastapainoa pinnalliselle olomuodolleni.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?

Toivon saavani jostain vähän rahaa ja että seuraavan kirjan kirjoittaminen lähtisi hyvin liikkeelle.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?

Tarinat eivät varmasti kuole niin kauan kuin ihmisiä elää maapallolla. Niinpä juonellisen kirjallisuuden näkymät ovat ihan hyvät, sillä sitä voi pukea äänikirjoiksi ja muokata näyttämölle ja sarjoiksi ja elokuviksi.

Mitä tulee nk. haastavampaan kirjallisuuteen ja korkeakirjallisuuteen, tilanne näyttää huonommalta. Vaikuttaa siltä, että kirjallisuuden vaikeutta ja haastavuutta ei tällä hetkellä pidetä hyvänä ja kiinnostusta herättävänä asiana. Henki tuntuu olevan se, että kaikkea vähänkin hankausta tuottavaa pitäisi välttää. Se tuntuu minusta omituiselta. Miksi käyttää aikaa johonkin sellaiseen, jonka ymmärtää heti kättelyssä, joka ei herätä mitään ajatuksia, ei mullista mitään tai avaa uusia näkökulmia? Helppouden aave kummittelee taiteen yllä. Mutta ehkä tähän tulee joskus vielä muutos, käänne.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?

Toivotan avointa mieltä ja rohkeutta antautua haasteisiin kirjallisuuden ja muunkin taiteen saralla.

Mitä luet tällä hetkellä?

Luen yleensä samanaikaisesti, mutta toki vuorotellen useita kirjoja. Nyt luvun alla on ainakin Jyri Vartiaisen Pölyllä on kasvot, Meri Valkaman Sinun, Margot, Richard Sennettin Building and Dwelling. Ethics for the City, Liu Cixinin Kolmen kappaleen probleema ja Marit Kaplan Osebol. Luen myös Pietarin rakennuksista, niiden historiasta ja asukkaista kertovaa kirjaa venäjäksi huonolla kielitaidollani hyvin hitaasti, pari sivua viikossa. – Rakennuksia ja kaupunkisuunnittelua koskevien teosten lukeminen on osa seuraavan kirjani taustatyötä.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

Heittäydyin maahan ja kieriskelin mudassa. Rakastin kauneutta.