“Ihmiset haluavat kokea asioita, joita eivät voi omassa todellisuudessa kokea.”

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Satu Rämö, reilu nelikymppinen kirjailija Suomesta. Asun tällä hetkellä Islannissa.

Mikä sinusta piti tulla “isona”?

Halusin hevostenhoitajaksi 🙂

Mitä kirjoitat?

Olen kirjoittanut Hildur-dekkarisarjaa, ja tällä hetkellä kirjoitan Satujen Saaret -lastenkirjasarjaa yhdessä kirjoittaja-kuvittaja-kollegan Satu Kontisen kanssa. Sarjan ensimmäinen osa Lottalehto ilmestyy toukokuussa. Satujen Saarissa serkukset Satu ja Saga asuvat eri maissa (Satu Suomessa, Saga Islannissa) ja tapaavat toisiaan koulujen loma-aikoina. Kaksikko päätyy keskelle seikkailuja.

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

Mieleeni juolahtaa joku juttu, jota alan kehitellä eteenpäin. Kun olen ajatellut sitä mieleen juolahtanutta juttua tarpeeksi pitkään, minun tekee mieli kertoa se jollekin ja sitä varten ajatukset pitää laittaa järjestykseen. Minulle kirjoittaminen on ennen kaikkea asioiden järjestykseen laittamista.

Mistä saat ideat tarinoihisi?

Se vähän vaihtelee. Saatan saada kimmokkeen johonkin tarinaan esimerkiksi uutisista, kansansaduista tai vaikka ystävän kanssa käydystä keskustelusta. Yleensä se on joku pieni yksityiskohta, jota alan sitten mielessäni kasvattaa isommaksi kokonaisuudeksi.

Mikä on uusin kirjasi ja mistä se kertoo?

Jakob ilmestyi marraskuussa 2023. Se jatkaa Hildur-dekkarisarjaa. Tällä kertaa tapahtumat vievät islantilaisen rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttirin ja suomalaisen poliisiharjoittelijan Jakob Johansonin Islannin lisäksi myös Suomeen, Länsi-Lappiin. Kirja kertoo siitä, kuinka hyvilläkin aikeilla voi joskus olla huonoja seurauksia.

Kerro hiukan kirjoitusprosessistasi.

Ensimmäiset pari kuukautta ajattelen työn alla olevaa tarinaa läpi. Mitä tapahtuu, kenelle, miksi ja mitä sitten tapahtuu? Teen tätä ajattelua automatkoilla, lenkillä, hiihtäessä, ruokaa laittaessa. Kun tarina alkaa olla päässäni valmis, kirjoitan synopsiksen ja teen itselleni tehtävälistan, joka vastaa kysymykseen: missä järjestyksessä nämä asiat pitäisi kertoa ja miksi? Sen jälkeen alan kirjoittaa. Viisi liuskaa päivässä, joka päivä, myös viikonloppuisin. 2-3 kk puristuksen jälkeen ensimmäinen versio on valmis. Sitten keskustelen siitä kustannustoimittajani kanssa ja pienen tauon jälkeen alan muokata tekstiä, lisätä tekstiä ja poistaa tekstiä. Tähän menee noin kaksi kuukautta. Sen jälkeen tehdään editointia tiukemmissa sykleissä.

Mikä on parasta, mitä kirjailijuus on sinulle antanut?

Paikan laittaa päänsisäisiä asioita järjestykseen. Paikan ajatella ja olla hiljaa.

Mitä toivoisit tapahtuvan seuraavaksi kirjailijanurallasi tai muuten elämässäsi?

Toivon, että pysyisin terveenä kuten tähänkin asti ja että läheiset pysyisivät terveinä, ja sitä kautta arki olisi mukavaa ja leppoisaa eli kirjoittamiseen olisi myös tulevaisuudessa aikaa ja rauhaa.

Miten näet kirjallisuuden tulevaisuuden?

En oikein osaa sanoa.. Uskon, että kaipuu tarinoiden äärelle ei tule muuttumaan. Ihmiset haluavat kokea asioita, joita eivät voi omassa todellisuudessa kokea. Kirjallisuus antaa siihen mahdollisuuden. Mutta kirjallisuus “toimialana” ajateltuna on paljon vaikeampi kysymys; siihen vaikuttaa niin moni asia. Suomessa kirjan alv:n nosto, maailmalla tekoälyn kehittyminen, ihmisten vapaa-ajasta kilpailevien tahojen moninaistuminen entisestään, lasten lukutaidon romahtaminen, älypuhelinten tulevaisuus.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lukijoille?

Jatketaan yhdessä kirjojen lukemisesta ja kuuntelemisesta. Se on yksi – mutta tärkeä – keino ylläpitää maailmaa ja viedä sitä parempaan suuntaan.

Mitä luet tällä hetkellä?

Sirpa Kähkösen 36 uurnaa.

Mottosi?

Täytyy tehdä eikä selittää.

Miten jatkaisit tätä: “Oli synkkä ja myrskyinen yö.”

Taas yksi synkkä ja myrskyinen uneton yö.